Mitä Euroopan unionin pitää tehdä ilmaston lämpenemisen ja äärioikeiston pysäyttämiseksi? Miten Eurooppaa riivaavat suuryritysten verovuodot vaikuttavat kaikkien meidän elämään? Entä mitä yksi yksittäinen meppi voi saada aikaan EU:ssa? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen vastaa eurovaalilehteni, joka on nyt julkaistu myös verkossa. Lukemisiin!
Muistan päivän elävästi edelleen. Oli tammikuun ensimmäinen vuonna 1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Olin 18-vuotias, ja lapsuudenkodissani aiheesta oli keskusteltu vilkkaasti koko syksy. Sodan käynyt sukupolvi oli huolissaan. Menettäisimmekö itsenäisyyden, jonka puolesta taistellessa oli maksettu kova hinta?
Tuon epäilyksen vuoksi asetuin nuorena vastustamaan koko unioniin liittymistä. En vielä tuolloin ymmärtänyt, mitä Euroopan unioni pohjimmiltaan oli: rauhanprojekti, joka oli perustettu maailmansotien jälkeen varmistamaan, etteivät eurooppalaiset enää koskaan ajautuisi sotaan keskenään – että kaikin keinoin vahvistaisimme sitä, mikä meille kaikille oli yhteistä.
Kun myöhemmin oivalsin EU:n todellisen luonteen, aloin kannattaa jäsenyyttä. Rauhan ja sovun ylläpitäjän roolin lisäksi EU oli meidän 1970-luvulla syntyneiden ovi Eurooppaan. Se loi aiempaa paremmat mahdollisuudet lähteä opiskelemaan tai töihin Eurooppaan.
Vapaa liikkuvuus on taattu tänäkin päivänä, mutta juuri nyt Euroopan unioni on uusien uhkien edessä. Ympäri Eurooppaa nouseva äärioikeisto polkee ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Vielä hengissä olevat toisen maailmansodan kokeneet kertovat yhteneväisyyksistä siihen ilmapiiriin, joka Euroopassa vallitsi 1930-luvulla – puhetapa koveni pikku hiljaa, yksittäisten ihmisryhmien oikeuksia kavennettiin vaivihkaa, kunnes lopulta Eurooppa havahtui järkyttävään lopputulokseen: valkoista ylivaltaa vaatineet kansallissosialistit olivat teloittaneet miljoonia juutalaisia keskitysleireillä.
Samat voimat jylläävät jälleen. Tanskassa pian pidettäviin parlamenttivaaleihin on asettumassa ehdolle rotuerottelua kannattava natsipuolue. Unkari ja Puola kieltäytyvät kunnioittamasta oikeusvaltioperiaatetta. Laitaoikeisto on edennyt vaaleissa myös esimerkiksi Ruotsissa, Italiassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa – sekä Suomessa.
Parlamentissa äärioikeistolaiset mepit äänestävät kovan ja ihmisiä eriarvoistavan linjan mukaisesti, mutta ne vaikeuttavat myös ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. On selvää, ettei meillä ole varaa siihenkään. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka näkee ilmastonmuutoksen seuraukset, ja viimeinen, joka voi ratkaista ne. Tätä tilaisuutta emme voi hukata, vaan se tulee käyttää hyödyksi luomalla Eurooppaan uudet ilmastotyöpaikkojen markkinat. Työpaikkojen luominen on avainasemassa myös ihmisten epätoivosta ammentavan äärioikeiston vastaisessa taistelussa.
Tiedotusvälineet ympäri Suomen ovat uutisoineet ennen vaaleja alhaisesta äänestysprosentista sekä siitä, etteivät eurovaalit kiinnosta suomalaisia. Jos jotakin toivon, niin muutosta tähän.
Suomen lainsäädännöstä suuri osa juontaa juurensa EU-tason päätöksiin. Työntekijöiden kannalta EU:ssa on tehty viime vuosina useita myönteisiä uudistuksia. Uusi nollatuntisopimuksia säätelevä direktiivi tuo parannuksia työntekijöiden asemaan, ja perhevapaadirektiivi takaa työntekijälle viiden päivän vapaan sairaan omaisen hoitoon. EU-sääntely vaikutti Suomessa myös sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen kaatumiseen. Ei siis ole yhdentekevää, keitä Euroopan parlamentissa istuu.
Kun toukokuun 26. päivä äänestämme eurovaaleissa, äänestämme tulevaisuudestamme – arkisiin asioihimme vaikuttavista kysymyksistä mutta myös siitä, haluammeko EU:n olevan jatkossakin se rauhanprojekti, joksi se alunperin luotiin. Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt on varoittanut, että mikäli äärioikeisto pääsee valtaan ympäri Eurooppaa, tarkoittaa se EU:n romahtamista. Komissaari Frans Timmermans on puolestaan muistuttanut, että nyt käydään tärkeimmät EU-vaalit sitten vuoden 1979.
Minä sitoudun tekemään kaikkeni ihmisoikeuksia kunnioittavan, ilmaston lämpenemistä vastaan taistelevan ja hyvinvointia luovan Euroopan vahvistamiseksi. Anna äänesi oikeudenmukaiselle Euroopalle.
Kampanjoinnissa heittämällä koskettavinta on se apu, jota niin monet ihmiset ehdokkaalle tarjoavat. Niin myös näissä eurovaaleissa, joissa päätin asettua ehdolle. Kymmenet ihmiset antavat aikaansa auttaakseen kampanjan suunnittelussa, materiaalien tekemisessä ja jakamisessa sekä ehdokkaan tsemppaamisessa. Siitä kokemaani kiitollisuutta on vaikea pukea sanoiksi.
Yksikään ehdokas ei pärjää ilman apua – etenkään valtakunnallisissa vaaleissa, jotka eurovaalit ovat. Kampanjointi on kallista ja työlästä ja vaatii valtavasti resursseja. Siksi olen valtavan kiitollinen myös siitä taloudellisesta tuesta, jota niin monet ovat jo tähän mennessä antaneet. Suuri kiitos aivan jokaiselle teistä!
Kampanjalahjoituksia tarvitaan edelleen. Jokainen vaalityöhöni lahjoitettu euro on lahjoitus ihmisoikeuksien, ilmaston ja hyvinvoinnin puolesta – niistä jokaisen puolesta olen sitoutunut taistelemaan. Lämmin kiitos jokaiselle minua siinä työssä auttavalle!
Haluatko auttaa minua Suomen kovimman eurovaalikampanjan rakentamisessa? Lahjoittaminen onnistuu MobilePaylla numeroon 040 7466441 tai tilisiirtona vaalitilille FI31 5542 2320 4027 46.
Kiitos!
”Arvojaan ei menetä, vaikka tekisi yhteistyötä. Yhteistyötä voi tehdä, vaikka seisoisi samalla vahvasti omien arvojensa takana.”
Eduskunta vietti tänään keskiviikkona valtiopäivien päättäjäisiä. Ne saivat minut miettimään, mitä kaikkea tämän kuluneen kahdeksan kansanedustajavuoden aikana olen oppinut.
Jos minun pitäisi nimetä niistä asioista tärkein, se olisi yllä oleva viisaus. Sen lausui minulle vuosia sitten suuresti arvostamani, nyt jo edesmennyt entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Outi Ojala. Itse olin tuolloin nuori poliitikko, jonka toimintaa ohjasi mieletön maailman muuttamisen palo ja energia. Ajattelin myös, että asiat etenevät parhaiten, kunhan pitäisin tiukasti pääni ja puskisin omia arvoja ja tavoitteitani eteenpäin ilman kompromisseja.
Kahdeksan vuotta eduskunnassa on saanut käsitykseni muuttumaan. Omista arvoista kiinni pitämisen rinnalle on noussut vahva ymmärrys siitä, ettei kukaan muuta maailmaa yksin. Mikäli mielii saada asioita eteenpäin, niitä on puskettava kohti maalia yhteistyössä, yli puoluerajojen. Samaan aikaan mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että perehtyy ajamiinsa asioihin syvällisesti ja tietää mistä puhuu.
”Hyvät planeetat ovat harvassa. Jos tuhoamme omamme, ei ole mitään teollisuutta tai kilpailukykyä, josta huolehtia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat kalliimmaksi kuin sen torjunta.”
Näin kirjoitin erääseen vaalikoneeseen neljä vuotta sitten eduskuntavaalien alla. Samaa viestiä olin toistanut jo vuosia ennen sitä, itse asiassa aivan jokaisissa vaaleissa joissa olen ollut ehdolla. Vasta nyt, vuonna 2019, käymme kuitenkin aidosti ja oikeasti ilmastovaaleja. Kun aiemmin ilmastonmuutoksella oli vain pienen pieni sivurooli julkisissa vaalikeskusteluissa ja me asiasta huolestuneet saimme lähinnä jauhaa siitä keskenämme, puhumme me nyt vihdoin asiasta suurillakin foorumeilla.
Lue loppuun
Theme by Anders Noren — Up ↑