Verohallitus on tänään päivittänyt ohjeistustaan vapaaehtoistoiminnan ja vaihtopiirien veronalaisuudesta. Ohjeessa vaihtopiiri- tai aikapankkitoiminta tulkitaan vastikkeelliseksi ja sen vuoksi veronalaiseksi.
Aikapankit ovat kansalaisista itsestään lähtöisin olevia hankkeita, joissa kuka tahansa meistä voi tarjota toiselle palveluksia ja saa siitä vastineeksi toisen tarjoamaa työtä. Aikapankkien vaihtoyksikköinä eivät toimi eurot, vaan niin kutsutut tovit. Palveluita tarjotaan erittäin laajasti koiran ulkoiluttamisesta tai haravoinnista aina hierontaan ja soittotunteihin.
Hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi meidän on varmistettava, että verokertymä mahdollistaa hyvinvointipalveluiden tuottamisen. Hyvinvointivaltion peruspalveluita ei myöskään saa ulkoistaa vapaaehtoistyöksi. Aikapankkien suhteen on kuitenkin nähtävä metsä puilta, ja keskityttävä toiminnan kokonaisuuteen.
Yksi aikapankkien tärkeimmistä lähtökohdista on toiminnan sosiaalinen ulottuvuus. Aikapankit haluavat vahvistaa paikallisyhteisöjä ja luoda suhteita niiden ihmisten välille, jotka muuten helposti jäisivät yksin kotiin. Toiminta suosii niitä, joilla on aikaa, kuten työttömiä ja eläkeläisiä. Se tarjoaa ihmiskontaktin, kun ihmiset auttavat toisiaan. Tämä puolustaa myös aikapankkien näkemisenä eräänlaisena talkootyön muotona, taloudellisen hyödyn tuoman toiminnan sijasta.
Aikapankkien verotusta perustellaan kilpailulla rahallisten vaihtojen kanssa, eli esim. hieronnan tarjoaminen aikapankissa nähdään hieronnan rahalla ostamatta jättämisenä. Verottaja on ohjeessaan päättänyt sen olevan yhdentekevää, että valtaosa vaihdoista eivät kuitenkaan sisällöllisesti kilpaile rahanvaihtojen kanssa.
Aikapankit voivat verottajan ohjeiden mukaan jatkaa toimintaansa, jos luopuvat vaihtoyksiköstään tovista ja lopettavat yksilöiden käytettyjen tuntien listaamisen. Tämä voi johtaa verkostojen katoamiseen ja sosiaalisen ulottuvuuden heikentymiseen.
Tottakai on oltava tarkkana, ettei kukaan pyri käyttämään järjestelmää hyväkseen. Tämä on varmasti myös verohallinnon motiivi uusille säännöille. Uskon kuitenkin, että aikapankkien sisäinen valvonta ja itsesäätely riittäisivät huomaamaan tällaiset toimijat. Myös harmaan talouden selvittämisyksikön näkemys on, ettei aikapankkitoiminnassa ole havaittu veronkiertoa.
Siksi parasta olisikin, että etenisimme aikapankkilaisten ehdottamalla tavalla: Verohallinnon luomille säännöille on otettava kahden vuoden aikalisä, jonka aikana toiminnan kehitystä tarkkaillaan. Aikapankkitoiminta on melko uutta Suomessa, joten verottajan tulisi tutustua toimintaan pidemmällä aikavälillä, ennen säännösten toimeenpanoa.
Aikapankkitoiminta tuottaa yhteisöllisyyttä, sosiaalista osallisuutta ja tarjoaa arvokasta apua sitä tarvitseville. Mielestäni aikapankin tuomat edut yhteiskunnalle ovat moninkertaiset verrattuna mahdollisiin verotuloihin. Verottajan tulisi tämän sijaan keskittyä todellisiin tuoton maksimointia havitteleviin harmaan talouden ongelmiin.
