Valuvatko koronatuet veroparatiiseihin? Siinä kysymys, jota on pohdittu eri puolilla EU:ta. Tanska linjasi huhtikuussa, ettei se myönnä koronatukia veroparatiiseihin rekisteröidyille yrityksille. Puolan pääministeri ilmoitti, että kuuden miljardin pelastusrahastosta saavat tukea suuryritykset, jotka maksavat yritysveronsa Puolaan. Ranska ei myönnä tukia merentakaisiin veroparatiiseihin rekisteröityneille yrityksille.
Suomessa linjauksia ei ole tehty. Sen sijaan meillä on käyty somessa ja mediassa vastakampanjaa, josta haluaisin vielä sanoa muutaman sanan.
Finnwatchin #430miljoonaa-kampanjan tavoitteena on verovälttelyn kitkeminen. Keskuskauppakamarin vastakampanjan mukaan siinä syyllistetään tavallisia yrittäjiä.
Finnwatchin kampanjaan lähti mukaan järjestöjä luonnonsuojelutoimijoista ammattiliittoihin. Keskuskauppakamari kannusti näiden järjestöjen boikotointiin, ja onnistui jopa saamaan ihmisiä vetämään pois lahjoituksiaan. Siis lahjoituksia järjestöiltä, jotka tekevät työtä lasten hyvinvoinnin ja luonnonsuojelun saralla. Miksi?
Koska mukana olollaan järjestöt kannattavat tiettyä puoluepoliittista agendaa, kritisoi Keskuskauppakamari.
Ontto argumentti.
On aika erikoinen ajatus, että jos on samaa mieltä jostain yksittäisestä asiasta, jota joku tietty puolue ajaa, on saman tien sen puolueen kannattaja. Monet #430miljoonaa-kampanjassa esitetyt keinot löytyvät myös lukuisista asiantuntijoiden selvityksistä vuosien varrelta.
Tällä hetkellä verolainsäädännön porsaanreiät Euroopassa ja meillä Suomessa mahdollistavat joillekin – ei kaikille – pienemmän verotaakan. Nämä porsaanreiät ovat vielä rakenteeltaan sellaisia, että ne hyödyntävät eniten suurituloisia.
Porsaanreikiä hyödynnetään niin Euroopan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. EU-tasolla verovuotojen tilkitseminen on monimutkaista, sillä osa veroparatiiseista sijaitsee unionin omalla alueella. Euroopan komissio on jopa linjannut, etteivät jäsenvaltiot saa evätä koronatukia yrityksiltä, jotka sijaitsevat EU:n sisäisissä veroparatiiseissa.
Tällaisten linjausten sijaan EU:n on viimeistään nyt sovittava yhteisestä minimistä yhteisöverolle, jotta epäterve kilpailu kohti pohjaa loppuu.
Yritykset vaativat koronaviruskriisin keskellä valtioita kantamaan vastuuta ja osoittamaan solidaarisuutta. Eikö samaa voi vaatia yrityksiltä itseltään?
Vastuun kantoa ei ole voittojen siirtäminen maihin, joissa verotuksen taso on alhainen. Tai pyrkimykset kaikin keinon minimoida yleistä verovelvollisuutta. Mielestäni on ihan kohtuullista vaatia, että verot maksetaan siihen maahan, jossa tuotto on syntynyt. Kohtuutonta on, jos julkisin varoin rahoitettua koronatukea valuu porsaanreikien kautta veroparatiiseihin.
Ihan kohtuullista on myös vaatia kansainvälisiltä yrityksiltä julkista maakohtaista veroraportointia ja edellyttää niiltä tietoa siitä, millaisia verojärjestelyjä ne ovat tehneet.
Mielestäni Keskuskauppakamari teki vastakampanjallaan karhunpalveluksen yrittäjille. Erityisesti luodessaan vastakkainasettelua, joka ei millään muotoa edistä yrittäjien asemaa. Eivät kaikki yrittäjät ja yritykset välttele veroja. Minua on aina häirinnyt mustavalkoinen ajattelu, jonka mukaan vain oikeisto rakastaa yrittäjiä ja vasemmisto vihaa heitä.
EU:lla ja sen jäsenmailla on edessään vaikeita taloudellisia päätöksiä ja veropoliittisia keskusteluja. Koronakriisin aikana avointa ja läpinäkyvää veronmaksua vaativien äänet ovat vahvistuneet.
Pakkohan sitä on vähän ihmetellä, miksi Keskuskauppakamari tarttui #430miljoonaa-kampanjaan vasta nyt, kun se lanseerattiin jo syksyllä. Ei kai kyse voi olla siitä, että vastakampanjan tarkoitus on ennen kaikkea poliittinen? Sellainen, jossa vastustamisen kautta ajetaan tiettyjä verotuksellisia ratkaisuja? Sellaisia, jotka löytyvät monien oikeistolaisten puolueiden ohjelmista.
Ei, ei se näin voi olla, koska sehän tarkoittaisi Keskuskauppakamarin logiikalla, että heillä on puoluepoliittinen agenda.
