MAATALOUSLOBBARI TEKEE KAIKKENSA, ETTEI MIKÄÄN MUUTTUISI EU:SSA

Kuva: Polina Rytova / Unsplash

EU:n suurin rahanjako. Suomen prioriteetti. Ruokaturvakysymys, toimeentulokysymys, ilmastokysymys.

Euroopan parlamentti keskustelee ja äänestää tällä viikolla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Unionin maataloustukijärjestelmää pitää muuttaa merkittävästi, jotta se vastaisi paremmin ilmastokriisiin ja olisi linjassa EU:n biodiversiteettistrategian ja Pellolta pöytään -strategian kanssa.

EU on asettanut itselleen kunnianhimoisia, mutta välttämättömiä ilmastotavoitteita: hiilineutraalius vuonna 2050, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen, kestävään kiertotalouteen siirtyminen.

Komission alkuperäinen esitys maatalouspolitiikan uudistamiseksi on muutaman vuoden takaa. On selvää, että se on nykyisiä ilmastotavoitteita silmällä pitäen riittämätön ja sitä tulisi päivittää ilmastokestävään suuntaan.

Komission esityksessä on toki kannatettaviakin kohtia, kuten peltojen ympärivuotisen kasvipeitteisyyden lisääminen, suojavyöhykkeet, kiertotalous ja monipuolinen viljelykierto.

Komissio myös esittää, että kemiallisten torjunta-aineiden käyttö maataloudessa puolitetaan kymmenessä vuodessa, samoin antibioottien antaminen tuotantoeläimille. Luomuviljelyn halutaan kattavan neljänneksen koko viljelyalasta vuoteen 2030 mennessä.

Maataloustukien osuus on kolmasosa koko EU:n budjetista. Ilmastotyössä EU:n maatalouspolitiikka ja siihen suunnatut eurot ovat keskeisessä asemassa.

Nykyinen maataloustukijärjestelmä on ilmaston ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta monin tavoin ongelmallinen.

Se ei ole onnistunut turvaamaan luonnon monimuotoisuutta, eikä estämään rehevöittävien ravinteiden päätymistä vesistöihin.

Teollisen mittaluokan viljelykäytännöt ovat suuri syy biodiversiteetin heikkenemiseen ja yksi ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Maatalous aiheuttaa yli 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, ja lähes 70 prosenttia päästöistä on peräisin eläinalalta.

Suomessa noin viidennes kasvihuonekaasupäästöistä on maatalousperäisiä.

Nykyinen järjestelmä ei myöskään tue riittävästi pienten ja keskisuurten maatalousyrittäjien toimeentuloa, sillä se suosii suuria maataloustuottajia ja -yhtiöitä.

Uudistuksen myötä jäsenmaiden oma päätäntävalta maataloustukiensa käyttöön kasvaa, ja samalla tukirahan määrä todennäköisesti pienenee. Onkin entistä tärkeämpää, että tukirahat kohdistetaan oikein, alueelliset erityispiirteet huomioiden.

Maatalous on yksi EU:n lobatuimmista aloista, ja alan lobbarit vaikutusvaltaisia. Heillä on pääsy neuvoston ja komission pöytiin huomattavasti useammin kuin ympäristö- ja kansalaisjärjestöillä.

Kansalaisverkosto Corporate Europe Observatoryn viime viikkoinen raportti on karua luettavaa. Järjestö tutki Euroopan maataloustoimijoiden kattojärjestön Copa-Cogecan lobbausta EU:n maataloustukijärjestelmään.

Suuret maatalouslobbarit, torjunta-aineita valmistavat suuryritykset sekä ruokateollisuus yrittävät saada EU:n maataloustukijärjestelmän pysymään entisellään.

Copa-Cogecan suomalainen pääsihteeri Pekka Pesonen on toki kiistänyt väitteet.

Vääntö maatalouspolitiikasta on näkynyt myös parlamentin sisällä. Maatalous- ja ympäristövaliokuntien näkemykset uudistuksesta ovat eronneet useassa kohtaa.

Ei tässä ole järkeä.

Jos maataloustukijärjestelmä säilytetään entisellään, se on suoraan ristiriidassa EU:n ilmastotavoitteiden kanssa.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on tarjota kuluttajille kohtuuhintaisia, turvallisia ja laadukkaita elintarvikkeita ja varmistaa EU:n viljelijöille riittävä toimeentulo.

Jos emme ota ilmastokriisiä vakavasti, voi kummallekin tavoitteelle heittää hyvästit.

EU:N TURVAPAIKKAPOLITIIKAN ON PERUSTUTTAVA IHMISOIKEUKSIEN KUNNIOITTAMISEEN

Kuva Morian leiriltä. Dimitris Tosidis /Shutterstock

Kuvittele talo. Sen ensimmäisessä kerroksessa pyydetään isoin kyltein pysymään poissa. Toisessa kerroksessa on joukkoja valmiina kuljettamaan tulijat takaisin ensimmäiseen kerrokseen. Kolmannessa kerroksessa on odotushuone.

Eurooppalaisen elämäntavan edistämisen komissaari Margaritis Schinas käytti talo-vertauskuvaa tänään kuvaillessaan EU:n tulevaa turvapaikkapolitiikkaa. Ensimmäisessä kerroksessa ihmiset pidetään lähtömaissaan, toisessa kerroksessa on Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontex.

EU:n neuvottelut yhteisen turvapaikkapolitiikan uudistamisesta ovat olleet jumissa vuosia. Tänään komissio julkisti ehdotuksensa EU:n uudeksi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseksi.

Komissio lupaa uutta alkua turvapaikkapolitiikkaan. Mutta uusi alku edellyttäisi perinpohjaisia muutoksia, eikä niitä ehdotuksessa nähty.

Turvapaikanhakijoiden oikeuksien sijaan sopimuksen ytimessä on ajatus talosta, joka tekee paljon pitääkseen ovensa kiinni.

Komission ehdotuksessa turvapaikkahakemusten käsittelyä halutaan tehostaa. Frontexia vahvistetaan, yhteistyö kolmansien maiden kanssa jatkuu. Painopiste on palautuksissa. Jäsenmaita ei vaadita uudelleensijoittamaan turvapaikanhakijoita, ne voivat kantaa vastuunsa osallistumalla palautuksiin. Jokaista EU:hun haluavaa odottaa turvallisuus- ja terveysarvio, jonka perusteella hänet ohjataan eteenpäin.

Komissaarit Schinas ja Ylva Johansson puhuivat EU:n turvapaikkapolitiikasta kuin tehtaasta. He korostivat sopimusta esitelleessään, kuinka tärkeää on pitää ulkona ihmiset joilla ei ole laillista syytä tulla EU:hun. Ihmisten inhimillisestä kärsimyksestä ei puhuttu. Eikä Morian leirin evakuoinnista.

Paljon kertoo myös tapa, jolla kreikkalainen komissaari Schinas kävi tutustumassa Morian tuhoalueeseen. Hän lensi sen yli helikopterilla.

EU tarvitsee turvapaikkapolitiikan, joka perustuu ihmisoikeuksiin ja kunnioittaa turvapaikanhakijoiden ihmisarvoa.

Siihen eivät kuulu leirit, joissa ihmiset suljetaan EU:n rajoille. Siihen ei kuulu väkivalta rajoilla, eikä turvapaikanhakijoita auttavien kriminalisointi.

Meillä ei ole aikaa odottaa jäsenmaiden kinastelua. Morian ja muiden leirien pakolaiset on evakuoitava välittömästi ja sijoitettava EU:n jäsenmaihin.

Jos jäsenmaat eivät pääse yhteisymmärrykseen turvapaikanhakijoiden sijoittamisesta tasaisesti ympäri Eurooppaa, on YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:lle annettava valtuudet tehdä tämä.

Dublin-käytännöstä ja turvapaikkapolitiikan häpeällisestä ulkoistamisesta kolmansille maille on luovuttava. EU ei voi neuvotella turvapaikanhakijoiden kohtalosta autoritaaristen valtioiden kanssa, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia.

Morian katastrofi ei ole sattumaa, vaan EU:n epäonnistuneen turvapaikkapolitiikan seuraus. Se että Turkki käyttää alueellaan olevia siirtolaisia poliittisten vaatimustensa panttivankina, ei ole sattumaa vaan EU:n epäonnistuneen turvapaikkapolitiikan seuraus.

Tällainen politiikka on yksinkertaisesti lopetettava.

OLIKO VON DER LEYENIN SUURI PUHE PELKKÄÄ SANAHELINÄÄ?

Kuva: Euroopan parlamentti

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti tänään ensimmäisen Euroopan unionin tila -puheensa parlamentissa. Termi on lainattu yhdysvaltalaisten Kansakunnan tila -puheesta, ja sen tarkoituksena on summata vuoden saavutuksia ja kertoa tulevista suurista linjoista.

Ajattelin vähän koota yhteen fiiliksiäni von der Leyenin puheesta sekä komission tähänastisesta toiminnasta.

Von der Leyenin ensimmäinen vuosi Euroopan johtajana on ollut täynnä poikkeuksellisen tiukkoja tilanteita. Koronakriisissä EU:ta on kritisoitu varsinkin koordinaation ja solidaarisuuden puutteesta. Vetovastuun sijaan komissio on reagoinut moneen asiaan jälkijunassa.

Puheessaan von der Leyen korostikin odotetusti luottamusta ja Euroopan yhteistä tulevaisuutta. Hän vakuutti, että Next Generation EU -nimellä kulkeva elpymispaketti vie Euroopan uuteen aikaan. Se on melkoisen kunnianhimoinen tavoite paketille, jonka sisällöstä ja budjetista ei meinattu ensin päästä sopuun ollenkaan.

Puheet voivat olla suuria, mutta nykyinen ehdotus EU:n pitkän aikavälin budjetiksi ei mielestäni tue riittävästi EU:n uudistamista. Muun muassa tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmaan kohdistuu leikkauksia. Myös oikeusvaltioperiaatteen ja EU:lta tulevan rahoituksen kytköksen tulisi olla selkeämpi.

Von der Leyen vakuutti, että koronan jälkeinen elvytys tehdään ilmasto ja digitalisaatio edellä. Komission puheenjohtajalta tuli myös suoraa kritiikkiä neuvostolle sen ehdottamista leikkauksista esimerkiksi EU:n terveysalan toimintaohjelmaan.

Minulle itselleni suurimpia pettymyksiä on ollut komission ilmastopolitiikka. Green Deal, kiertotalousstrategia, biodiversiteettistrategia ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ovat kaikki hyviä avauksia. Rivien välistä kuitenkin paistavat kunnianhimon puute ja kompromissit. Nyt tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimenpiteitä korulauseiden sijaan.

Puheessaan von der Leyen linjasi, että EU:n vuoden 2030 päästötavoitetta on kiristettävä vähintään 55 prosenttiin. Ja että tämä riittää ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen.

Ei se riitä. Ehdotus ei ole linjassa Pariisin sopimuksen kanssa, toisin kuin von der Leyen väittää. Tieteellinen tutkimus osoittaa, että pysyäksemme Pariisin sopimuksen puitteissa, tarvitsemme vähintään 65 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä. Parlamentin ympäristövaliokunnan kanta on vähintään 60 prosentin vähennys, ja vähintään siitä aiomme myös pitää kiinni ilmastolakiäänestyksessä.

Von der Leyen nosti myös esiin komission tavoitteen yhteisestä eurooppalaisesta minimipalkasta. Minimipalkka toteutetaan joko kansallisen työehtosopimusjärjestelmän tai sääntelyn kautta. Perusteltu aloite, jolla lisätään työntekijöiden turvaa ja vähennetään palkkojen polkemista unionin alueella.

Odotetusti von der Leyen otti myös kantaa EU:n turvapaikkapolitiikkaan. Hän lupasi EU:n ottavan nyt inhimillisen ja humanistisen lähestymistavan. Se kuulosti melkein irvokkaalta, jos julkisuuteen vuotaneet tiedot komission esityksestä EU:n uudeksi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseksi pitävät paikkansa. Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia ei turvata, ulkorajoja vahvistetaan. Esitys julkaistaan ensi keskiviikkona.

Positiivinen yllätys oli se, kuinka painokkaasti von der Leyen otti kantaa sateenkaari-ihmisten syrjintään. Hän totesi, että Puolan HLBTI-vapaille alueille ei ole sijaa unionissa. Hän lupasi viedä eteenpäin perhesuhteiden tunnustamista EU:ssa, niin että henkilöt, jotka ovat lapsen vanhempia jossakin EU-maassa, ovat sitä kaikissa unionin maissa.

Komissiolta on myös tulossa rasismin vastainen toimintasuunnitelma, ja komissioon perustetaan ensimmäistä kertaa rasisminvastaisen koordinaattorin tehtävä. Von der Leyen myös väläytti mahdollisuutta siihen, että EU-rikosten listaa laajennetaan kattamaan kaiken tyyppiset viharikokset.

Valko-Venäjä, Venäjä ja Turkki saivat häneltä suoraa kritiikkiä. Yhdysvallat vähän epäsuorempaa.

Kaiken kaikkiaan von der Leyenin puhe ja kulunut vuosi vahvistavat käsitystä, joka minulla on ollut hänestä alun perinkin. Von der Leyen on vakuuttava puhuja, jonka suussa monet asiat kuulostavat melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Usein ne ovatkin.

10 ASIAA, JOTKA OLEN OPPINUT ENSIMMÄISEN MEPPIVUOTENI AIKANA

Kuva: Touko Hujanen

1. Ympäristövaliokunnan koordinaattorin työ on todella jees

Ympäristövaliokunnassa käsitellään nyt isoja kysymyksiä EU:n reilusta ilmastosiirtymästä terveysasioihin. Vasemmistoryhmän koordinaattorina olen koko ajan vaikuttamassa siihen, miten päätöksiä tehdään ja saan ensikäden tietoa EU:n ilmastopolitiikasta. Koordinaattorin paikka on ensikertalaiselle kova saavutus. Olen tästä hommasta todella fiiliksissä. 

2. Eksyminen kuuluu asiaan

Ensimmäisinä kuukausina en löytänyt heti oikeaan kokoushuoneeseen Brysselissä tai Strasbourgissa, mutta eipä löytänyt moni muukaan. Sokkeloiset rakennukset ja lukuisat yhdyskäytävät ovat parlamentissa Brysselin säätäkin suositumpi vitsailun aihe.

3. Mustekasetin vaihtaminen kestää kolme viikkoa, lakiesitys tulee käsittelyyn parin päivän varoitusajalla

Käytännön asioiden hoitaminen on parlamentissa (ainakin suomalaisen näkökulmasta) välillä hidasta. Toisaalta valiokuntiin ja täysistuntoon saattaa tulla poliittisia asioita todella kiireisellä aikataululla. Se ei tarkoita ympäripyöreitä päiviä vain mepeille, vaan myös poliittisten ryhmien työntekijöille ja avustajille. Jos jotain haluaisin parantaa, niin parlamentin käsitystä työhyvinvoinnista.

4. Työkulttuureissa on eroja ja hyvä niin

On aika uskomatonta, kuinka monet erilaiset kansalliset ja poliittiset kulttuurit parlamentissa kohtaavat. Politiikan tekeminen eri kielillä tuo mukanaan omat haasteensa. Moni väärinkäsitys selviää, kun malttaa keskustella kollegan kanssa hyvässä hengessä.

5. Matkustaminen on rankkaa

Jos se olisi aikataulujen puitteissa mahdollista, matkustaisin huomattavasti vähemmän ja tekisin kaikki matkani junalla.

6. Hallitus-oppositio-asetelma puuttuu

Parlamentissa ei ole perinteistä hallitus-oppositio-asetelmaa, mikä alkuun tuntui oudolta. Tällä kaudella parlamentin suurimmilla ryhmillä EPP:llä ja S&D:llä ei ole enemmistöä, jolla viedä päätöksiä läpi. Se tarkoittaa sitä, että neuvottelemme melkeinpä jokaisen kysymyksen kohdalla aina uudelleen. Se vie aikaa, mutta antaa toisaalta enemmän mahdollisuuksia.

7. Lakien työstäminen ei ole mikään pikkujuttu

Juuri nyt olen mukana työstämässä ympäristövaliokunnan kantaa EU:n ilmastolakiin. Se on vaatinut kymmeniä lakiteknisiä kokouksia, virallisia ja epävirallisia neuvotteluja poliittisten ryhmien välillä, lukuisia keskusteluja oman ryhmän sisällä. Kun kanta on valmis, laista äänestetään täysistunnossa. Sen jälkeen siitä alkavat neuvottelut komission ja neuvoston kanssa. Kärsivällisyyttä tarvitaan. Toisaalta on aika uskomatonta olla mukana luomassa lakia, joka vaikuttaa koko EU:n alueella.

8. Bryssel on pieni suuri kaupunki

Brysseliläiset rakastavat ranskalaiskojuja, olutta ja endiivejä (karvaan makuinen kansallisvihannes). Roskapussit jätetään kadulle jätehuollon kerättäväksi. Tarkoittaa sitä, että kahtena iltana viikossa pikkukujat ovat täynnä valkoisia (sekajäte), oransseja (biojäte) ja keltaisia (kartonki) roskapusseja. Jos pussin jättää kadulle vääränä päivänä, voi saada sakot.

9. Euroopan parlamentti pystyy etätyöhön

Parlamentissa työskentelee yli 7000 ihmistä, meitä meppejä on 705. Koronakriisin alettua suurin osa on työskennellyt etänä. Etäyhteyksin on järjestetty esimerkiksi valiokuntakokoukset, täysistunnot ja täysistuntojen äänestykset. Olemme äänestäneet täysistunnoissa etänä yli 1440 asiakohdasta. Poliittiselle debatille sen sijaan ei ole ollut riittävästi mahdollisuuksia. Toivotaan, että syksyllä tilanne korjaantuu.

10. Puhun sujuvaa akronyymia

Oliko GUE/NGL:n kokous ASPissa vai SPAAKissa? ENVIssä keskuteltiin tänään JTFstä, ja EPP ja ECR ottivat kantaa CAPiin. Lähettikö sen sähköpostin DG PERS, DG PRES vai DG EPRS? Jokaisella alalla on oma työjargoninsa, mutta EU:ssa se on ihan omalla tasolla, sillä melkein kaikesta on olemassa akronyymi tai kirjainlyhenne. Pitäisikö olla huolissaan, että puhun EU-akronyymia jo sujuvasti?

EU-TUET ON SIDOTTAVA OIKEUSVALTIOPERIAATTEEN NOUDATTAMISEEN

Kuva: Shutterstock

Oikeusvaltioperiaate on Euroopan unionin perustavanlaatuisia arvoja. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa laillisuutta, joka takaa kansalaisille heidän vapautensa ja oikeutensa. Se koostuu monista asioista, joista keskeisimpiä ovat riippumaton oikeuslaitos, vapaat vaalit sekä perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Toimivaan oikeusvaltioon kuuluvat myös vapaa ja moniääninen media ja kansalaisyhteiskunta.

EU:ssa on keskusteltu useamman vuoden siitä, että unionilla tulisi olla keinoja puuttua tilanteisiin, joissa jäsenmaat eivät noudata oikeusvaltion periaatteita. Komissio on antanut mekanismista esityksen jo kaksi vuotta sitten, Euroopan parlamentti on puoltanut asiaa ja Suomi piti oikeusvaltiomekanismia vahvasti esillä EU-puheenjohtajuuskaudellaan. Silti asia ei etene.

Tällä hetkellä EU:n jäsenmaat käyvät neuvotteluja unionin pitkän aikavälin rahoituskehyksestä sekä historiallisen suuresta elvytyspaketista. Nyt on korkea aika päättää mekanismista, jolla sidotaan EU-rahoitus oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kaikkialla unionissa.

EU voi päättää vain asioista, joissa sillä on toimivaltaa. Vaikka median valjastaminen vallanpitäjien äänitorveksi on vapaan yhteiskunnan vastaista, EU:lla ei ole valtaa puuttua siihen jäsenmaassa, jossa näin tapahtuu.

Mutta EU-budjettiin ja sen käyttämiseen meillä on valtaa. Meidän on luotava mekanismi, jolla voidaan arvioida, onko oikeusvaltioperiaate jossakin jäsenvaltiossa uhattuna. Jos se on, EU-varoja on voitava rajoittaa tai jäädyttää. Se on velvollisuutemme veronmaksajia kohtaan. Kaikkia jäsenmaita on arvioitava samoilla kriteereillä.

Tällä hetkellä EU:n suuren elvytyspaketin hyötyjinä on useita sellaisia maita, joiden oikeusvaltiokehityksestä on oltu EU:ssa huolissaan jo pitkään. Koronan varjolla joissain maissa muutettiin lainsäädäntöä autoritääriseen ja epädemokraattiseen suuntaan.

Näille maille ei tulisi suunnata varoja ilman, että oikeusvaltion tilaan puututaan. Asialla on kiire, ja neuvottelut mekanismista on käynnistettävä nyt EU-maiden johtajien kokoontuessa.

Oikeusvaltion vastakohtia ovat mielivalta ja diktatuuri. Jos EU ei pidä tiukasti kiinni oikeusvaltioperiaatteesta, menetämme sen arvopohjan, jolle unioni on rakennettu.

« Older posts

© 2020

Theme by Anders NorenUp ↑