Suomalaiset pelkäävät velkaa. Meille on tehokkaasti opetettu, ettemme saa elää varojemme yli. Ohjetta tuleekin soveltaa, kun kyse on omasta kotitaloudesta – yksityisen velan paisuminen on aiheuttanut usean valtion, kuten Espanjan, talouskriisin. Valtion talous ei kuitenkaan toimi kotitalouden periaatteella.
Kaikilla valtioilla on velkaa ja useiden maiden velat ovat jo ylittäneet maiden bruttokansantuotteen tason. Radikaali esimerkki on Japani, jonka velka on jo yli kaksinkertainen maan BKT:n verrattuna. Euroopan talousjättiläisen sekä AAA-luottoluokituksen omaavan Saksan velka on viime vuosina liikkunut 80 prosentin molemmin puolin, johon verrattuna Suomen 60 prosentin julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen näyttää melko maltilliselta.
Keskeistä on, mitä varten velkaa otetaan ja mihin velkarahat käytetään. Jos velkaa otetaan vakiintuneiden kulujen kattamiseen, se on niin sanottua syömävelkaa tai kulutusvelkaa. Tällöin velkaraha ei tuo uusia tuloja ja kannattaa keinotekoisesti valtion rakenteita. Elvyttävä investointivelka sen sijaan sijoitetaan infrastruktuuriin, kuten homekoulujen korjaukseen, asuntorakentamiseen ja rautateihin, sekä koulutukseen ja työllistämiseen. Nykyisellään korkojen olevan matalalla, valtio voi saada edullista investointilainaa. Elvytys luo pidemmällä aikavälillä säästöjä – korkea työttömyys ja ihmisten syrjäytyminen maksavat yksilöiden kärsimysten lisäksi valtiolle miljardeja menetetyissä verotuloissa ja tukien kustannuksissa.
Myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF suosittaa Euroopan maita lähtemään elvytyslinjalle. IMF on laskenut, että julkisten menojen yhden prosentin lisäys suhteessa BKT:n, loisi heti ensimmäisenä vuonna 0,4 prosentin kasvun. Neljäntenä vuonna kasvu olisi jo 1,5 prosentin luokassa. Vasemmiston elvytysmiljardi tuottaisi siis Suomelle oikein kohdennettuna jo ensi vuonna 0,4 prosenttia ja vuonna 2018 1,5 prosenttia talouskasvua.
Velan ottaminen ei itsessään alentanut Suomen luottoluokitusta. Luotto heikkenee, kun emme esitä vakuuttavia talouskasvua luovia toimenpiteitä. Työttömyyttä vähentävä elvytysvelka on pienempi maksettava kuin massatyöttömyyden taloutta heikentävät kulut.
Summauksena voimme siis todeta, että elvytys ja investoinnit luovat pitkällä tähtäimellä lisätuloja ja työpaikkoja, hallituksen valitsema leikkauslinja päinvastoin syventää lamaa.
