Page 2 of 42

EUROOPPA TARVITSEE KESKUSTELUA VEROVUODOISTA

Kuva: Euroopan parlamentti

Valuvatko koronatuet veroparatiiseihin? Siinä kysymys, jota on pohdittu eri puolilla EU:ta. Tanska linjasi huhtikuussa, ettei se myönnä koronatukia veroparatiiseihin rekisteröidyille yrityksille. Puolan pääministeri ilmoitti, että kuuden miljardin pelastusrahastosta saavat tukea suuryritykset, jotka maksavat yritysveronsa Puolaan. Ranska ei myönnä tukia merentakaisiin veroparatiiseihin rekisteröityneille yrityksille.

Suomessa linjauksia ei ole tehty. Sen sijaan meillä on käyty somessa ja mediassa vastakampanjaa, josta haluaisin vielä sanoa muutaman sanan.

Finnwatchin #430miljoonaa-kampanjan tavoitteena on verovälttelyn kitkeminen. Keskuskauppakamarin vastakampanjan mukaan siinä syyllistetään tavallisia yrittäjiä.

Finnwatchin kampanjaan lähti mukaan järjestöjä luonnonsuojelutoimijoista ammattiliittoihin. Keskuskauppakamari kannusti näiden järjestöjen boikotointiin, ja onnistui jopa saamaan ihmisiä vetämään pois lahjoituksiaan. Siis lahjoituksia järjestöiltä, jotka tekevät työtä lasten hyvinvoinnin ja luonnonsuojelun saralla. Miksi?

Koska mukana olollaan järjestöt kannattavat tiettyä puoluepoliittista agendaa, kritisoi Keskuskauppakamari.

Ontto argumentti.

On aika erikoinen ajatus, että jos on samaa mieltä jostain yksittäisestä asiasta, jota joku tietty puolue ajaa, on saman tien sen puolueen kannattaja. Monet #430miljoonaa-kampanjassa esitetyt keinot löytyvät myös lukuisista asiantuntijoiden selvityksistä vuosien varrelta.

Tällä hetkellä verolainsäädännön porsaanreiät Euroopassa ja meillä Suomessa mahdollistavat joillekin – ei kaikille – pienemmän verotaakan. Nämä porsaanreiät ovat vielä rakenteeltaan sellaisia, että ne hyödyntävät eniten suurituloisia.

Porsaanreikiä hyödynnetään niin Euroopan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. EU-tasolla verovuotojen tilkitseminen on monimutkaista, sillä osa veroparatiiseista sijaitsee unionin omalla alueella. Euroopan komissio on jopa linjannut, etteivät jäsenvaltiot saa evätä koronatukia yrityksiltä, jotka sijaitsevat EU:n sisäisissä veroparatiiseissa.

Tällaisten linjausten sijaan EU:n on viimeistään nyt sovittava yhteisestä minimistä yhteisöverolle, jotta epäterve kilpailu kohti pohjaa loppuu.

Yritykset vaativat koronaviruskriisin keskellä valtioita kantamaan vastuuta ja osoittamaan solidaarisuutta. Eikö samaa voi vaatia yrityksiltä itseltään?

Vastuun kantoa ei ole voittojen siirtäminen maihin, joissa verotuksen taso on alhainen. Tai pyrkimykset kaikin keinon minimoida yleistä verovelvollisuutta. Mielestäni on ihan kohtuullista vaatia, että verot maksetaan siihen maahan, jossa tuotto on syntynyt. Kohtuutonta on, jos julkisin varoin rahoitettua koronatukea valuu porsaanreikien kautta veroparatiiseihin.

Ihan kohtuullista on myös vaatia kansainvälisiltä yrityksiltä julkista maakohtaista veroraportointia ja edellyttää niiltä tietoa siitä, millaisia verojärjestelyjä ne ovat tehneet. 

Mielestäni Keskuskauppakamari teki vastakampanjallaan karhunpalveluksen yrittäjille. Erityisesti luodessaan vastakkainasettelua, joka ei millään muotoa edistä yrittäjien asemaa. Eivät kaikki yrittäjät ja yritykset välttele veroja. Minua on aina häirinnyt mustavalkoinen ajattelu, jonka mukaan vain oikeisto rakastaa yrittäjiä ja vasemmisto vihaa heitä.

EU:lla ja sen jäsenmailla on edessään vaikeita taloudellisia päätöksiä ja veropoliittisia keskusteluja. Koronakriisin aikana avointa ja läpinäkyvää veronmaksua vaativien äänet ovat vahvistuneet.

Pakkohan sitä on vähän ihmetellä, miksi Keskuskauppakamari tarttui #430miljoonaa-kampanjaan vasta nyt, kun se lanseerattiin jo syksyllä. Ei kai kyse voi olla siitä, että vastakampanjan tarkoitus on ennen kaikkea poliittinen? Sellainen, jossa vastustamisen kautta ajetaan tiettyjä verotuksellisia ratkaisuja? Sellaisia, jotka löytyvät monien oikeistolaisten puolueiden ohjelmista.

Ei, ei se näin voi olla, koska sehän tarkoittaisi Keskuskauppakamarin logiikalla, että heillä on puoluepoliittinen agenda.

UNKARI ON LÄHELLÄ DIKTATUURIA, SEURAAKO PUOLA PERÄSSÄ?

Kuva: Euroopan parlamentti

Koronakriisi on tehnyt yhä selvemmäksi, että Euroopassa on maita, joiden poliittinen kehitys on enemmän kuin huolestuttava.

Muutama viikko sitten Unkarin parlamentti hyväksyi lain, joka antaa pääministeri Viktor Orbánille lähes rajattoman vallan. Laki hyväksyttiin koronapandemiaan vedoten, mutta poikkeuksellisille valtaoikeuksille ei ole laissa määrätty päättymispäivää. Orbán voi siis käytännössä hallita Unkaria oman mielensä mukaisesti niin pitkään kuin haluaa.

Maan uhka ajautua diktatuuriin on todellinen.

Myös Puolan tilanne on huolestuttava. Vuodesta 2015 maata hallinnut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue toimii monissa asioissa kuten Orbánin oikeistopopulistinen Fidesz Unkarissa.

Sekä Puolassa että Unkarissa valtamedia on jo pidempään ollut valtaapitävien hallussa. Myös oikeuslaitosten toimintaa on rajoitettu. Puolassa oikeuslaitos on käytännössä hallituksen käsissä vuoden 2017 lainmuutoksen jälkeen. Tuomarilaki antoi Puolan hallitukselle oikeuden valita ja erottaa korkeimman oikeuden tuomareita.

Nyt päällä on koronapandemia, joka tuntuu olevan oikeistopopulistisille hallituksille enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Puolan hallitus toi viime viikolla parlamentin käsittelyyn kaksi lakiesitystä, joista toinen kiristäisi jo muutenkin erittäin tiukkaa aborttilainsäädäntöä, toinen käytännössä kriminalisoisi seksuaalikasvatuksen.

Ajoitus ei ollut sattumaa. Viimeksi aborttilainsäädännön tiukennus tyssäsi suuriin mielenosoituksiin. Nyt niihin ei ollut koronarajoitusten vuoksi mahdollisuutta.

Parlamentti päätyi kuitenkin tällä erää palauttamaan lakiesitykset valiokuntiin.

Puolan hallitus ei ole myöskään suostunut perumaan 10. toukokuuta järjestettäviä presidentinvaaleja. Poikkeusoloissa opposition vaalityö on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta.

Erityisen huolissani olen vähemmistöjen asemasta. Puolan Laki ja oikeus -puolue on viime vuosina ottanut poliittisessa kampanjoinnissaan seksuaalivähemmistöt maalitauluksi.

Tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja kohtaan on hyökätty, ja toimintaa pyritään tukahduttamaan monilla muillakin tavoin.

Viime vuonna kymmenet alueet Puolassa julistautuivat puolueen johdolla ”vapaaksi seksuaalivähemmistöjen ideologiasta”.

Näillä alueilla seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt eivät esimerkiksi saa vierailla kouluissa puhumassa. Kaduille on kiinnitetty homovastaisia tarroja ja julisteita.

Miten tämä on mahdollista Euroopassa?

Sen ei pitäisi olla.

EU aloitti jo ennen koronakriisiä kurinpitomenettelyn Unkaria ja Puolaa vastaan. Sen kautta mailta voidaan evätä äänioikeus unionin päätöksiin. Toimet eivät kuitenkaan ole toistaiseksi edenneet juuri millään tavalla, mistä EU:ta koko ajan myös kritisoidaan.

Puolan tilannetta käsiteltiin tällä viikolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta LIBEssä. Oikeusasioista vastaava komissaari Didier Reynders sanoi valiokunnalle, että komissio seuraa Puolan toimintaa erittäin tarkasti.

Se ei riitä. Viimeistään nyt on aika ottaa käyttöön mekanismi, jossa EU-raha on sidottu oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.

EU:n on näytettävä, että se pitää kiinni niistä arvoista, joiden ympärille koko unioni on syntynyt: demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeuksista.

Vähemmistöjen oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut ovat keskeisiä ihmisoikeuksia, riippumatta siitä missä jäsenmaassa asuu.

Koronaviruskriisiä ei saa käyttää tekosyynä ihmisoikeusrikkomuksille eikä oikeusvaltioperiaatteen murentamiselle.

MITÄ EU TEKEE KORONAVIRUSPANDEMIAN TALTUTTAMISEKSI?

Kuva: Euroopan parlamentti

Parlamentti kokoontui eilen ylimääräiseen täysistuntoon, jossa päätettiin kiireisistä EU-toimista koronapandemiasta selviämiseen. Ensimmäistä kertaa parlamentin historiassa täysistunnossa käytettiin etä-äänestystä.

Ajattelin, että voisi olla paikallaan koota yhteen, millaisia toimia EU tällä hetkellä tekee koronapandemian taltuttamiseksi.

Jäsenmaat saavat raha-apua

Yksi varsin konkreettinen toimenpide on Euroopan komission investointialoite, joka hyväksyttiin parlamentissa eilen. Sen avulla EU tarjoaa jäsenmaille raha-apua 37 miljardia euroa koronaviruksesta selviämiseen.

Rahoitusta vapautetaan EU:n rakennerahastoista, joista tuetaan yleensä muun muassa alueiden kehitystä ja sosiaalipoliittisia toimia. Nyt rahoitusta ohjataan terveydenhuoltojärjestelmien, pienten ja keskisuurien yritysten sekä esimerkiksi työmarkkinoiden käyttöön. Suomi voisi saada 48 miljoonan euron investointituen aloitteen ansiosta.

Jäsenmaat voivat hakea tukea myös EU:n solidaarisuusrahastosta. Rahasto on alun perin perustettu vakavia luonnonkatastrofeja varten, mutta nyt sen kriteerejä on muutettu niin, että senkin varoja voidaan käyttää koronaviruksen torjumiseen. Avustusta on jaossa 800 miljoonaa euroa tänä vuonna, ja sillä voidaan tukea jäsenmaiden terveydenhuoltojärjestelmiä ja niiden valmiuksia torjua tartuntatautien leviämistä.

Yhteisiä lääkintävarusteita ja rokote

Jäsenvaltiot pyrkivät nyt kaikin tavoin turvaamaan sen, että niillä on riittävästi tehohoitopaikkoja, suojavarusteita ja hoitohenkilökuntaa. Euroopan komissio ja jäsenmaat ovat ryhtyneet toimiin myös EU-tasolla.

Komission aloitteesta EU-maat ovat yhdessä ostamassa suojavarusteita, hengityskoneita ja koronavirustestaukseen tarvittavia tarvikkeita. Komissio on myös perustamassa EU:n yhteistä varmuusvarastoa lääkintätarpeille ja rahoittaa 90 prosenttia tästä varastosta. Tarvikkeiden jakelua hallinnoi EU:n hätäavun koordinointikeskus. Ensimmäiset ostot voisivat tapahtua huhtikuun alkuun mennessä, jos jäsenvaltiot antavat hyväksyntänsä.

Myös rokotteen kehittämiseen on ohjattu rahaa. Komissio on vapauttanut 140 miljoonaa euroa uusiin tutkimushankkeisiin sekä 80 miljoonaa euroa koronavirusrokotteen kehittämiseen.

Taloutta elvytetään

Neuvottelut Euroopan unionin pitkän aikavälin budjetista olisi hyvä saada käyntiin mahdollisimman pian. Se on olennainen osa pandemian jälkeisiä Euroopan korjaustoimia. Taloutta tulee elvyttää ympäristön ja ilmaston kannalta kestävillä ratkaisuilla ja investoinneilla.

Talouden tukitoimia on odotettavissa kevään edetessä runsaasti. Tähän mennessä komissio on myöntänyt miljardin euron takauksen Euroopan investointirahastolle. Yksinkertaistaen voisi sanoa, EU takaa ja pankit jakaa. Takauksen toivotaan saavan EU:ssa liikkeelle kahdeksan miljardia euroa tukea sadalletuhannelle pienelle ja keskisuurelle yritykselle.

Euroopan keskuspankki puolestaan ilmoitti viime viikolla aloittavansa 750 miljardin euron hätärahoituksen, joka kestää ainakin vuoden loppuun asti.

Tavarakuljetukset halutaan turvata

EU-maiden välisestä solidaarisuudesta ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta halutaan pitää kiinni. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen moitti parlamentin täysistunnossa maita, jotka ovat rajanylityskielloillaan hankaloittaneet lääke- ja hoitovarusteiden kuljetuksia.

Komissio on antanut jäsenmaille suositukset, jotta tavaraliikenteen toimivuus voidaan taata. Se on pyytänyt jäsenmaita nimeämään merkittävimmät rajanylityspaikat ja luomaan niihin niin sanottuja ”vihreitä kaistoja” tavarakuljetuksille. Näillä kaistoilla rajamuodollisuudet kevennettäisiin minimiin ja kestäisivät enimmillään 15 minuuttia.

Entä tulevaisuus?

Akuutin kriisitilanteen hoitaminen on tällä hetkellä tärkeintä. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä pohtia koordinoidusti rajoitusten purkamisen mekanismeja ja kriisin jälkeisen toimivan yhteiskunnan uudelleenrakennusta. Tätä työtä tullaan tänä keväänä tekemään myös parlamentissa.

En ottanut selfietä Gretan kanssa


”Luonto ei neuvottele, eikä fysiikan kanssa voi tehdä diiliä. Emme voi sallia sitä, että te annatte periksi meidän tulevaisuutemme edessä.”

Näin totesi ilmastoaktivisti Greta Thunberg puhuessaan tänään Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle. Thunberg oli kutsuttu valiokunnan kuultavaksi samaan aikaan, kun Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EU:n uudeksi ilmastolaiksi.

Thunbergin viesti oli selvä: EU:n ilmastolaki on riittämätön. Tyhjä lupaus. Lain tavoitteet ovat alle tieteellisten suositusten. Niitä noudattamalla maapallon lämpenemistä tuskin saadaan pysäytettyä edes 1,5 asteeseen. Hiilineutraalius vuonna 2050 on kaukainen kangastus. Meillä ei ole aikaa, meidän olisi ryhdyttävä toimiin heti.

On hyvä, että Thunberg kävi puhumassa mepeille. Toisaalta asetelmassa on jotakin nurinkurista. 17-vuotias nuori vakuuttamassa keski-ikäisiä poliitikkoja ilmastotyön välttämättömyydestä. Eikö meidän pitäisi olla vakuuttamassa nuoria siitä, että teemme kaikkemme, jotta heidän tulevaisuutensa on turvattu? Ei toisin päin.

Thunbergin puheenvuoron jälkeen poliittisten ryhmien koordinaattorit pääsivät vastaamaan hänelle. Konservatiivien ECR-ryhmän edustaja pyysi Thunbergia palaamaan kouluun. Viisikymppinen mies halusi omien sanojensa mukaan antaa nuorelle tytölle ”isällisen neuvon”. Oikeistopopulistisen ID-ryhmän edustaja päätti puheenvuoronsa huutamalla.

Arvostan Thunbergin tekemää merkittävää työtä. Hän on symboli valtavalle määrälle nuoria ilmastoaktivisteja. Minua hävettää lähinnä meidän päättäjien puolesta. En ole koskaan nähnyt ympäristövaliokunnassa sellaista ryysistä kuin tänään. Ilmaston kannalta tarvittavia päätöksiä ei saada tehtyä, mutta Gretan kanssa halutaan kyllä selfie.

EU-tasolla on kaikki tarvittava tieto, kaikki tieteelliset tutkimukset ja faktat, mutta poliittinen tahto puuttuu. Missä on rohkeus? Missä halu tehdä enemmän kuin minimi yhteisen tulevaisuuden puolesta? Tämän kaiken sanoin omassa puheenvuorossani, jonka pidin vasemmistoryhmän puolesta.

Thunberg on oikeassa. Komission ilmastolakiehdotus on valtava pettymys. Periksi ei kuitenkaan anneta. Seuraavaksi lakia puidaan Strasbourgin täysistunnossa.

HALLITUKSEN TIEKARTTA – PIAN TARVITAAN YLINOPEUTTA

Hallituksen eilisen ilmastokokouksen lopputulos oli monelle pettymys. Niin ilmastoasiantuntijoiden, opposition kuin omienkin joukoissa mielipide tuntui olevan, että hallituksen esittämät linjaukset ovat riittämättömiä ja niissä on aivan liian vähän konkretiaa. Olen samaa mieltä.

Erityisen pettynyt olin siihen, että turpeen suhteen ei tehty muuta kuin perustettiin työryhmä. On käsittämätöntä, että asiassa ei päästä eteenpäin, vaikka turve on saastuttavampi energianlähde kuin kivihiili.

Mutta ei lyödä hanskoja tiskiin ihan vielä. Oli linjauksissa myös positiivisia asioita.

Erityisen hienoa on se, että hallitus aikoo katsoa kaikkia päätöksiään myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vasemmistoliitto on tehnyt viime vuodet paljon töitä sen eteen, että oikeudenmukainen siirtymä saadaan mukaan ilmastokeskusteluun. Nyt se tuottaa tulosta.

On tärkeää, etteivät pienituloisimmat tai muuten heikommassa asemassa olevat joudu maksumiehiksi. Se on välttämätöntä, jotta koko yhteiskunta saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta yksilön syyllistämisen sijaan on muutettava rakenteita.

Ilmastorahasto on hyvä veto. Sipilän hallitus siirsi kaudellaan valtion omaisuutta sijoitusyhtiöön nimeltä Vake. Sille annettiin oikeus tehdä päätöksiä yhteisestä omaisuudestamme ohi eduskunnan.

Nykyinen hallitus on päättänyt käyttää Vaken osinkotuloja perustaakseen ilmastorahaston, jolla vauhditetaan siirtymää elinkeinoelämän ja teollisuuden osalta. Hallitus lupasi satojen miljoonien rahaston. Erittäin tervetullut esitys, josta saadaan tarvittavia panostuksia ja investointeja liikkeelle.

Positiivista on myös se, että linjaukset eivät keskity pelkästään päästöihin vaan hallitus ymmärtää, että hiilinieluja on vahvistettava. Myös energiaverotus uudistetaan: teollisuuden sähköveroa alennetaan ja fossiilisten polttoaineiden veronpalautuksista luovutaan. Tämän pitäisi kannustaa teollisuutta käyttämään päästötöntä sähköä.

Mutta se turve…

Turpeen päästöt ovat massiiviset siitä saatuun energiaan nähden. Vähintään olisi pitänyt tehdä päätös turpeen verotuksesta.

Päästökauppa tulee aikanaan tekemään turpeen poltosta kannattamatonta, mutta se että sallimme turpeen polton niin pitkään kuin mahdollista, on aika käsittämätöntä. Hallitusohjelma on kuitenkin sama, joka neuvoteltiin Rinteen johdolla. Ja Rinne sanoi, että turpeen verotukseen puututaan energiaverouudistuksen yhteydessä.

Pahoin pelkään, että kaikissa hallituspuolueissa ilmastotoimien kiireellisyyttä ei ole ymmärretty. Tai se on ymmärretty mutta poliittista tahtoa ja vastuunkantoa puuttuu. On selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii päätöksiä useammalta hallitukselta, nykyinen hallitus ei pysty sitä yksin tekemään. Mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että nykyinen hallitus saa aikaan juuri niitä päätöksiä, jotka ohjaavat meidät oikealle polulle.

Nyt lähes kaikki yksityiskohtaiset ratkaisut jäävät tulevaisuuteen. Hallitukselta vaaditaan vielä iso joukko yksittäisiä päätöksiä, joiden tekeminen on helpommin sanottu kuin tehty. Turve on tästä hyvä esimerkki, kaikkein pahimpaan päästölähteeseen ei pystytty koskemaan. 

Tiekartta on julkaistu. Kohta sitä on kuljettava ylinopeudella.

« Older posts Newer posts »

© 2020

Theme by Anders NorenUp ↑