HALLITUKSEN TIEKARTTA – PIAN TARVITAAN YLINOPEUTTA

Hallituksen eilisen ilmastokokouksen lopputulos oli monelle pettymys. Niin ilmastoasiantuntijoiden, opposition kuin omienkin joukoissa mielipide tuntui olevan, että hallituksen esittämät linjaukset ovat riittämättömiä ja niissä on aivan liian vähän konkretiaa. Olen samaa mieltä.

Erityisen pettynyt olin siihen, että turpeen suhteen ei tehty muuta kuin perustettiin työryhmä. On käsittämätöntä, että asiassa ei päästä eteenpäin, vaikka turve on saastuttavampi energianlähde kuin kivihiili.

Mutta ei lyödä hanskoja tiskiin ihan vielä. Oli linjauksissa myös positiivisia asioita.

Erityisen hienoa on se, että hallitus aikoo katsoa kaikkia päätöksiään myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Vasemmistoliitto on tehnyt viime vuodet paljon töitä sen eteen, että oikeudenmukainen siirtymä saadaan mukaan ilmastokeskusteluun. Nyt se tuottaa tulosta.

On tärkeää, etteivät pienituloisimmat tai muuten heikommassa asemassa olevat joudu maksumiehiksi. Se on välttämätöntä, jotta koko yhteiskunta saadaan mukaan ilmastotalkoisiin. Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta yksilön syyllistämisen sijaan on muutettava rakenteita.

Ilmastorahasto on hyvä veto. Sipilän hallitus siirsi kaudellaan valtion omaisuutta sijoitusyhtiöön nimeltä Vake. Sille annettiin oikeus tehdä päätöksiä yhteisestä omaisuudestamme ohi eduskunnan.

Nykyinen hallitus on päättänyt käyttää Vaken osinkotuloja perustaakseen ilmastorahaston, jolla vauhditetaan siirtymää elinkeinoelämän ja teollisuuden osalta. Hallitus lupasi satojen miljoonien rahaston. Erittäin tervetullut esitys, josta saadaan tarvittavia panostuksia ja investointeja liikkeelle.

Positiivista on myös se, että linjaukset eivät keskity pelkästään päästöihin vaan hallitus ymmärtää, että hiilinieluja on vahvistettava. Myös energiaverotus uudistetaan: teollisuuden sähköveroa alennetaan ja fossiilisten polttoaineiden veronpalautuksista luovutaan. Tämän pitäisi kannustaa teollisuutta käyttämään päästötöntä sähköä.

Mutta se turve…

Turpeen päästöt ovat massiiviset siitä saatuun energiaan nähden. Vähintään olisi pitänyt tehdä päätös turpeen verotuksesta.

Päästökauppa tulee aikanaan tekemään turpeen poltosta kannattamatonta, mutta se että sallimme turpeen polton niin pitkään kuin mahdollista, on aika käsittämätöntä. Hallitusohjelma on kuitenkin sama, joka neuvoteltiin Rinteen johdolla. Ja Rinne sanoi, että turpeen verotukseen puututaan energiaverouudistuksen yhteydessä.

Pahoin pelkään, että kaikissa hallituspuolueissa ilmastotoimien kiireellisyyttä ei ole ymmärretty. Tai se on ymmärretty mutta poliittista tahtoa ja vastuunkantoa puuttuu. On selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen vaatii päätöksiä useammalta hallitukselta, nykyinen hallitus ei pysty sitä yksin tekemään. Mutta sitäkin tärkeämpää olisi, että nykyinen hallitus saa aikaan juuri niitä päätöksiä, jotka ohjaavat meidät oikealle polulle.

Nyt lähes kaikki yksityiskohtaiset ratkaisut jäävät tulevaisuuteen. Hallitukselta vaaditaan vielä iso joukko yksittäisiä päätöksiä, joiden tekeminen on helpommin sanottu kuin tehty. Turve on tästä hyvä esimerkki, kaikkein pahimpaan päästölähteeseen ei pystytty koskemaan. 

Tiekartta on julkaistu. Kohta sitä on kuljettava ylinopeudella.

4 HYVÄÄ + 3 HUONOA ILMASTOUUTISTA VUOSIKYMMENEN VIIMEISELTÄ ISTUNTOVIIKOLTA

Kulunut viikko Strasbourgissa on ollut varsinainen ilmaston superviikko. Parlamentti on keskustellut Madridin ilmastokokouksen tuloksesta, ja komissaari Frans Timmermans oli ympäristövaliokunnassa keskustelemassa Green Dealista. Madrid oli kansainvälisesti katsoen valtava pettymys ja floppi, mutta Green Dealissa on toivoa. Green Deal on hillittömän suuri paketti ja vastanimitetyn komission tärkein esitys siitä, miten pääsemme siirtymään hiilineutraaliin yhteiskuntaan ja saavutamme hiilineutraaliuden 2050. Paketti sisältää muun muassa ilmastolain, biodiversiteettistrategian, metsästrategian sekä linjauksia lähes kaikilta sektoreilta. Mikä EU:n tämän viikon päätöksissä on hyvää ja mikä huolestuttavaa? Molempia löytyy. Ensin hyvät uutiset.

1. Green Deal -paketin laaja-alaisuus. Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaatii läpileikkaavaa ajattelua ja toimia kaikilla politiikan sektoreilla, ja tässä uuden komission ohjelma onnistuu. Jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, on aivan kaikki sektorit saatava mukaan työhön. Tämä koskee niin maa- ja metsätaloutta, liikennesektoria kuin teollisuus- ja rahoitusmarkkinoita. Tämän Green Deal huomioi.

2. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tärkeässä asemassa ovat eri sektorit, mutta vielä tärkeämmässä asemassa ihmiset. Jotta eurooppalaiset voivat antaa tukensa ja hyväksyntänsä poliittisille päätöksille, on toimien oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja otettava huomioon niin ihmisten eri tulotasot kuin eri alueiden maantieteelliset erityispiirteetkin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto vastaa tähän tarpeeseen. Sen on muun muassa tarkoitus tukea alueita, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. Sen lisäksi sillä mahdollistetaan esimerkiksi uudelleenkoulutusta ja rahoitetaan energiaremontteja.

3. Erityishuomio biodiversiteetille. On hienoa, että biodiversiteettiin kiinnitetään paljon huomiota ohjelmassa. Komissio myöntää että olemme epäonnistuneet tavoitteissamme ja esittää uutta biodiversiteettistrategiaa. Tähän väliin kuitenkin pieni mutta. Ellei maatalouden toimintatapoja saada muutettua, kirjaukset jäävät pelkiksi tyhjiksi sanoiksi. Maa- ja metsätalous ovat suurimmat syyt biodiversiteetin heikkenemiseen, ja tulevan metsästrategian on pystyttävä ohjaamaan kestävään metsien käyttöön. Tästä pari sanaa lisää huonoissa uutisissa.

4. Paineen luominen suurille saastuttajamaille. Usein kuulee puhuttavan, kuinka on aivan yhdentekevää, mitä muut valtiot ilmaston suojelemiseksi tekevät, kun vaikkapa Kiina ja Intia kuitenkin saastuttavat reippaasti enemmän kuin me. Green Deal sisältää avauksen pohtia hiilitulliin verrattavaa mekanismia EU:n rajalle. Se tarkoittaisi, että tänne tuotavan tavaran hinnassa näkyisivät sen päästöt. Näin välinpitämätön saastuttaja ei pääse hyötymään epäreilusta kilpailutilantesta. Tämä on myös keino asettaa painetta niihin suuriin saastuttajamaihin, jotka yrittävät välttää vastuunsa ja silti tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille. Yksistään tämä ei kuitenkaan riitä, vaan myös kauppasopimuksiin on saatava vahvemmat ympäristölausekkeet (Mercosur on esimerkki tässä epäonnistuneesta sopimuksesta). Myös päästökaupan rakennetta on parannettava, jotta hiilen hinta saadaan ylös. Kun se nousee tarpeeksi korkealle, ei enää ole kannattavaa ylläpitää tai investoida saastuttaviin enrgiamuotoihin.

Sitten huolestuttavat puolet Green Dealista.

1. Päästövähennystavoite vuodelle 2030. Jos ja kun haluamme saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, on nyt ottamamme seuraava askel se kaikkein tärkein. Jos seuraava askel on riittämätön, emme ole oikealla uralla kohti vuoden 2050 tavoitetta. Komissio ehdottaa päästövähennystavoitteeksi 50 prosenttia ja lupaa tehdä suunnitelman siitä, kuinka päästä 55 prosenttiin. Tämä ei yksinkertaisesti riitä. Ilmastotieteilijöiden mukaan tason tulisi olla 55 prosenttia, ja sekin pitää sisällään sen reunaehdon, että hiilinielut kehittyvät suotuisasti. Turvallinen polku olisi 65 prosenttia. Vain pari viikkoa sitten EU julisti ilmastohätätilan, mutta silti komissio esittää tavoitetta alle tieteellisen suosituksen. Tämä on valtava ristiriita.

2. Yrityksille ja teollisuudelle luotu epävarmuus. Päästövähennystavoite liittyy kaikkeen, myös investointeihin, joiden kannalta on hankalaa, etteivät tavoitteet ole nyt linjattua kunnianhimoisempia. Yrityksille ja koko teollisuudelle on elintärkeää tietää, millainen on tulevien vuosien sääntely-ympäristö sekä muutokset siinä. Vain näin investointeja voidaan suunnata oikein. Pahinta olisi, jos joutuisimme vuonna 2040 korjaamaan kurssia rajusti. Se tulisi huomattavasti kalliimmaksi ja olisi paljon vaikeampaa kuin toimia nyt oikein. Ja koska ilmastonmuutosta ei ratkaista yksinään julkisella rahalla, on yksityisen rahan suuntauduttava oikein. Eri toimijoille on kyettävä luomaan luottamus siihen, että vihreät investoinnit kannattavat – ja että ne kannattaa tehdä nyt heti.

3. Maa- ja metsätalous. No niin, takaisin tähän. Yksinkertainen tosiasia on, että mikäli annamme hiilinielujen heikentyä, eivät mitkään päästövähennykset riitä. Siis mitkään. Metsä- ja maatalous ovat tässä aivan keskeisessä asemassa – niiden toimintaperiaatteiden on muututtava perustavanlaatuisesti. Maatalouteen sisältyy valtava potentiaali muuttaa pellot nieluiksi päästöjen sijaan, mutta ei niillä eväillä, joita nykyinen maataloustukien uudistus tarjoaa. Suunnan muuttamisen osalta ei ole kuultu riittävän vahvoja kantoja sen puoleen maatalouskomissaarilta kuin Timmermansiltakaan.

Summa summarum: Green Deal saisi olla sitovissa tavoitteissaan tiukempi, ja monet tavoitteet tulevat vaatimaan tarkistamista matkan varrella. Samaan aikaan se kuitenkin tarjoaa monia keinoja muuttaa yhteiskuntia hiilineutraaleiksi. Samalla se avaa mahdollisuuksia sille, miten hiilineutraaliuteen siirtyminen voi avata uusia mahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Green Deal lupaa työntäyteisiä vuosia ympäristövaliokunnalle, mutta sen takiahan täällä ollaan – jotta pääsemme tekemään konkreettisia, kaikkiin vaikuttavia päätöksiä ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi. Kaikista puutteistaan huolimatta uskon, että Green Deal on juuri nyt hyvä avaus kohti ilmastokestävää tulevaisuutta.

EI MENNYT KUTEN STRÖMSÖSSÄ – UUSI KOMISSIO VALITTIIN TÄNÄÄN

Parlamentti äänesti tänään uudesta komissiosta. Ursula von der Leyenin komission kokoaminen ei ole mennyt kuten Strömsössä. Ranskan, Unkarin ja Romanian ehdokkaat eivät läpäisset parlamentin kuulemisia, ja nämä kolme maata joutuivat nimeämään uudet ehdokkaat. On huolestuttavaa, etteivät kaikki jäsenmaat pysty nimeämään ehdokasta, jolla ei ole korruptiosyytöksiä niskassaan tai selviä eturistiriitoja edellisten toimiensa johdosta. Valitettavasti uudetkaan komissaarit eivät kaikilta osin läpäise kriittistä tarkastelua.

Suurin pettymys uuden komission linjauksissa on kunnianhimon puute ilmastopolitiikassa. Ilmaston kannalta keskeinen komissaari Frans Timmermans ei pystynyt lupaamaan edes sitä, että EU sitoutuu 55% päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite on tieteen valossa ehdoton minimi. Jos ilmastohätätilan ottaa tosissaan, pyrkii vielä korkeampiin päästövähennyksiin.

Green Deal, vihreän talouden paketti, ilmastolaki sekä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ovat kaikki tärkeitä avauksia, joilta odotamme paljon. Kokonaisuutena uuden komission ilmastolupaukset eivät ole linjassa Pariisin sopimuksen kanssa. Tämä on aivan käsittämätöntä aikana, jolloin ilmastohätätilan pitäisi olla kaikille itsestään selvää. Uuden komission täytyy olla valmis lupaamaan, että EU:n budjetti kokonaisuutena työskentelee ilmaston hyväksi.

Tuleva maataloustukien CAP-uudistus on tässä keskeisessä roolissa, maataloudessa on valtava potentiaali ilmastotekoihin. Asiasta vastaava komissaari ei kuitenkaan nähnyt syytä muutoksille, vaan katsoi, että vapaaehtoiset toimet riittävät. Maanviljelijöitä tulee tukea, jotta maatalous saadaan ilmastokestäväksi. Tällä hetkellä tuet eivät toimi näin.

Uusi puheenjohtaja kumartaa myös äärioikeiston suuntaan. Eurooppalaisen elämäntavan edistäminen -komissaarisalkku sentään muutti nimeään kovan kritiikin jälkeen, alun perin Von der Leyen piti sopivana nimeä eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen. Kyseiseen salkkuun kuuluvat mm. siirtolaiset ja integraatio sekä ”uudet uhat”.  Ei ihme, että äärioikeisto Marine Le Pen etunenässä kiittivät salkkua vuolaasti.

Mikä on eurooppalainen elämäntapa? Pohjoiseurooppalaisen ja eteläeurooppalaisen näkemys asiasta on hyvin erilainen, samoin uskonnottoman ja katolilaisen. 

Oikeusvaltioperiaate voisi olla keskeinen yhteinen arvo, jota tulee suojella. Von der Leyen olisi kuitenkin alun perin kelpuuttanut komissaariksi Unkarin ehdokkaan, joka on kotimaansa oikeusministerinä toteuttanut Orbanin linjauksia, joiden myötä oikeusvaltioperiaate on heillä heitetty romukoppaan. 

Olen lyhyen meppi-urani aikana äänestänyt useamman kerran abortista ja naisen oikeudesta päättää omasta kehostaan, näitä asioita pelottavan monet täällä vastustavat. Olen äänestänyt sateenkaari-ihmisten oikeuksista, joita myös kovaäänisesti vastustetaan. Jotkut tahot haluavat rajoittaa jopa lasten ja nuorten oikeutta seksuaaliterveyskasvatuksen. Mikä on se eurooppalainen elämäntapa, jota Von der Leyen haluaa suojella ja edistää? 

Isossa kuvassa talouspolitiikka jatkuu ennallaan, kuripolitiikka jatkuu uusliberalismin hengessä. Uusliberalismi on demokratian vihollinen. Se pyrkii näyttämään asiat ja päätökset teknokraattisina välttämättömyyksinä, vaikka näin ei ole. Talouspoliittiset päätökset ovat arvovalintoja aivan kuten kaikki poliittiset päätökset, ei ole mitään yhtä oikeaa taloustieteellistä näkökulmaa. 

Jutta Urpilaisen salkku on mielestäni hyvä ja Urpilainen juuri oikea henkilö sitä hoitamaan. Ulkoiset kumppanuudet ja pääpaino Afrikassa ovat mitä merkityksellisin salkku. Afrikka-politiikka nivoutuu ilmastoon, pakolaisuuteen ja siirtolaisuuteen, nämä ovat ehdottomasti aikamme suuria kysymyksiä. Salkku ristittiin Suomen mediassa Mama Afrikaksi ja tämä oli monella tapaa rimanalitus. Alentavampaa termiä on vaikea tälle tehtävälle hakea, siitä kaikuu siirtomaaherran ajattelu. Salkkua pidettiin heikkona ja heikkous liitettiin naisena oloon. Uskon, että tulevat vuodet osoittavat Urpilaisen salkun todellisen arvon.

Valitettavasti emme äänestäneet yksitellen komissaariehdokkaista, vaan koko komissiosta kokonaisuutena. Siksi en pystynyt antamaan tukeani Urpilaiselle. Ehdotetulle kokonaisuudelle en voi antaa tukeani ja siksi äänestin ei.

KATTEETTOMIA LUPAUKSIA VAI TIE KOHTI PAREMPAA? VON DER LEYENIN VALINTA VAATII PARLAMENTILTA TIUKKAA SEURANTAA

Parlamentin työ alkaa pikku hiljaa olla käynnissä. Valiokuntapaikat on valittu, ja minä sain juuri ne, joita olin toivonutkin. Varsinaisena jäsenenä olen ympäristövaliokunta ENVI:ssä, joka vastaa myös kansanterveydestä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta. Toimin ryhmäni koordinaattorina, mikä tarkoittaa, että vastaan oman ryhmäni työstä valiokunnassa. Toinen valiokuntani on naisten oikeuksista ja tasa-arvosta vastaava FEMM, jossa toimin varajäsenenä. Olen molempiin valiokuntapaikkoihini äärimmäisen tyytyväinen. 

Parlamentin byrokratia on työlästä ja poikkeaa Suomen eduskunnasta monessa, opettelemista on paljon. Tällä hetkellä edessä on henkilökuntani rekrytointi sekä valmistautuminen syksyyn, jolloin valiokuntatyö käynnistyy kunnolla.

Tähän mennessä parlamentin suurin päätös on ollut Euroopan komission puheenjohtajan valinta. Tiukassa äänestyksessä parlamentti valitsi komission uudeksi puheenjohtajaksi saksalaisen Ursula von der Leyenin. Valinta oli täpärä, vain yhdeksän ääntä yli vaaditun rajan. Itse äänestin vastaan kolmesta syystä.

Yksi: Prosessi oli täysin epädemokraattinen. Von der Leyenin asetti ehdokkaaksi neuvosto, eli Euroopan päämiehet. Tällä omalla sopimuksellaan he ohittivat niin kutsutun kärkiehdokasmenettelyn. Siinä eri poliittiset ryhmät valitsevat jo ennen vaaleja keskuudestaan oman ehdokkaansa komission johtoon. Näin kansalaisilla on vaaleissa mahdollisuus vaikuttaa valintaan. Neuvoston suljettujen ovien takana käymä neuvottelu kuitenkin käveli tämän järjestelyn yli ja päätti omasta diilistään. Käytännössä komission puheenjohtajasta kuitenkin päättää parlamentti. Sillä olisi siis ollut kaikki valta olla hyväksymättä neuvoston esittämää ehdokasta. Kaikki poliittiset ryhmät kritisoivat prosessia, mutta suuret ryhmät äänestivät tästä huolimatta von der Leyeniä. Suurilla ryhmillä olisi siis ollut mahdollisuus toimia avoimen ja demokraattisen prosessin mukaisesti, mutta he valitsivat toisin. Tämän jälkeen heidän on turha syyttää neuvostoa.

Kaksi: Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste ja aika sen ratkaisemiseen on loppumassa. Siksi seuraavat viisi vuotta ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Von der Leyen ei ole kannattanut tarvittavia keinoja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi vaan päinvastoin edustanut jarruttelijoita. Tämä on nähtävissä hänen aiemmassa poliittisessa toiminnassaan. Puheenjohtajan valintaprosessin aikana von der Leyen tuntui kuitenkin saaneen yhdessä yössä ilmastoherätyksen ja esiintyi ilmaston puolustajana. Puhetta tarkkaan kuunnelleille selväksi kävi kuitenkin, että lupauksista loisti poissaolollaan kaikki konkretia. Oikeastaan ainoa konkreettinen asia oli von der Leyenin lupaus ajaa hiilineutraalia Eurooppaa vuoteen 2050 mennessä. Tämä on tottakai hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta ilman riittäviä sitoumuksia. Von der Leyen puhui epämääräisesti Green New Dealistä ja uusista investointirahoista, jotka ovatkin erittäin kannatettavia, mutta onko puhe uskottavaa? Jos ei ole aiemmin sisäistänyt tilanteen vakavuutta ja tarvittavia toimia, onko silloin oikea ihminen löytämään niitä vaikeitakin ratkaisuja, joita nyt tarvitaan? Muutenkin von der Leyen tuntui tarjoilevan puheessaan jokaiselle jotakin – omaa linjaa hänellä ei ollut.

Ja kolme: Von der Leyenin edustama arvomaailma on kaukana omastani. Hän on arvokonservatiivi, joka Saksan parlamentin äänestyskäyttäytymisen perusteella suhtautuu nihkeästi muun muassa aborttioikeuteen. Hän kannattaa EU:n yhteistä armeijaa ja haluaa lisätä asevarustelua. Saksan liittokansleri Angela Merkelin puoluetoverina hän on myös vakaus- ja alijäämävaatimusten kannalla. Se tarkoittaa niin tiukkaa talouskuria, ettei jäsenmailla ole aina mahdollisuutta tehdä oman harkintansa mukaisia panostuksia kansalaisten hyvinvointiin.

Nyt komission puheenjohtajan valinta on kuitenkin tehty, ja parlamentin on pidettävä huoli siitä, että von der Leyen pitää lupauksensa. Ettei ilmastoherätys unohdu ja että ne monet hyvät asiat, joita uusi puheenjohtaja lupasi, todella myös toteutuvat. Euroopalla on edessään valtavat haasteet. Yhteinen pakolaispolitiikka on saatava toimimaan. Brexitistä on selvittävä ja on vauhdilla saatava aikaan rakenteellinen muutos yhteiskunnissamme kohti ilmastokestävää tulevaisuutta. Ilmastosiirtymä on myös tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Sitä lausetta en ole von der Leyeniltä missään vaiheessa kuullut.

EUROOPPA TARVITSEE ILMASTON, IHMISOIKEUKSIEN JA KAIKILLE KUULUVAN HYVINVOINNIN PUOLUSTAJAA

Euroopan unioni on maailman historian menestyksekkäin rauhanprojekti. Se säilyy sellaisena vain kolmeen ongelmaan puuttumalla: pysäyttämällä ilmaston lämpeneminen, torjumalla äärioikeiston nousu sekä tukkimalla meidän kaikkien hyvinvointia vähentäviä verovuotoja, sanoo Silvia Modig.

Eurovaaliteemojasi ovat ihmisoikeudet, ilmasto sekä hyvinvointi. Miksi juuri ne?

Euroopan unioni rakennettiin rauhanprojektiksi. Tällä hetkellä sitä uhkaa ennen kaikkea kolme asiaa: äärioikeiston nousu, ilmaston lämpeneminen sekä kansainvälisten suuryritysten verovuodot, jotka kasvattavat eriarvoisuutta ja ovat pois kaikkien meidän eurooppalaisten hyvinvoinnista. Näitä kaikkia vastaan taisteleminen on Euroopan rauhan säilyttämisen kannalta aivan olennaista. Yhdenvertaisuus lisää yhteiskuntarauhaa, kun taas epätasa-arvo kasvattaa levottomuutta.

Oikeistopopulistiset puolueet ovat voimistuneet viime vuosien aikana lähes kaikkialla Euroopassa ja pelko ja epätoivo kanavoituneet muukalaisvihaksi. Miten EU voi taistella tätä vastaan?

Äärioikeistolaiset ja äärikonservatiiviset voimat käyttävät hyväkseen ihmisten tulevaisuudenpelkoa ja asettavat heikoimpia ihmisryhmiä vastakkain. Siksi on ensiarvoisen tärkeää torjua köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä lisätä Euroopan sisäistä tasa-arvoa. Se tapahtuu esimerkiksi työllisyyttä lisäämällä. EU:n on kyettävä tarjoamaan kaikkien jäsenmaidensa kansalaisille hyvän elämän mahdollisuudet.

Samaan aikaan on tärkeämpää kuin koskaan elinaikanani puolustaa voimakkaasti ihmisoikeuksia, jakamatonta ihmisarvoa ja oikeusvaltioperiaatetta – siis niitä hyviä eurooppalaisia arvoja, jotka yhdistävät meitä kaikkia. EU:n on myös voitava sanktioida niitä jäsenmaita, jotka eivät oikeusvaltio-periaatetta noudata.

Mitä EU voi tehdä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi?

Paljon enemmän kuin yksikään yksittäinen jäsenmaa. Eurooppa tarvitsee Green New Dealin, ilmastohyvinvoinnin investointipaketin, jolla luodaan uutta työtä uusilla ilmastoratkaisuilla. Green New Dealin avulla voidaan panostaa niin uusiin raiteisiin, koulutukseen, tutkimuksiin, innovaatioihin kuin tuotekehittelyyn. Paketti voidaan rahoittaa esimerkiksi keräämällä unionin alueella haittaveroja kuten lentoveroa, hiilitulleja tai muoviveroa.

Eurooppa on jo nyt ilmastopolitiikassa edelläkävijä, mutta sen on otettava siinä vielä nykyistäkin voimakkaampi rooli. Vasemmistoliiton tavoite on lisätä tulevan eurovaalikauden aikana Eurooppaan Suomen väkiluvun verran ympäristö- ja ilmasto-ystävällisiä työpaikkoja.

Verovuodoista puhutaan paljon julkisuudessa. Miten ne ovat pois tavallisilta eurooppalaisilta?

Verovuotojen ja verovälttelyn muodossa menetetyt verotulot ovat suoraan pois terveyspalveluista, vanhustenhoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Tällä hetkellä EU:n jäsenmaat menettävät miljardeja euroja verotuloja aggressiivisen verosuunnittelun ja verovälttelyn seurauksena. Euroopan oikeisto on vastustanut kiivaasti verovuotojen tukkimista. Jotta Eurooppa voi lisätä kansalaistensa hyvinvointia, meidän on voitettava taistelu veronkiertoa vastaan. Kansainvälinen verovälttely on hyvinvoinnin ja reilun kilpailun pahin vihollinen.

Vasemmistoliiton meppinä on toiminut kuluneen viiden vuoden aikana Merja Kyllönen. Mitä yksittäinen suomalainen vasemmistolainen voi saada aikaan unionissa?

Itse asiassa paljonkin. Ensimmäisen kauden parlamentaarikoksi Merja Kyllönen sai ryhmässään poikkeuksellisen paljon vastuullisia tehtäviä. Hän toimi esimerkiksi liikenne- ja matkailuvaliokunnassa Euroopan yhtyneen vasemmiston/ Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmän (GUE/NGL) koordinaattorina. Se tarkoittaa, että hän on päässyt koko kauden ajan vaikuttamaan valiokunnan työn suunnitteluun ja painopisteisiin. Sekä Kyllösen työpanos että sen vaikuttavuus on ollut merkittävää – siitä kertoo esimerkiksi se, että hänet valittiin vuoden liikennemepiksi The Parliament Magazinen MEP Award -kilpailussa maaliskuussa 2019.

Mitä lupaat äänestäjillesi, jos tulet valituksi Euroopan parlamenttiin?

Lupaan tehdä kaikkeni aiempaa tasa-arvoisemman Euroopan eteen, ilmastotyöpaikkojen luomiseksi, verovuotojen tukkimiseksi sekä ihmis-oikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi. Sellaisessa Euroopassa haluan itsekin elää.

« Older posts

© 2020

Theme by Anders NorenUp ↑