Kokoomus on äskettäin valitettavasti irtisanoutunut Tatu Rauhamäen suulla keskustakirjastohankkeesta. Tämä on ikävä yllätys hankkeelle, jonka merkitys kaupungillemme on valtava. Helsinginkin taloudessa kirjaston arvioitu – 70 miljoonaa euroa – on iso raha, jota tulee arvioida suhteessa sen vaikutuksiin.
Kirjasto on suuren muutoksen edessä. Sähköinen tiedonvälitys, e-kirjat ja musiikin siirtyminen nettiin asettavat perinteiselle kirjastotoiminnalle aivan uudet haasteet. Kirjaston täytyy löytää ja lunastaa uudestaan paikkansa kaupunkilaisten arjessa. Tulevaisuuden kirjasto on työhuone, olohuone, tapaamispaikka ja demokratiatila.
Tätä ajattelua on nähty mm Postitalon kirjasto 10:ssä. Uskon että keskustakirjastosta tulisi uusien tapojen ja innovaatioiden luoja, joka hyödyttäisi koko kirjastoverkkoa.
Sijainnillaan keskustakirjasto toisi ydinkeskustaan kaivatun epäkaupallisen ja julkisen tilan. Töölönlahden kaava on ongelmallinen ja keskustakirjaston rooli siinä on olennainen. Se toisi isojen kolossien keskelle meille kaikille avoimen paikan ja voisi siten pelastaa tuon muuten tyhjäksi ihmisistä jäävän alueen.
Kokoomuksen ulostulossa on pantava merkille, että sama puolue ajoi vielä äskettäin meille Guggenheim-museota hinnalla millä hyvänsä. Silloin oltiin valmiita uhraamaan kaupungin taidemuseon rooli, rokottamaan kulttuuribudjettia kaikkien muiden toimijoiden osalta ja vielä osoittamaan 140 miljoonaa rakennukseen sekä 2 miljoonaa vuodessa pelkkään lisenssiin.
Samanlaiseen satsaukseen Kokoomus ei ole valmis kaupungin oman keskustakirjaston kohdalla. Nyt nähdään selvästi, miten Kokoomuksessa nähdään kulttuuri ja kenelle sitä halutaa tarjota. Kirjasto on sivistyksen ja tasa-arvon tärkeimpiä kulmakiviä, eikä sen kehittämistä saa uhrata lyhytnäköisesti vaalipaniikissa.
Helsingillä, kuten kaikilla kunnilla, on edessään niukat ajat ja taloudenpidossa tulee olla erityisen tarkka. Toki minäkin toivon että valtion osuus saadaan isommaksi kuin nyt luvattu 8 miljoonaa euroa, mutta uskon sen onnistuvan. Myös ulkopuolista rahoitusta voidaan ajatella. Kirjaston vaatima melko suuri rahallinen panostus tulee joka tapauksessa arvioida suhteessa sen vaikutuksiin. Ongelma kaikissa kulttuurin määrärahoissa on, että sivistyksen ja hyvinvoinnin arvoa yhteiskunnalle ei oikein voi määritellä. Itse pidän keskustakirjastoa hintansa väärtinä: kirjastolaitostamme pidetään myös muualla maailmassa esimerkillisenä ja sen kehittämistä tulee jatkaa.
