Saksa haluaa luotsata Euroopan unionin koronakriisin yli kohti vihreää ja digitaalista tulevaisuutta.

Näin totesi liittokansleri Angela Merkel esitellessään Saksan EU-puheenjohtajuuskauden tavoitteita maan liittopäivillä kesäkuussa. EU:n elpymisen lisäksi Saksan puheenjohtajuuden painopisteinä ovat Kiina ja Afrikka. Myös EU:n ja Britannian tulevista suhteista sopiminen ajoittuu Saksan kaudelle.

Paineet ovat kovat. Saksa on EU:n suurin kansantalous ja suurin nettomaksaja, jolla on diplomaattisia muskeleita. Siksi Saksalla on myös erityinen vastuu EU-alueen elpymisestä. Euroopan komission saksalainen puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Angela Merkel tuntevat toisensa hyvin. Ei siis ihme, että puheenjohtajuuskaudelta odotetaan paljon.

Merkel haluaa päästä sopuun EU:n suuresta koronaelpymispaketista jo heinäkuun aikana, jotta se saataisiin voimaan ensi vuoden alussa. Myös sen kanssa kylki kyljessä kulkevasta EU:n pitkän aikavälin budjetista pitäisi päästä sopuun mahdollisimman pian.

Seuraava EU-huippukokous järjestetään 17.–18. heinäkuuta.

Saksan tehtävä ei tule olemaan helppo. Sen puheenjohtajuuskauden keskiössä on kuitenkin viesti eurooppalaisesta solidaarisuudesta, jonka avulla kriisistä voidaan nousta yhdessä.

Tällä hetkellä koko Euroopan taloudelle on merkityksellistä, miten EU:n sisämarkkinat saadaan toimimaan. Tämä koskettaa olennaisesti myös Suomea, jonka viennistä 60 prosenttia suuntautuu Eurooppaan. Siksi koronakriisistä pahiten kärsineiden talouksien elpyminen on myös Suomen ja suomalaisten etu.

”Nyt tarvitaan solidaarisuutta, sillä demokratian vastaiset voimat ja autoritaariset liikkeet odottavat talouskriisiä päästäkseen hyödyntämään sitä poliittisesti”, Merkel totesi.

Olen samaa mieltä.

Yksi tapa taistella autoritaarisia liikkeitä vastaan on avoimuuden lisääminen. Olemme parlamentin vasemmistoryhmässä vaatineet Saksalta poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyden lisäämistä puheenjohtajuuskautensa aikana.

Esimerkiksi Eurooppa-neuvoston päätöksenteosta ja edunvalvontaorganisaatioiden lobbaamisesta pitäisi kertoa avoimemmin. Varsinkin nyt, kun monet elinkeinoelämän edunvalvojat vaativat pelastuspaketteja. 

Euroopan elvytystoimet on tehtävä ilmaston ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta kestävällä tavalla. Koronakriisi on ajanut miljoonia ihmisiä työttömyyteen, ja elvytyksen on kohdistuttava juuri heihin, tavallisiin ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa. Pandemia on osoittanut myös eurooppalaisten terveydenhoitojärjestelmien haavoittuvuuden, jota tulee parantaa tulevaisuuden kriisejä varten.

On ehdottoman tärkeää, että Saksa pitää nämä asiat tehtävälistan kärjessä ja siirtyy sanoista tekoihin tulevan puheenjohtajuuskautensa aikana.

Unkarin parlamentti hyväksyi toukokuussa lakimuutoksen, joka poistaa transihmisiltä ja muunsukupuolisilta ihmisiltä oikeuden sukupuolen juridiseen vahvistamiseen. Nyt maan väestörekisteriin kirjataan vain syntymässä merkitty sukupuoli, jota ei voi muuttaa. Sukupuolen juridinen vahvistaminen ja nimen muuttaminen ovat olleet Unkarissa aikaisemmin mahdollisia.

Puolassa kymmenet alueet julistautuivat maata hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen johdolla viime vuonna ”vapaaksi seksuaalivähemmistöjen ideologiasta”.

Romanian senaatti hyväksyi kesäkuussa lain, joka käytännössä kieltää transsukupuolisuudesta puhumisen seksuaalikasvatuksessa. 

Eurooppa on vedenjakajalla. Sen sijaan, että ihmisoikeuksia edistettäisiin kaikkialla EU:ssa, joissakin maissa niitä heikennetään räikeästi.

Asenteet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat koventuneet samalla, kun vähemmistöihin kohdistuvasta vihapuheesta on tullut politiikan väline laitaoikeistolle ja populisteille.

HLBTI-vähemmistöjen eurooppalaisen kattojärjestö ILGA-Europen Rainbow Europe -indeksin mukaan eurooppalaisia maita on pudonnut indeksillä alaspäin jo toista vuotta peräkkäin, koska seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on kavennettu.

Tämä kehitys on pysäytettävä.

Euroopan komissio ilmoitti tammikuussa julkistavansa vuoden 2020 lopussa EU:n ensimmäisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa koskevan strategian. Yhteinen strategia on ollut suunnitteilla jo vuosia, ja sitä on vaadittu niin parlamentin kuin jäsenmaidenkin puolelta.

Nyt sen julkistaminen on tärkeämpää kuin koskaan. EU:n on näytettävä, että se seisoo keskeisten arvojensa takana. Vastaavat strategiat löytyvät jo esimerkiksi romanien asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta.

Tasa-arvokomissaari Helena Dallin mukaan HLBTI-tasa-arvostrategian tarkoituksena on lopettaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä EU-maissa. Tavoitteena on myös yhtenäistää lainsäädäntöä, jotta HLBTI-ihmisten oikeudet olisivat taattuja kaikkialla EU:ssa.

Kuulun parlamentin HLBTI-työryhmään, jossa me mepit voimme jakaa tietoa ja vaihtaa näkemyksiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. Tällä viikolla lähetimme kirjeen Romanian presidentille koskien maan seksuaalikasvatuslakia. Olemme ottaneet useasti kantaa myös Unkarin ja Puolan tilanteeseen.

Yksi ryhmämme keskeisiä tavoitteita on syrjinnän vastaisen direktiivin saaminen voimaan. Direktiivi on ollut jumissa Eurooppa-neuvostossa yli kymmenen vuotta, ja nyt olisi korkea aika saada se eteenpäin.

Meidän on varmistettava, ettei ihmisoikeuksien puolustaminen jää vain puheen tasolle. Suomi oli EU-puheenjohtajuuskautensa aikana mukana edistämässä EU:n tulevaa HLBTI-tasa-arvostrategiaa.

Silti oma translakimme on häpeällinen. Olemme ainoa Pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavalta lisääntymiskyvyttömyyttä. Tämä on räikeä ihmisoikeusloukkaus, ja Euroopan komissio on huomauttanut Suomea asiasta lukuisia kertoja.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon tuoreet sukupuoliahdistuksen hoitosuositukset eivät auta asiaa. Ne pahimmassa tapauksessa vaikeuttavat hoitoon pääsyä.

Nykyinen hallitus on luvannut uudistaa translain. Toivotaan, ettei suunnitelma jää puheen tasolle.

Transihmisten hoitojen lähtökohtana on aina oltava yksilön itsemääräämisoikeuden toteutuminen, kaikkialla Euroopassa.

MODIG! 1/20

Julkaisen tästä eteenpäin muutaman kerran vuodessa MODIG!-lehteä, jossa kerron Euroopan parlamentin kuulumisia.

Lehti painetaan kokkolalaisessa Botnia Printissä, joka on Suomen ympäristöystävällisin paino. Siellä painaminen tapahtuu ilman luonnolle haitallisia kemikaaleja ja öljyä. Minulle on erityisen tärkeää, että painomenetelmät ja käytetty paperi ovat mahdollisimman ekologisia.

Elämme vaikeaa aikaa, ja juuri siksi halusin julkaista lehden nyt.

Haluan kertoa, että työ paremman maailman puolesta jatkuu. Kriisin keskellä demokraattisen toiminnan jatkuvuus on tärkeämpää kuin koskaan.

Julkaisemalla tällaisen lehden olen myös halunnut taloudellisesti tukea sen tekemiseen osallistuvia freelancereita ja jakelijoita, joilla on nyt erittäin tiukkaa. 

Valuvatko koronatuet veroparatiiseihin? Siinä kysymys, jota on pohdittu eri puolilla EU:ta. Tanska linjasi huhtikuussa, ettei se myönnä koronatukia veroparatiiseihin rekisteröidyille yrityksille. Puolan pääministeri ilmoitti, että kuuden miljardin pelastusrahastosta saavat tukea suuryritykset, jotka maksavat yritysveronsa Puolaan. Ranska ei myönnä tukia merentakaisiin veroparatiiseihin rekisteröityneille yrityksille.

Suomessa linjauksia ei ole tehty. Sen sijaan meillä on käyty somessa ja mediassa vastakampanjaa, josta haluaisin vielä sanoa muutaman sanan.

Finnwatchin #430miljoonaa-kampanjan tavoitteena on verovälttelyn kitkeminen. Keskuskauppakamarin vastakampanjan mukaan siinä syyllistetään tavallisia yrittäjiä.

Finnwatchin kampanjaan lähti mukaan järjestöjä luonnonsuojelutoimijoista ammattiliittoihin. Keskuskauppakamari kannusti näiden järjestöjen boikotointiin, ja onnistui jopa saamaan ihmisiä vetämään pois lahjoituksiaan. Siis lahjoituksia järjestöiltä, jotka tekevät työtä lasten hyvinvoinnin ja luonnonsuojelun saralla. Miksi?

Koska mukana olollaan järjestöt kannattavat tiettyä puoluepoliittista agendaa, kritisoi Keskuskauppakamari.

Ontto argumentti.

On aika erikoinen ajatus, että jos on samaa mieltä jostain yksittäisestä asiasta, jota joku tietty puolue ajaa, on saman tien sen puolueen kannattaja. Monet #430miljoonaa-kampanjassa esitetyt keinot löytyvät myös lukuisista asiantuntijoiden selvityksistä vuosien varrelta.

Tällä hetkellä verolainsäädännön porsaanreiät Euroopassa ja meillä Suomessa mahdollistavat joillekin – ei kaikille – pienemmän verotaakan. Nämä porsaanreiät ovat vielä rakenteeltaan sellaisia, että ne hyödyntävät eniten suurituloisia.

Porsaanreikiä hyödynnetään niin Euroopan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. EU-tasolla verovuotojen tilkitseminen on monimutkaista, sillä osa veroparatiiseista sijaitsee unionin omalla alueella. Euroopan komissio on jopa linjannut, etteivät jäsenvaltiot saa evätä koronatukia yrityksiltä, jotka sijaitsevat EU:n sisäisissä veroparatiiseissa.

Tällaisten linjausten sijaan EU:n on viimeistään nyt sovittava yhteisestä minimistä yhteisöverolle, jotta epäterve kilpailu kohti pohjaa loppuu.

Yritykset vaativat koronaviruskriisin keskellä valtioita kantamaan vastuuta ja osoittamaan solidaarisuutta. Eikö samaa voi vaatia yrityksiltä itseltään?

Vastuun kantoa ei ole voittojen siirtäminen maihin, joissa verotuksen taso on alhainen. Tai pyrkimykset kaikin keinon minimoida yleistä verovelvollisuutta. Mielestäni on ihan kohtuullista vaatia, että verot maksetaan siihen maahan, jossa tuotto on syntynyt. Kohtuutonta on, jos julkisin varoin rahoitettua koronatukea valuu porsaanreikien kautta veroparatiiseihin.

Ihan kohtuullista on myös vaatia kansainvälisiltä yrityksiltä julkista maakohtaista veroraportointia ja edellyttää niiltä tietoa siitä, millaisia verojärjestelyjä ne ovat tehneet. 

Mielestäni Keskuskauppakamari teki vastakampanjallaan karhunpalveluksen yrittäjille. Erityisesti luodessaan vastakkainasettelua, joka ei millään muotoa edistä yrittäjien asemaa. Eivät kaikki yrittäjät ja yritykset välttele veroja. Minua on aina häirinnyt mustavalkoinen ajattelu, jonka mukaan vain oikeisto rakastaa yrittäjiä ja vasemmisto vihaa heitä.

EU:lla ja sen jäsenmailla on edessään vaikeita taloudellisia päätöksiä ja veropoliittisia keskusteluja. Koronakriisin aikana avointa ja läpinäkyvää veronmaksua vaativien äänet ovat vahvistuneet.

Pakkohan sitä on vähän ihmetellä, miksi Keskuskauppakamari tarttui #430miljoonaa-kampanjaan vasta nyt, kun se lanseerattiin jo syksyllä. Ei kai kyse voi olla siitä, että vastakampanjan tarkoitus on ennen kaikkea poliittinen? Sellainen, jossa vastustamisen kautta ajetaan tiettyjä verotuksellisia ratkaisuja? Sellaisia, jotka löytyvät monien oikeistolaisten puolueiden ohjelmista.

Ei, ei se näin voi olla, koska sehän tarkoittaisi Keskuskauppakamarin logiikalla, että heillä on puoluepoliittinen agenda.

Koronakriisi on tehnyt yhä selvemmäksi, että Euroopassa on maita, joiden poliittinen kehitys on enemmän kuin huolestuttava.

Muutama viikko sitten Unkarin parlamentti hyväksyi lain, joka antaa pääministeri Viktor Orbánille lähes rajattoman vallan. Laki hyväksyttiin koronapandemiaan vedoten, mutta poikkeuksellisille valtaoikeuksille ei ole laissa määrätty päättymispäivää. Orbán voi siis käytännössä hallita Unkaria oman mielensä mukaisesti niin pitkään kuin haluaa.

Maan uhka ajautua diktatuuriin on todellinen.

Myös Puolan tilanne on huolestuttava. Vuodesta 2015 maata hallinnut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue toimii monissa asioissa kuten Orbánin oikeistopopulistinen Fidesz Unkarissa.

Sekä Puolassa että Unkarissa valtamedia on jo pidempään ollut valtaapitävien hallussa. Myös oikeuslaitosten toimintaa on rajoitettu. Puolassa oikeuslaitos on käytännössä hallituksen käsissä vuoden 2017 lainmuutoksen jälkeen. Tuomarilaki antoi Puolan hallitukselle oikeuden valita ja erottaa korkeimman oikeuden tuomareita.

Nyt päällä on koronapandemia, joka tuntuu olevan oikeistopopulistisille hallituksille enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Puolan hallitus toi viime viikolla parlamentin käsittelyyn kaksi lakiesitystä, joista toinen kiristäisi jo muutenkin erittäin tiukkaa aborttilainsäädäntöä, toinen käytännössä kriminalisoisi seksuaalikasvatuksen.

Ajoitus ei ollut sattumaa. Viimeksi aborttilainsäädännön tiukennus tyssäsi suuriin mielenosoituksiin. Nyt niihin ei ollut koronarajoitusten vuoksi mahdollisuutta.

Parlamentti päätyi kuitenkin tällä erää palauttamaan lakiesitykset valiokuntiin.

Puolan hallitus ei ole myöskään suostunut perumaan 10. toukokuuta järjestettäviä presidentinvaaleja. Poikkeusoloissa opposition vaalityö on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta.

Erityisen huolissani olen vähemmistöjen asemasta. Puolan Laki ja oikeus -puolue on viime vuosina ottanut poliittisessa kampanjoinnissaan seksuaalivähemmistöt maalitauluksi.

Tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja kohtaan on hyökätty, ja toimintaa pyritään tukahduttamaan monilla muillakin tavoin.

Viime vuonna kymmenet alueet Puolassa julistautuivat puolueen johdolla ”vapaaksi seksuaalivähemmistöjen ideologiasta”.

Näillä alueilla seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt eivät esimerkiksi saa vierailla kouluissa puhumassa. Kaduille on kiinnitetty homovastaisia tarroja ja julisteita.

Miten tämä on mahdollista Euroopassa?

Sen ei pitäisi olla.

EU aloitti jo ennen koronakriisiä kurinpitomenettelyn Unkaria ja Puolaa vastaan. Sen kautta mailta voidaan evätä äänioikeus unionin päätöksiin. Toimet eivät kuitenkaan ole toistaiseksi edenneet juuri millään tavalla, mistä EU:ta koko ajan myös kritisoidaan.

Puolan tilannetta käsiteltiin tällä viikolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta LIBEssä. Oikeusasioista vastaava komissaari Didier Reynders sanoi valiokunnalle, että komissio seuraa Puolan toimintaa erittäin tarkasti.

Se ei riitä. Viimeistään nyt on aika ottaa käyttöön mekanismi, jossa EU-raha on sidottu oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.

EU:n on näytettävä, että se pitää kiinni niistä arvoista, joiden ympärille koko unioni on syntynyt: demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeuksista.

Vähemmistöjen oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut ovat keskeisiä ihmisoikeuksia, riippumatta siitä missä jäsenmaassa asuu.

Koronaviruskriisiä ei saa käyttää tekosyynä ihmisoikeusrikkomuksille eikä oikeusvaltioperiaatteen murentamiselle.