Ryhmäpuheenvuoro, välikysymys tasa-arvoisen koulutuksen tulevaisuudesta 18.2.2015
Suomen valtti on ollut kansainvälistäkin arvostusta nauttiva laadukas koulutus. Koulutuksen laatu ja saavutettavuus ovat hyvinvointimme kulmakiviä. Koulutuksellinen tasa-arvo ehkäisee segregaatiota ja antaa jokaiselle samat mahdollisuudet, riippumatta perheen varallisuudesta tai asuinpaikasta.
Tätä edistääkseen hallituskin kirjasi hallitusohjelman tavoitteeksi tehdä suomalaisista maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä. Valitettavasti hallituksen teot ovat ristiriidassa tämän tärkeän tavoitteen kanssa. Kauden aikana tehdyt leikkaukset kumuloituvat jo 1,7 miljardiin euroon. Säästöt ulottuvat aina perusopetuksesta korkeakouluihin ja tutkimustoimintaan asti. Vaaditut säästöt vaarantavat koulutuksen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden. Kuten useat asiantuntijat ovat todenneet, olemme nyt tiellä, jolla koulutus ja oppimiserot kasvavat ja vanhempien varallisuus ja asuinpaikka vaikuttavat lasten ja nuorten mahdollisuuksiin yhä enemmän.
On erityisen ongelmallista, että samaan aikaan tehdään säästölakeja ja suuria rakenteellisia uudistuksia ilman, että on olemassa riittävää arviointia ratkaisujen vaikutuksista ja kokonaisuudesta. Hallituksen viimeaikaisia esityksiä yhdistää ja kuvaa puutteellinen arviointi vaikutuksista koulutuksen laatuun ja saatavuuteen sekä ristiriita muiden hallituksen tavoitteiden kuten nuorisotakuun ja elinikäisen oppimisen kanssa. Miten ehkäisemme nuoren syrjäytymistä, jos kotipaikkakunnalla ei ole peruskoulun jälkeen tarjolla toisen asteen koulutusta? Entä miten kannustamme työtöntä ict-alan ammattilaista kouluttautumaan uudestaan, jos toisesta samantasoisesta tutkinnosta ei saa enää opintotukea? Varsinkin toisen asteen koulutuksen järjestäjäverkon ja rahoituksen uudistus herättävät laajasti huolta.
Uudistuksella haetaan 260 miljoonan euron säästöjä. Laskelmien mukaan koko toisen asteen hallinnon lakkauttaminen toisi 135 miljoonan euron säästöt, joten on vaikea kuvitella, miten nämä säästöt voidaan toteuttaa ilman, että joudutaan sulkemaan useita oppilaitoksia. Tämän johdosta yhä useampi nuori joutuisi muuttamaan kotoaan voidakseen siirtyä toisen asteen koulutukseen.
Lukio on edullinen ja toimiva koulutuksen muoto. Tehdyt säästöt asettavat lukuisat lukiot vaikeaan tilanteeseen. Pienten lukioiden kohdalla on muistettava, että sulkeminen vaikuttaisi myös yläkoulujen tulevaisuuteen. Koska yläkoulut jakavat usein lukion kanssa yhteiset tilat ja opettajat, tarkoittaisi lukioiden sulkeminen kuoliniskua myös monille yläkouluille.
Koulutuksen säästöillä on jo ollut konkreettisia seurauksia. Ne ovat johtaneet kasvaviin opetusryhmiin ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien laskuun. Myös opinto-ohjauksen resurssit ovat riittämättömät, eikä kaikkien paikkakuntien lukioissa ole mahdollista suorittaa kymppiluokkaa. Tämä ei tue nuorisotakuun tavoitteita, päinvastoin.
Koulutus on jo nyt eriarvoistumassa, ja tehdyt leikkaukset syventävät alueellisia koulutuseroja. Merkittäviä eroja löytyy: opettajien pedagogisesta osaamisesta ja opinto-ohjauksen määrästä oppimateriaaleihin, tukiopetukseen ja oppilashuollon palveluiden saamiseen. Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien resurssien erot ovat erityisen huolestuttavia siihen nähden, että jopa miljoonalla suomalaisella aikuisella on OECD:n tutkimuksen mukaan puutteelliset tietotekniset valmiudet selviytyä tietoyhteiskunnassa. Eri koulujen ja kuntien väliset koulutuserot johtavat koulushoppailuun ja koulutuksen periytymiseen. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa siihen, valitaanko lähikoulu vai kouluerojen kasvaessa kauempana sijaitseva paremmin varusteltu, pienempiä ryhmäkokoja ja parempaa opinto-ohjausta tarjoava koulu. Tämä kaikki kiihdyttää segregaatiokehitystä.
Suomi on haasteellisessa tilanteessa. Huoltosuhde heikkenee, taloustilanne on heikko, työttömyys kasvaa, ja siksi meillä ei ole varaa syrjäyttää ketään. Tulevaisuudessa Suomi nousee ainoastaan korkealla osaamisella, joka taataan kaikille tasapuolisesti tarjolla olevan koulutuksen kautta. Leikkaamalla koulutuksesta siirrämme velkaa tuleville sukupolville ja luomme sellaisen hyvinvoinnin kestävyysvajeen, jota ei enää rahallakaan voi korjata.
Kaikki koulutukseen ja opetukseen tehdyt investoinnit maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Tehdyillä päätöksillä tuotamme kestävyysvajeen nimissä hyvinvointivelkaa tulevaisuudelle ja heikennämme edellytyksiämme selvitä tulevaisuuden haasteista. Laadukas koulutus ja korkea osaaminen ovat edelleen meidän tärkein kilpailukykytekijämme, ja siten hallitus vie toiminnallaan edellytyksiä Suomen talous- ja työttömyysongelmien ratkaisemiselta. Siksi, arvoisa puhemies, kannatan edustaja Puumalan epäluottamuslausetta.
