Valtuusto päättää tänään tuleeko Guggenheim Helsinkiin. Hanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn. On myönnettävä, että tämä esitys on paras mitä meille on näiden vuosien aikana esitetty. Mielestäni se ei ole kuitenkaan riittävän hyvä – ei taloudellisesti eikä kulttuurisesti.
Minulla ei ole mitään Guggenheimin tuloa vastaan, jos sopimus on kaikilta osin Helsingin etu. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että hanke toteutetaan pääosin yksityisellä rahalla eikä se sisällä rahoitusriskiä kaupungille. Koska näin ei ole, tulen tänään äänestämään hankkeen hylkäämisen puolesta.
Valtaosa kustannuksista ja riskistä kaatuu Helsingin kaupungille. Kaupungin oman selvityksen mukaan julkisen rahan määrä on yli 200 miljoonaa euroa ja yksityisen rahan määrä noin 70 miljoonaa euroa. Tästäkin puolet on kaupungin säätiölle takaamaa lainaa.
Kävijämääräksi ennustetaan 550 000 kävijää vuodessa. Tämä tarkoittaisi sitä, että designiin ja arkkitehtuuriin keskittyvä Guggenheim-museo keräisi enemmän kävijöitä vuodessa kuin koko Kansallisgalleriamme – Ateneum, Kiasma, Sinebrychoff – yhteensä. Mielestäni tämä on epärealistista.
Näen muun muassa lainan takaamisen ja hallituksen lupaaman valtionosuuden riskeinä, jotka voivat kasvattaa Helsingin rahoitusosuutta nyt esitetystä: vaikka luottaisikin säätiön kykyyn hoitaa lainan maksua, on takaajan varauduttava siihen, että laina lankeaa takaajalle.
Nykyisessä esityksessä on toteuttamisedellytyksenä valtion tuki valtionosuusjärjestelmän kautta 1,3 miljardia vuodessa. Tästä nykyinen hallitus on tehnyt ”ennakollisen päätöksen”, joka ei käytännössä tarkoita mitään. Guggenheimin rahantarve realisoituu vasta seuraavan hallituksen aikana, eikä tämä hallitus voi tehdä päätöksiä sen puolesta. Nykyhallitus ei myöskään voi tietää mikä on valtionosuuden kokonaismäärä tulevaisuudessa: vuoden 2014 jälkeen on valtionosuuksia leikattu 3,3 miljoonaa euroa.
Se, mitä Guggenheim tuo meidän kulttuuriimme ja taidekenttäämme on vaikeammin arvioitavissa. Moni kritisoi hanketta taiteen McDonald’siksi, toiset taas näkevät sen ponnahduslautana suomalaisille taiteilijoille. Itse en voi nähdä tätä merkittävänä panostuksena kotimaiseen taiteeseen, kun vain yksi kolmasosa näyttelyistä kuratoitaisiin kotimaisin voimin.
Taiteen näkökulmasta hankkeeseen panostaminen on kyseenalaista, sillä kotimaisilta museoilta on leikattu niin valtion kuin kaupungin tasolla. Mieluummin panostaisin niihin kuin ohjaisin veronmaksajien rahoja yhdysvaltalaiselle säätiölle. Kotimaisten museoiden taidehankinnat tukevat suoraan meidän omia taiteilijoitamme ja ovat meidän yhteisen kulttuurisen historian ja ajan tallentamista. Tästä en ole valmis tinkimään Guggenheimin eduksi.
Jos valtuusto toiveeni mukaisesti tänään hylkää hankkeen niin toivon, että Guggenheim-säätiö vihdoin kunnioittaa meidän demokraattista päätöksentekoamme, eikä yritä taas uudelleen tuoda samaa asiaa eri paketissa.
