Page 2 of 42

MITÄ EU TEKEE KORONAVIRUSPANDEMIAN TALTUTTAMISEKSI?

Kuva: Euroopan parlamentti

Parlamentti kokoontui eilen ylimääräiseen täysistuntoon, jossa päätettiin kiireisistä EU-toimista koronapandemiasta selviämiseen. Ensimmäistä kertaa parlamentin historiassa täysistunnossa käytettiin etä-äänestystä.

Ajattelin, että voisi olla paikallaan koota yhteen, millaisia toimia EU tällä hetkellä tekee koronapandemian taltuttamiseksi.

Jäsenmaat saavat raha-apua

Yksi varsin konkreettinen toimenpide on Euroopan komission investointialoite, joka hyväksyttiin parlamentissa eilen. Sen avulla EU tarjoaa jäsenmaille raha-apua 37 miljardia euroa koronaviruksesta selviämiseen.

Rahoitusta vapautetaan EU:n rakennerahastoista, joista tuetaan yleensä muun muassa alueiden kehitystä ja sosiaalipoliittisia toimia. Nyt rahoitusta ohjataan terveydenhuoltojärjestelmien, pienten ja keskisuurien yritysten sekä esimerkiksi työmarkkinoiden käyttöön. Suomi voisi saada 48 miljoonan euron investointituen aloitteen ansiosta.

Jäsenmaat voivat hakea tukea myös EU:n solidaarisuusrahastosta. Rahasto on alun perin perustettu vakavia luonnonkatastrofeja varten, mutta nyt sen kriteerejä on muutettu niin, että senkin varoja voidaan käyttää koronaviruksen torjumiseen. Avustusta on jaossa 800 miljoonaa euroa tänä vuonna, ja sillä voidaan tukea jäsenmaiden terveydenhuoltojärjestelmiä ja niiden valmiuksia torjua tartuntatautien leviämistä.

Yhteisiä lääkintävarusteita ja rokote

Jäsenvaltiot pyrkivät nyt kaikin tavoin turvaamaan sen, että niillä on riittävästi tehohoitopaikkoja, suojavarusteita ja hoitohenkilökuntaa. Euroopan komissio ja jäsenmaat ovat ryhtyneet toimiin myös EU-tasolla.

Komission aloitteesta EU-maat ovat yhdessä ostamassa suojavarusteita, hengityskoneita ja koronavirustestaukseen tarvittavia tarvikkeita. Komissio on myös perustamassa EU:n yhteistä varmuusvarastoa lääkintätarpeille ja rahoittaa 90 prosenttia tästä varastosta. Tarvikkeiden jakelua hallinnoi EU:n hätäavun koordinointikeskus. Ensimmäiset ostot voisivat tapahtua huhtikuun alkuun mennessä, jos jäsenvaltiot antavat hyväksyntänsä.

Myös rokotteen kehittämiseen on ohjattu rahaa. Komissio on vapauttanut 140 miljoonaa euroa uusiin tutkimushankkeisiin sekä 80 miljoonaa euroa koronavirusrokotteen kehittämiseen.

Taloutta elvytetään

Neuvottelut Euroopan unionin pitkän aikavälin budjetista olisi hyvä saada käyntiin mahdollisimman pian. Se on olennainen osa pandemian jälkeisiä Euroopan korjaustoimia. Taloutta tulee elvyttää ympäristön ja ilmaston kannalta kestävillä ratkaisuilla ja investoinneilla.

Talouden tukitoimia on odotettavissa kevään edetessä runsaasti. Tähän mennessä komissio on myöntänyt miljardin euron takauksen Euroopan investointirahastolle. Yksinkertaistaen voisi sanoa, EU takaa ja pankit jakaa. Takauksen toivotaan saavan EU:ssa liikkeelle kahdeksan miljardia euroa tukea sadalletuhannelle pienelle ja keskisuurelle yritykselle.

Euroopan keskuspankki puolestaan ilmoitti viime viikolla aloittavansa 750 miljardin euron hätärahoituksen, joka kestää ainakin vuoden loppuun asti.

Tavarakuljetukset halutaan turvata

EU-maiden välisestä solidaarisuudesta ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta halutaan pitää kiinni. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen moitti parlamentin täysistunnossa maita, jotka ovat rajanylityskielloillaan hankaloittaneet lääke- ja hoitovarusteiden kuljetuksia.

Komissio on antanut jäsenmaille suositukset, jotta tavaraliikenteen toimivuus voidaan taata. Se on pyytänyt jäsenmaita nimeämään merkittävimmät rajanylityspaikat ja luomaan niihin niin sanottuja ”vihreitä kaistoja” tavarakuljetuksille. Näillä kaistoilla rajamuodollisuudet kevennettäisiin minimiin ja kestäisivät enimmillään 15 minuuttia.

Entä tulevaisuus?

Akuutin kriisitilanteen hoitaminen on tällä hetkellä tärkeintä. Samaan aikaan on kuitenkin hyvä pohtia koordinoidusti rajoitusten purkamisen mekanismeja ja kriisin jälkeisen toimivan yhteiskunnan uudelleenrakennusta. Tätä työtä tullaan tänä keväänä tekemään myös parlamentissa.

En ottanut selfietä Gretan kanssa


”Luonto ei neuvottele, eikä fysiikan kanssa voi tehdä diiliä. Emme voi sallia sitä, että te annatte periksi meidän tulevaisuutemme edessä.”

Näin totesi ilmastoaktivisti Greta Thunberg puhuessaan tänään Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnalle. Thunberg oli kutsuttu valiokunnan kuultavaksi samaan aikaan, kun Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa EU:n uudeksi ilmastolaiksi.

Thunbergin viesti oli selvä: EU:n ilmastolaki on riittämätön. Tyhjä lupaus. Lain tavoitteet ovat alle tieteellisten suositusten. Niitä noudattamalla maapallon lämpenemistä tuskin saadaan pysäytettyä edes 1,5 asteeseen. Hiilineutraalius vuonna 2050 on kaukainen kangastus. Meillä ei ole aikaa, meidän olisi ryhdyttävä toimiin heti.

On hyvä, että Thunberg kävi puhumassa mepeille. Toisaalta asetelmassa on jotakin nurinkurista. 17-vuotias nuori vakuuttamassa keski-ikäisiä poliitikkoja ilmastotyön välttämättömyydestä. Eikö meidän pitäisi olla vakuuttamassa nuoria siitä, että teemme kaikkemme, jotta heidän tulevaisuutensa on turvattu? Ei toisin päin.

Thunbergin puheenvuoron jälkeen poliittisten ryhmien koordinaattorit pääsivät vastaamaan hänelle. Konservatiivien ECR-ryhmän edustaja pyysi Thunbergia palaamaan kouluun. Viisikymppinen mies halusi omien sanojensa mukaan antaa nuorelle tytölle ”isällisen neuvon”. Oikeistopopulistisen ID-ryhmän edustaja päätti puheenvuoronsa huutamalla.

Arvostan Thunbergin tekemää merkittävää työtä. Hän on symboli valtavalle määrälle nuoria ilmastoaktivisteja. Minua hävettää lähinnä meidän päättäjien puolesta. En ole koskaan nähnyt ympäristövaliokunnassa sellaista ryysistä kuin tänään. Ilmaston kannalta tarvittavia päätöksiä ei saada tehtyä, mutta Gretan kanssa halutaan kyllä selfie.

EU-tasolla on kaikki tarvittava tieto, kaikki tieteelliset tutkimukset ja faktat, mutta poliittinen tahto puuttuu. Missä on rohkeus? Missä halu tehdä enemmän kuin minimi yhteisen tulevaisuuden puolesta? Tämän kaiken sanoin omassa puheenvuorossani, jonka pidin vasemmistoryhmän puolesta.

Thunberg on oikeassa. Komission ilmastolakiehdotus on valtava pettymys. Periksi ei kuitenkaan anneta. Seuraavaksi lakia puidaan Strasbourgin täysistunnossa.

HALLITUKSEN TIEKARTTA – PIAN TARVITAAN YLINOPEUTTA

Hallituksen eilisen ilmastokokouksen lopputulos oli monelle pettymys. Niin ilmastoasiantuntijoiden, opposition kuin omienkin joukoissa mielipide tuntui olevan, että hallituksen esittämät linjaukset ovat riittämättömiä ja niissä on aivan liian vähän konkretiaa. Olen samaa mieltä.

Erityisen pettynyt olin siihen, että turpeen suhteen ei tehty muuta kuin perustettiin työryhmä. On käsittämätöntä, että asiassa ei päästä eteenpäin, vaikka turve on saastuttavampi energianlähde kuin kivihiili.

Mutta ei lyödä hanskoja tiskiin ihan vielä. Oli linjauksissa myös positiivisia asioita.

Erityisen hienoa on se, että hallitus aikoo katsoa kaikkia päätöksiään myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vasemmistoliitto on tehnyt viime vuodet paljon töitä sen eteen, että oikeudenmukainen siirtymä saadaan mukaan ilmastokeskusteluun. Nyt se tuottaa tulosta.

On tärkeää, etteivät pienituloisimmat tai muuten heikommassa asemassa olevat joudu maksumiehiksi. Se on välttämätöntä, jotta koko yhteiskunta saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta yksilön syyllistämisen sijaan on muutettava rakenteita.

Ilmastorahasto on hyvä veto. Sipilän hallitus siirsi kaudellaan valtion omaisuutta sijoitusyhtiöön nimeltä Vake. Sille annettiin oikeus tehdä päätöksiä yhteisestä omaisuudestamme ohi eduskunnan.

Nykyinen hallitus on päättänyt käyttää Vaken osinkotuloja perustaakseen ilmastorahaston, jolla vauhditetaan siirtymää elinkeinoelämän ja teollisuuden osalta. Hallitus lupasi satojen miljoonien rahaston. Erittäin tervetullut esitys, josta saadaan tarvittavia panostuksia ja investointeja liikkeelle.

Positiivista on myös se, että linjaukset eivät keskity pelkästään päästöihin vaan hallitus ymmärtää, että hiilinieluja on vahvistettava. Myös energiaverotus uudistetaan: teollisuuden sähköveroa alennetaan ja fossiilisten polttoaineiden veronpalautuksista luovutaan. Tämän pitäisi kannustaa teollisuutta käyttämään päästötöntä sähköä.

Mutta se turve…

Turpeen päästöt ovat massiiviset siitä saatuun energiaan nähden. Vähintään olisi pitänyt tehdä päätös turpeen verotuksesta.

Päästökauppa tulee aikanaan tekemään turpeen poltosta kannattamatonta, mutta se että sallimme turpeen polton niin pitkään kuin mahdollista, on aika käsittämätöntä. Hallitusohjelma on kuitenkin sama, joka neuvoteltiin Rinteen johdolla. Ja Rinne sanoi, että turpeen verotukseen puututaan energiaverouudistuksen yhteydessä.

Pahoin pelkään, että kaikissa hallituspuolueissa ilmastotoimien kiireellisyyttä ei ole ymmärretty. Tai se on ymmärretty mutta poliittista tahtoa ja vastuunkantoa puuttuu. On selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii päätöksiä useammalta hallitukselta, nykyinen hallitus ei pysty sitä yksin tekemään. Mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että nykyinen hallitus saa aikaan juuri niitä päätöksiä, jotka ohjaavat meidät oikealle polulle.

Nyt lähes kaikki yksityiskohtaiset ratkaisut jäävät tulevaisuuteen. Hallitukselta vaaditaan vielä iso joukko yksittäisiä päätöksiä, joiden tekeminen on helpommin sanottu kuin tehty. Turve on tästä hyvä esimerkki, kaikkein pahimpaan päästölähteeseen ei pystytty koskemaan. 

Tiekartta on julkaistu. Kohta sitä on kuljettava ylinopeudella.

4 HYVÄÄ + 3 HUONOA ILMASTOUUTISTA VUOSIKYMMENEN VIIMEISELTÄ ISTUNTOVIIKOLTA

Kulunut viikko Strasbourgissa on ollut varsinainen ilmaston superviikko. Parlamentti on keskustellut Madridin ilmastokokouksen tuloksesta, ja komissaari Frans Timmermans oli ympäristövaliokunnassa keskustelemassa Green Dealista. Madrid oli kansainvälisesti katsoen valtava pettymys ja floppi, mutta Green Dealissa on toivoa. Green Deal on hillittömän suuri paketti ja vastanimitetyn komission tärkein esitys siitä, miten pääsemme siirtymään hiilineutraaliin yhteiskuntaan ja saavutamme hiilineutraaliuden 2050. Paketti sisältää muun muassa ilmastolain, biodiversiteettistrategian, metsästrategian sekä linjauksia lähes kaikilta sektoreilta. Mikä EU:n tämän viikon päätöksissä on hyvää ja mikä huolestuttavaa? Molempia löytyy. Ensin hyvät uutiset.

1. Green Deal -paketin laaja-alaisuus. Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaatii läpileikkaavaa ajattelua ja toimia kaikilla politiikan sektoreilla, ja tässä uuden komission ohjelma onnistuu. Jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, on aivan kaikki sektorit saatava mukaan työhön. Tämä koskee niin maa- ja metsätaloutta, liikennesektoria kuin teollisuus- ja rahoitusmarkkinoita. Tämän Green Deal huomioi.

2. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tärkeässä asemassa ovat eri sektorit, mutta vielä tärkeämmässä asemassa ihmiset. Jotta eurooppalaiset voivat antaa tukensa ja hyväksyntänsä poliittisille päätöksille, on toimien oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja otettava huomioon niin ihmisten eri tulotasot kuin eri alueiden maantieteelliset erityispiirteetkin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto vastaa tähän tarpeeseen. Sen on muun muassa tarkoitus tukea alueita, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. Sen lisäksi sillä mahdollistetaan esimerkiksi uudelleenkoulutusta ja rahoitetaan energiaremontteja.

3. Erityishuomio biodiversiteetille. On hienoa, että biodiversiteettiin kiinnitetään paljon huomiota ohjelmassa. Komissio myöntää että olemme epäonnistuneet tavoitteissamme ja esittää uutta biodiversiteettistrategiaa. Tähän väliin kuitenkin pieni mutta. Ellei maatalouden toimintatapoja saada muutettua, kirjaukset jäävät pelkiksi tyhjiksi sanoiksi. Maa- ja metsätalous ovat suurimmat syyt biodiversiteetin heikkenemiseen, ja tulevan metsästrategian on pystyttävä ohjaamaan kestävään metsien käyttöön. Tästä pari sanaa lisää huonoissa uutisissa.

4. Paineen luominen suurille saastuttajamaille. Usein kuulee puhuttavan, kuinka on aivan yhdentekevää, mitä muut valtiot ilmaston suojelemiseksi tekevät, kun vaikkapa Kiina ja Intia kuitenkin saastuttavat reippaasti enemmän kuin me. Green Deal sisältää avauksen pohtia hiilitulliin verrattavaa mekanismia EU:n rajalle. Se tarkoittaisi, että tänne tuotavan tavaran hinnassa näkyisivät sen päästöt. Näin välinpitämätön saastuttaja ei pääse hyötymään epäreilusta kilpailutilantesta. Tämä on myös keino asettaa painetta niihin suuriin saastuttajamaihin, jotka yrittävät välttää vastuunsa ja silti tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille. Yksistään tämä ei kuitenkaan riitä, vaan myös kauppasopimuksiin on saatava vahvemmat ympäristölausekkeet (Mercosur on esimerkki tässä epäonnistuneesta sopimuksesta). Myös päästökaupan rakennetta on parannettava, jotta hiilen hinta saadaan ylös. Kun se nousee tarpeeksi korkealle, ei enää ole kannattavaa ylläpitää tai investoida saastuttaviin enrgiamuotoihin.

Sitten huolestuttavat puolet Green Dealista.

1. Päästövähennystavoite vuodelle 2030. Jos ja kun haluamme saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, on nyt ottamamme seuraava askel se kaikkein tärkein. Jos seuraava askel on riittämätön, emme ole oikealla uralla kohti vuoden 2050 tavoitetta. Komissio ehdottaa päästövähennystavoitteeksi 50 prosenttia ja lupaa tehdä suunnitelman siitä, kuinka päästä 55 prosenttiin. Tämä ei yksinkertaisesti riitä. Ilmastotieteilijöiden mukaan tason tulisi olla 55 prosenttia, ja sekin pitää sisällään sen reunaehdon, että hiilinielut kehittyvät suotuisasti. Turvallinen polku olisi 65 prosenttia. Vain pari viikkoa sitten EU julisti ilmastohätätilan, mutta silti komissio esittää tavoitetta alle tieteellisen suosituksen. Tämä on valtava ristiriita.

2. Yrityksille ja teollisuudelle luotu epävarmuus. Päästövähennystavoite liittyy kaikkeen, myös investointeihin, joiden kannalta on hankalaa, etteivät tavoitteet ole nyt linjattua kunnianhimoisempia. Yrityksille ja koko teollisuudelle on elintärkeää tietää, millainen on tulevien vuosien sääntely-ympäristö sekä muutokset siinä. Vain näin investointeja voidaan suunnata oikein. Pahinta olisi, jos joutuisimme vuonna 2040 korjaamaan kurssia rajusti. Se tulisi huomattavasti kalliimmaksi ja olisi paljon vaikeampaa kuin toimia nyt oikein. Ja koska ilmastonmuutosta ei ratkaista yksinään julkisella rahalla, on yksityisen rahan suuntauduttava oikein. Eri toimijoille on kyettävä luomaan luottamus siihen, että vihreät investoinnit kannattavat – ja että ne kannattaa tehdä nyt heti.

3. Maa- ja metsätalous. No niin, takaisin tähän. Yksinkertainen tosiasia on, että mikäli annamme hiilinielujen heikentyä, eivät mitkään päästövähennykset riitä. Siis mitkään. Metsä- ja maatalous ovat tässä aivan keskeisessä asemassa – niiden toimintaperiaatteiden on muututtava perustavanlaatuisesti. Maatalouteen sisältyy valtava potentiaali muuttaa pellot nieluiksi päästöjen sijaan, mutta ei niillä eväillä, joita nykyinen maataloustukien uudistus tarjoaa. Suunnan muuttamisen osalta ei ole kuultu riittävän vahvoja kantoja sen puoleen maatalouskomissaarilta kuin Timmermansiltakaan.

Summa summarum: Green Deal saisi olla sitovissa tavoitteissaan tiukempi, ja monet tavoitteet tulevat vaatimaan tarkistamista matkan varrella. Samaan aikaan se kuitenkin tarjoaa monia keinoja muuttaa yhteiskuntia hiilineutraaleiksi. Samalla se avaa mahdollisuuksia sille, miten hiilineutraaliuteen siirtyminen voi avata uusia mahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Green Deal lupaa työntäyteisiä vuosia ympäristövaliokunnalle, mutta sen takiahan täällä ollaan – jotta pääsemme tekemään konkreettisia, kaikkiin vaikuttavia päätöksiä ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi. Kaikista puutteistaan huolimatta uskon, että Green Deal on juuri nyt hyvä avaus kohti ilmastokestävää tulevaisuutta.

EI MENNYT KUTEN STRÖMSÖSSÄ – UUSI KOMISSIO VALITTIIN TÄNÄÄN

Parlamentti äänesti tänään uudesta komissiosta. Ursula von der Leyenin komission kokoaminen ei ole mennyt kuten Strömsössä. Ranskan, Unkarin ja Romanian ehdokkaat eivät läpäisset parlamentin kuulemisia, ja nämä kolme maata joutuivat nimeämään uudet ehdokkaat. On huolestuttavaa, etteivät kaikki jäsenmaat pysty nimeämään ehdokasta, jolla ei ole korruptiosyytöksiä niskassaan tai selviä eturistiriitoja edellisten toimiensa johdosta. Valitettavasti uudetkaan komissaarit eivät kaikilta osin läpäise kriittistä tarkastelua.

Suurin pettymys uuden komission linjauksissa on kunnianhimon puute ilmastopolitiikassa. Ilmaston kannalta keskeinen komissaari Frans Timmermans ei pystynyt lupaamaan edes sitä, että EU sitoutuu 55% päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite on tieteen valossa ehdoton minimi. Jos ilmastohätätilan ottaa tosissaan, pyrkii vielä korkeampiin päästövähennyksiin.

Green Deal, vihreän talouden paketti, ilmastolaki sekä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ovat kaikki tärkeitä avauksia, joilta odotamme paljon. Kokonaisuutena uuden komission ilmastolupaukset eivät ole linjassa Pariisin sopimuksen kanssa. Tämä on aivan käsittämätöntä aikana, jolloin ilmastohätätilan pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Uuden komission täytyy olla valmis lupaamaan, että EU:n budjetti kokonaisuutena työskentelee ilmaston hyväksi.

Tuleva maataloustukien CAP-uudistus on tässä keskeisessä roolissa, maataloudessa on valtava potentiaali ilmastotekoihin. Asiasta vastaava komissaari ei kuitenkaan nähnyt syytä muutoksille, vaan katsoi, että vapaaehtoiset toimet riittävät. Maanviljelijöitä tulee tukea, jotta maatalous saadaan ilmastokestäväksi. Tällä hetkellä tuet eivät toimi näin.

Uusi puheenjohtaja kumartaa myös äärioikeiston suuntaan. Eurooppalaisen elämäntavan edistäminen -komissaarisalkku sentään muutti nimeään kovan kritiikin jälkeen, alun perin Von der Leyen piti sopivana nimeä eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen. Kyseiseen salkkuun kuuluvat mm. siirtolaiset ja integraatio sekä ”uudet uhat”.  Ei ihme, että äärioikeisto Marine Le Pen etunenässä kiittivät salkkua vuolaasti.

Mikä on eurooppalainen elämäntapa? Pohjoiseurooppalaisen ja eteläeurooppalaisen näkemys asiasta on hyvin erilainen, samoin uskonnottoman ja katolilaisen. 

Oikeusvaltioperiaate voisi olla keskeinen yhteinen arvo, jota tulee suojella. Von der Leyen olisi kuitenkin alun perin kelpuuttanut komissaariksi Unkarin ehdokkaan, joka on kotimaansa oikeusministerinä toteuttanut Orbanin linjauksia, joiden myötä oikeusvaltioperiaate on heillä heitetty romukoppaan. 

Olen lyhyen meppi-urani aikana äänestänyt useamman kerran abortista ja naisen oikeudesta päättää omasta kehostaan, näitä asioita pelottavan monet täällä vastustavat. Olen äänestänyt sateenkaari-ihmisten oikeuksista, joita myös kovaäänisesti vastustetaan. Jotkut tahot haluavat rajoittaa jopa lasten ja nuorten oikeutta seksuaaliterveyskasvatuksen. Mikä on se eurooppalainen elämäntapa, jota Von der Leyen haluaa suojella ja edistää? 

Isossa kuvassa talouspolitiikka jatkuu ennallaan, kuripolitiikka jatkuu uusliberalismin hengessä. Uusliberalismi on demokratian vihollinen. Se pyrkii näyttämään asiat ja päätökset teknokraattisina välttämättömyyksinä, vaikka näin ei ole. Talouspoliittiset päätökset ovat arvovalintoja aivan kuten kaikki poliittiset päätökset, ei ole mitään yhtä oikeaa taloustieteellistä näkökulmaa. 

Jutta Urpilaisen salkku on mielestäni hyvä ja Urpilainen juuri oikea henkilö sitä hoitamaan. Ulkoiset kumppanuudet ja pääpaino Afrikassa ovat mitä merkityksellisin salkku. Afrikka-politiikka nivoutuu ilmastoon, pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen, nämä ovat ehdottomasti aikamme suuria kysymyksiä. Salkku ristittiin Suomen mediassa Mama Afrikaksi ja tämä oli monella tapaa rimanalitus. Alentavampaa termiä on vaikea tälle tehtävälle hakea, siitä kaikuu siirtomaaherran ajattelu. Salkkua pidettiin heikkona ja heikkous liitettiin naisena oloon. Uskon, että tulevat vuodet osoittavat Urpilaisen salkun todellisen arvon.

Valitettavasti emme äänestäneet yksitellen komissaariehdokkaista, vaan koko komissiosta kokonaisuutena. Siksi en pystynyt antamaan tukeani Urpilaiselle. Ehdotetulle kokonaisuudelle en voi antaa tukeani ja siksi äänestin ei.

« Older posts Newer posts »

© 2020

Theme by Anders NorenUp ↑