Page 2 of 47

Euroopan parlamentti äänestää tällä viikolla kannastaan EU:n Pellolta pöytään -strategiaan. Strategia on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, ja sen tarkoituksena on parantaa ruoantuotantojärjestelmän kestävyyttä.

Kyse on todella tärkeästä strategiasta. Kyse on käytännössä siitä, että maatalous ja ruoantuotanto saadaan vihdoin täysipainoisesti mukaan ilmastotyöhön. Kestävä ja ympäristöystävällinen ruoantuotantojärjestelmä on olennainen osa ilmastokriisin torjuntaa.

Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan noin kolmannes maailman kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin elintarvikejärjestelmistä.

Euroopan on mahdotonta päästä ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteisiinsa, elleivät maatalouden periaatteet muutu. Muutoksen on lähdettävä EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Maankäyttö, maatalous mukaan luettuna, on suurin luontokadon ajuri maailmassa.

On todella ristiriitaista, että esimerkiksi lisäämme EU:n ilmasto- ja biodiversiteettirahoitusta, kun samaan aikaan 30 prosenttia EU:n budjetista menee maataloustukiin, jotka eivät kannusta tai tuota päästövähennyksiä. Yhteinen maatalouspolitiikka on saatava linjaan ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden kanssa.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportin mukaan vuosina 2014–2020 maatalouden ilmastotoimiin ohjattiin EU:ssa 100 miljardia euroa, mutta maatalouden päästöt eivät sinä aikana vähentyneet.

Suuri osa EU:n ilmastomenoista siis kohdistuu maatalouteen, mutta maatalouden päästöt eivät vähene ilmastorahoituksesta huolimatta. Maataloudelle pitää asettaa omat päästövähennystavoitteet. Samaa suosittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuin, ja samaa vaaditaan nyt Euroopan parlamentin äänestyksessä olevassa Pellolta pöytään -raportissa.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei yksinkertaisesti tue maanviljelijöitä ja tuottajia riittävällä tavalla siirtymään kohti kestävää ruoantuotantoa. Se kannustaa laadullisten muutosten sijaan määrään eli tuotannon ja tilakoon kasvattamiseen.

Keinoja olisi olemassa.

Nykyisiä viljelymenetelmiä on monipuolistettava ravinneköyhyyden ehkäisemiseksi. Torjunta-aineiden käyttöä on vähennettävä merkittävästi, kuten myös lihatuotannon antibioottien käyttöä.

Nyt on korkea aika siirtyä kohti kasvispainotteisempaa ruoantuotantoa ja parantaa eläinten hyvinvointia. Lihatuotteiden liiallinen käyttö ei ole hyväksi meille myöskään terveysnäkökulmasta. Myös työoloja maatiloilla ja ruoantuotannossa on parannettava.

Tarvitsemme ruoantuotantoon kokonaisvaltaisen näkökulman, jossa myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ihmisten terveys ja eläinten hyvinvointi otetaan aidosti huomioon. Nykyinen ruoantuotanto ei ole näiden suhteen kestävällä pohjalla.

Kuva: Shutterstock

Yli kolmesataa poliitikkoa, joista 35 entisiä tai nykyisiä valtionjohtajia. Joukossa muun muassa Britannian entinen pääministeri Tony Blair ja Tšekin nykyinen pääministeri Andrej Babiš. Oligarkkeja, talousvaikuttajia ja viihde- ja urheilutähtiä.

Alkuviikosta paljastuneet Pandoran paperit osoittavat, kuinka vaikutusvaltaiset ihmiset hyödyntävät salaisia veroparatiisijärjestelyjä.

Mitään uutta aiheessa ei ole. Paitsi että Pandoran tietovuoto on Panaman vuotoakin mittavampi, ja nyt mukana on enemmän poliitikkoja. Myös sellaisia, jotka ovat kampanjoineet korruptiota ja veroparatiiseja vastaan.

EU:ssa kysellään nyt kuumeisesti, miksi unioni epäonnistuu kerta toisensa jälkeen veroparatiisien ja verovuotojen kitkemisessä.

Syitä on monia. Yksi niistä ovat EU:n omat veroparatiisit. Pandoran papereista löytyy vaikkapa Kypros, joka vielä vuosi sitten myi kultaisia passeja varakkaille sijoittajille.

Tax Justice Networkin mukaan pelkästään Hollannin veroparatiisilainsäädäntö vie muilta EU-mailta noin 10 miljardia euroa vuodessa.

Verotukseen liittyvät päätökset vaativat EU-jäsenmailta yksimielisyyttä. Joten EU:n veroparatiisimailla on mahdollisuus estää päätösten syntyminen.

Toinen syy ovat päättäjät itse. Pandoran papereissa on mukana huomattava määrä korkean tason poliitikkoja. Veroparatiisijärjestelyissä ei siis ole kyse vain pienen piirin rikollisten puuhailusta, vaan korkean tason valtaapitävien vakiintuneesta käytännöstä.

Se kertoo ongelman rakenteellisesta syvyydestä.

Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin asenteista.

Tavalliset duunarit, siivoojat, kirjanpitäjät ja bussikuskit maksavat yleensä veronsa kuten pitää. Jos eivät maksa, heille tulee seurauksia.

Varakkailla tuntuu olevan oikeus tehdä toisenlaisia järjestelyjä. Moni pitää aggressiivista verosuunnittelua huonona asiana, mutta silti hyväksytään se, että rikkailla on mahdollisuus tehdä verojärjestelyjä ja minimoida maksamansa verot.

Tästä asenteesta kertoo Petteri Orpon taannoinen ulostulo. Orpo lupasi, että jos kokoomus voittaa eduskuntavaalit, arvonnousuvero lakkautetaan. Toisin sanoen, rikkailla on oltava jatkossakin mahdollisuus vältellä Suomen veroja siirtämällä kirjat ulkomaille.

Tutkimusten mukaan EU-maat menettävät vuosittain yli 800 miljardia euroa veronkierron seurauksena. Tästä arviolta 50–180 miljardia laillisen verosuunnittelun myötä.

Vaikka alamaailman rikollisen toiminnan ja laillisesti hyväksytyn verosuunnittelun välillä on iso ero, tätä rajanvetoa olisi kuitenkin pohdittava. Iso osa aggressiivisesta verosuunnittelusta on laillista, vaikka sen ei pitäisi olla.

Kun aggressiivinen verosuunnittelu on laillista, se vaikuttaa ihmisten asenteisiin.

Juuri siksi veropohjaa on laajennettava niin Suomessa kuin kaikkialla EU:ssa. Veroparatiiseja hyödyntäviin järjestelyihin on puututtava lainsäädännöllä. Veronkiertoon syyllistyneille ja siinä avustaneille tahoille tulee seurata sanktioita.

Verojen maksaminen on hyvinvointivaltion ja kaikkien sen tarjoamien palveluiden ylläpitämistä, yhteistä hyvää, johon kaikkien tulisi osallistua.

Varsinkin Euroopan oikeisto vastustaa yhä kiivaasti verovuotojen tukkimista. Edistysaskelia on kuitenkin otettu. Suuryritysten on esimerkiksi jatkossa julkistettava maakohtaiset verotietonsa. Olemme vaatineet tätä vasemmistossa jo pitkään.

Maakohtaisen veroraportoinnin maantieteellinen rajaus on toki liian suppea. Raportointivelvoite koskee ainoastaan yritysten EU-maissa sijaitsevaa toimintaa, mikä jättää edelleen suuren osan yritysten toiminnoista sen ulkopuolelle. Raportointivelvoite myös koskee tällä hetkellä ainoastaan monikansallisia suuryrityksiä.

Mutta positiivista, että se on nyt ylipäänsä tulossa käyttöön. Asenteet muuttuvat, pikku hiljaa.

KUVA: Touko Hujanen

Tänään on kansainvälinen demokratian päivä, ja EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pitää EU-parlamentissa vuosittaisen State of the European Union -puheensa.

Komission juhlapuheet demokratiasta ja Euroopan yhteisistä arvoista ovat sanahelinää niin kauan, kun demokratian heikentymistä EU:n sisällä ei oteta tosissaan.

Unkarin parlamentti hyväksyi kesäkuussa lain, joka kieltää homoseksuaalisuudesta puhumisen lapsille. Heinäkuussa selvisi, että Viktor Orbánin hallitus on todennäköisesti vakoillut toimittajien ja oppositiopoliitikkojen puhelimia hakkerointiohjelman avulla.

EU-komission tuore oikeusvaltioraportti toteaa, että maassa on vakavia ongelmia niin medianvapauden, korruption kuin oikeuslaitoksen riippumattomuuden suhteen.

Puolassa valtaapitävien hyökkäykset vapaata mediaa vastaan jatkuvat. Elokuussa maan parlamentin alahuone hyväksyi lakimuutoksen, joka kiristää ulkomaalaisomisteisten medioiden toimintaa.

Kesällä Puolan ja EU:n välillä väännettiin tuomareita valvovan poliittisen kurinpitoelimen lakkauttamisesta. Viime viikolla komissio esitti Puolalle sakkoja, koska kurinpitoelintä ei ole pyynnöistä huolimatta lakkautettu.

Euroopan parlamentti on vaatinut useaan otteeseen komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta Puola ja Unkari saadaan takaisin oikeusvaltion tielle.

Tulokset ovat olleet laihat.

Komissio on vaatinut Unkaria kumoamaan homopropagandalain ja aloittanut oikeustoimet maata vastaan. Puolaa se on uhannut EU-tukien jäädyttämisillä ja sakoilla. Esimerkiksi Puolassa muutama vuosi sitten homovapaiksi julistautuneet alueet ovat jäämässä ilman EU-tukia.

Elokuun lopussa komissio ilmoitti myös aikovansa jäädyttää joitakin Tšekin saamia tukia. Maan pääministeriä epäillään EU-varojen väärinkäytöstä.

EU on myös käynnistänyt niin sanotut artikla 7:n mukaiset rikkomusmenettelyt Puolaa ja Unkaria vastaan. Niiden kautta mailta voitaisiin evätä äänioikeus unionin päätöksiin. Menettelyt eivät ole edenneet minnekään yli kahteen vuoteen.

Voimakkainta vipuvartta komissio ei ole ottanut käyttöön, vaikka niin pitäisi tehdä viipymättä.

EU:n pitkän aikavälin rahoituskehys ja koronaelpymispaketti sidottiin vuoden alussa oikeusvaltiomekanismiin. Sen kautta EU-varoja voidaan jäädyttää jäsenmailta, jotka rikkovat oikeusvaltioperiaatetta.

Euroopan parlamentti uhkasi kesäkuussa haastaa komission oikeuteen, jos se vielä viivyttelee mekanismin käyttöönottoa. Elokuussa saimme komission puheenjohtaja von der Leyenilta ympäripyöreän vastauksen, jossa ei luvattu mitään.

Unkarin ja Puolan oikeusvaltiorikkomuksista ei ole epäilystä. Nyt tarvitaan tekoja demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Keinoja on, välineitä on, mutta tahtoa puuttuu.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on kutsunut maataan puolidemokratiaksi. Miten sellainen on mahdollista Euroopan unionissa vuonna 2021?

Kuva: Euroopan parlamentti. Ursula von der Leyen piti ensimmäisen linjapuheensa 2020.

Euroopan parlamentti on palannut kesätauolta, ja edessä on ilmaston kannalta erittäin tärkeä syksy. Tämän kesän toistuvat sään ääri-ilmiöt kertovat, kuinka kiire ilmastotoimilla on. New Yorkin osavaltioon julistettiin toissapäivänä hätätila kaatosateiden ja tulvien vuoksi. Tulvista, ennätyshelteistä ja metsäpaloista on kärsitty myös eri puolilla Eurooppaa.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuore ilmastoraportti on karua luettavaa. Se osoittaa, että ihmisen toiminnan yhteys sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen on kiistaton.

Tässä muutamia keskeisiä kysymyksiä EU:ssa tänä syksynä:

YK:n suuri ilmastokokous COP26

Yksi syksyn isoimmista jutuista on EU:n valmistautuminen YK:n ilmastokokoukseen. Kokous pidetään marraskuussa Skotlannin Glasgow’ssa, ja aion myös itse osallistua siihen koronatilanteen niin salliessa. Kokouksen tavoitteena on mm. päästä sopuun kansainvälisestä päästökaupasta. Kuten IPCC:n raportti osoittaa, aika ilmastonmuutoksen torjumiseksi on loppumassa, joten Glasgow’ssa on saatava aikaan konkreettisia, riittäviä ja vahvoja päätöksiä.

Komission suuri ilmastolakipaketti

EU-komissio julkisti historiallisen suuren ilmastolakipakettinsa heinäkuussa, ja paketin käsittely käynnistyy EU-parlamentissa tänä syksynä. Kyse on valtavan laajasta kokonaisuudesta. Olen itse mukana ympäristövaliokunnan neuvottelijana mm. päästökaupan uudistamista koskevassa lakialoitteessa. Keskustelua herättävät varmasti myös mm. EU:n uusi hiilitullijärjestelmä sekä Suomelle tärkeän, maankäyttöä ja metsätaloutta koskevan LULUCF-asetuksen uudistaminen.

Unkari ja Puola

Unkarin tuore homopropagandalaki lisäsi vettä myllyyn, ja kesän aikana EU ja Puola ovat vääntäneet mm. puolalaisten tuomarien kurinpitoelimen lakkauttamisesta. Komissio on uhannut kumpaakin maata EU-tukien jäädyttämisellä, mutta suurinta vipuvartta eli EU-rahoitukseen sidottua oikeusvaltiomekanismia ei ole vieläkään otettu käyttöön. Euroopan parlamentti on uhannut haastaa komission oikeuteen, jos se ei ryhdy riittäviin toimiin.

Näiden lisäksi Afganistanin tilannetta ja maahanmuuttokysymyksiä käsitellään varmasti jo syyskuun täysistunnossa. Myöhemmin syksyllä on luvassa palkka-avoimuusdirektiivin käsittelyä sekä paljon digiasiaa. Unohtamatta tietenkään koronapandemiaan liittyviä kysymyksiä.

Mukavaa syksyä kaikille. Tästä se alkaa!

Euroopan komissio julkistaa tänään esityksensä EU:n metsästrategiaksi. Komission on tarkoitus esittää muutoksia metsiä koskevaan sääntelyyn, jotta se vastaisi paremmin EU:n ilmastotavoitteisiin.

Suomessa keskustelu EU:n metsäpolitiikasta on käynyt kiivaana viime kuukaudet. Erityisesti metsäteollisuus on lobannut äänekkäästi EU:n metsästrategiaa vastaan.

Metsäteollisuuden mielestä EU uhkaa Suomen metsätaloutta, joten muutoksia pitää jarruttaa kaikin keinoin. Keskustelua on pyritty typistämään ääripäihin, joita ei todellisuudessa ole olemassa.

Metsäpolitiikan on niin Suomessa kuin koko EU:ssa perustuttava ilmastokestäviin ja sosiaalisesti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Ilmastokriisi ja kuudes sukupuuttoaalto ovat tosiasioita.

Metsät ovat merkittävä hiilinielu, jota tarvitsemme ilmastonmuutokselta suojautumiseen. Yhtä lailla tarvitsemme metsien monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuus lisää ekosysteemien mahdollisuuksia sopeutua ilmastokriisin tuhoihin.

Ei EU uhkaa suomalaista metsätaloutta, vaan ilmastonmuutos.

76 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Nykyiset luonnonsuojelualueet eivät riitä metsiemme lajiston säilyttämiseksi. Metsien luontokadon pysäyttäminen vaatii lisää suojelualueita, mutta myös tekoja talousmetsissä.

Ilmastokriisiin ei yksinkertaisesti voi enää vastata sillä, ettei tehdä mitään aiemmasta poikkeavaa. Jos nyt jarrutamme ilmastotoimia, on lasku tulevaisuudessa valtava. Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimia kaikilta sektoreilta. Siksi EU:n metsästrategian on oltava linjassa Pariisin ilmastosopimuksen, EU:n ilmastolain ja EU:n biodiversiteettistrategian kanssa.

Uskon, että metsätaloutta voidaan tehdä tavalla, joka ottaa huomioon niin ilmaston, luonnon monimuotoisuuden kuin suomalaisten työpaikatkin. Suomella olisi itse asiassa mahdollisuus toimia tässä suunnannäyttäjänä.

Karu totuus on, että metsäteollisuuden ajama sääntelyn viivästyttäminen ei suojele työpaikkoja. Viivyttelemällä asianmukaisia ilmastotoimia muutoksesta tulee vain rajumpi, vaikeampi ja kalliimpi kaikille. Etukeno ja hallitut ja harkitut toimet sen sijaan antaisivat mahdollisuuden siirtyä kestävään metsätalouteen reilusti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Olemme keskellä ilmastokriisiä, mutta toivoa on, kunhan jarruttelun sijaan suuntaamme katseen tulevaisuuteen ja näemme ilmastotoimet uhan sijaan mahdollisuutena. Kestävä metsien käyttö on Suomelle mahdollista ja mahdollisuus, jos se tehdään oikein.