Hallituksen kehysriihen päätökset ovat myrkkyä pienituloiselle helsinkiläiselle vuokra-asujalle. Hallitus teki kaksi päätöstä, jotka leikkaavat asumistukea.
Ensinnäkin hallitus päätti, että asumistuki sidotaan elinkustannusindeksiin vuokraindeksin sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että asumistukeen tulee pysyvä leikkuri, koska vuokrat nousevat paljon nopeammin kuin elinkustannukset.
Ministeri Orpo sanoi, että tällä päätöksellä saadaan vuokratasoa laskemaan. Orpo on väärässä. Hän ilmeisesti nojaa väitteensä tiukasti elävään käsitykseen, että asumistuen muutokset näkyisivät suoraan vuokratason kehityksessä. Asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen. Esimerkiksi Kelan asiantuntijan mukaan asumistuen leikkaaminen ei laskisi vuokratasoa. Tilastot todistavat Orpon virhepäätelmän: niinä vuosina, jolloin asumistuen taso on ollut jäädytetty, ei vuokrataso ole laskenut. Lue tarkemmin Kelan johtavan tutkijan Pertti Honkasen blogista: http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3778
Toinen hallituksen päätös on ns. neliöhintaleikkuri. Tällä hetkellä asumistuen suuruus määrittyy hyväksytyn enimmäisvuokran mukaan, joka Helsingin kuntaryhmässä on yhden hengen taloudessa 508 €/kk. Nyt katto asetetaan asunnon vuokran sijaan neliöhinnalle. Tämä leikkuri osuu voimakkaimmin yksin pienessä vuokra-asunnossa asuviin. Tällaisia henkilöitä on suuri osa Helsingin asumistuen saajista.
Asumistukimenot ovat Suomessa lähes 2 miljardia euroa vuodessa. Tämä on todella suuri summa. Ainoa järkevä tapa vähentää asumistukimenoja on vähentää tarvetta asumistukeen. Ensisijaista on se, että jokaiselle on tarjolla mielekästä työtä elämiseen riittävällä palkalla. Toinen keino on luoda riittävästi kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Asumistukimenoja voidaan toki myös pienentää hallituksen tyylillä, eli leikkaamalla asumistukea. Mutta se ei ole todellista säästöä, koska se ei alenna vuokria, vaan ainoastaan johtaa siihen, että pienituloiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Samalla vuokranantajat käärisivät voittoja entiseen malliin.
