Viime aikoina on käyty keskustelua kasvavista asumistukimenoista. Yli miljardi euroa vuodessa valuu asumistukeen. Kilpailukykysopimuksen palkan alennusten muuttuessa ihmisten arjeksi yhä useampi ei selviä asumismenoistaan ilman tukea. Palkka ei enää riitä elämiseen. Jopa 60 prosenttia työssä käyvistä saa jonkinlaista tukea.
Pääkaupunkiseudulla vuokramarkkinoiden kehitys on erittäin huolestuttavaa. Markkinaohjattu asuntopolitiikka ja liian vähäinen sosiaalinen vuokra-asuntotuotanto ovat kasvattaneet asumiskustannukset kohtuuttomiksi.
Ongelma on erityisen iso pääkaupunkiseudulla ja kaikissa kasvukeskuksissa, mutta heijastuu koko Suomeen, koska suuret kaupungit ovat osaltaan koko Suomen talouden vetureita. Helsingissä asumiskustannukset ovat jo este työllisyydelle, kun monella palkka ei riitä elämiseen. Monella matalapalkka-alalla työskentelevällä ei yksinkertaisesti ole varaa muuttaa Helsinkiin.
Ongelma on nimenomaan kohtuuhintaisen vuokratuotannon osalta valtava. Osaltaan tilanteeseen vaikuttaa kysyntä ja tarjonta – on aivan selvää että asuntoja tarvitaan lisää. Asuntopula ei kuitenkaan ole koko totuus Helsingin ja pääkaupunkiseudun tilanteesta. Jos kohtuuhintaista asuntotuotantoa ei synny tarpeeksi, ei pelkkä määrän kasvattaminen riitä. Pitää siis keskittyä myös asumisen laatuun ja hintaan vaikuttaviin tekijöihin.
Siksi Vasemmistoliitto on esittänyt vuokrankorotusjarrua. Vuokrankorotusjarru voisi esimerkiksi rajoittaa vuokrankorotuksia joka toiseen vuoteen tai rajata maksimikorotuksen tiettyyn indeksiin sidottuun prosenttilukuun. Malli on käytössä mm Irlannissa ja Saksassa. Mallia ei pidä sotkea vuokrakattoon, joka pahimmillaan synnyttää pimeät vuokramarkkinat. Vuokrankorotusjarrulla asetetaan katto vuokrien nousulle ja näin hillitään asumismenojen kasvua. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tarve tälle on selvä.
Lisäksi tärkeä keino vaikuttaa asumisen kustannuksiin on kuntien oma maapolitiikka. Maankäytön ratkaisuiden on varmistettava riittävä tonttitarjonta ja järkevä kaavatalous. Kuntien omalla tuotannolla voidaan varmistaa, että markkinoille syntyy riittävä määrä kohtuuhintaista tuotantoa. Myös uusien aidosti yleishyödyllisten toimijoiden tukeminen on tärkeää. Tarvitaan aitoa ja avointa kilpailua, jotta vuokra-asuntomarkkinat saadaan vuokralaisten kannalta reilummiksi eikä asumistukikustannukset valu sijoitusyhtiöiden tileille.
