Sote- ja maakuntauudistuksen keskustelussa on keskitytty sosiaali- ja terveyspalveluiden niin sanottuun valinnanvapausmalliin. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on historiallinen muutos ja hallitus on unohtanut markkinavimmassaan uudistukset keskeiset tavoitteet. Tärkeintä piti olla sujuvat hoitoketjut ja hoitoon pääsy, nyt tärkeintä tuntuu olevan yritysten mahdollisuudet päästä jakamaan pottia verovaroin kustannetusta toiminnasta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että samalla mullistetaan myös työvoimapalvelut sekä ympäristöhallinto. Ympäristöhallinnon rakenne uudistetaan jälleen kokonaan. Avit ja ELY-keskukset jäävät historiaan, kun niiden tehtävät jaetaan maakunnille ja uudelle perustettavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Maakuntien ja yhden viraston malli on sinänsä järkevä ja kannatettava, mutta se sisältää riskejä, joita Sipilän hallitus ei tunnu ottavan vakavasti. Päinvastoin, lausuntokierroksen aikana esitys muuttui huonompaan suuntaan.

Lupa- ja valvontavirastossa, eli Luova-virastossa oli tarkoitus olla erillinen osasto yleisen ympäristöedun valvomiselle. Siis oma yksikkö, joka huolehtisi siitä, että perustuslain mukainen vastuu huolehtia ympäristöstä toteutuisi. Nyt viimeisimmän päätöksen mukaan tällaista yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai osastoa ei tulisi lainkaan. Lisäksi Luova-virastolta estettäisiin muutoksenhaku sen omista päätöksistä. Lue loppuun →