Suomalaisen asuntopolitiikan pahimmat ongelmat ovat vuokra-asuntojen puute ja vuokrien korkeus. Asuntojen puutteeseen voitaisiin helpoiten vaikuttaa kunnallisen vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä. Vuokria taas alentaisi jo se, että vuokra-asunnot saatettaisiin verotuksellisesti ja rahoituksellisesti yhtä edulliseen asemaan kuin omistusasunnot. Nyt omistusasumiseen liittyvää pääomahyötyä ei veroteta ja asuntolainojen korot ovat verovähennyskelpoisia. Tämä antaa omistusasumiselle suhteellisen edun vuokra-asumiseen nähden. Vuokra-asumisen tuotot eli vuokrat sen sijaan ovat verotettavaa tuloa ja tuo vero tietenkin peritään lopulta vuokralaiselta.

Pienituloisen vuokralaisen asemaa on myös heikentänyt asumistuen suhteellinen heikkeneminen. Asumistuen vuokrakatot eivät ole nousseet vuokrien nousun myötä, minkä  seurauksena asumistuki on heikentynyt suhteessa vuokriin. Asumistuen jälkeen maksettavaksi jäävä asumiskustannusten omarahoitusosuus on kasvanut viime vuosina suhteessa tuloihin. Moni asumistuen saaja joutuu hakemaan asumiskustannustensa kattamiseen asumistuen lisäksi toimeentulotukea.

Vasemmistoliiton perusturvan ja perustulon ryhmä on todennut keskustelualoitteessaan, että yleinen asumistuki on hyvin monimutkainen järjestelmä. Sen tulo- ja kustannusharkinta on vähitellen tiukentunut niin, että yhä harvempi saa tukea ja niistä, jotka saavat, yhä useampi saa entistä vähemmän. Ryhmä esittää, että asumistukijärjestelmä tulee uudistaa kokonaan ja että asumistukea nostetaan niin, että kohtuullisen asumisen kustannukset eivät ylitä 25 prosenttia perheen käytettävissä olevasta tulosta. Pienimmillä tulotasoilla asumiskustannuksia tulee kattaa vielä enemmän (esimerkiksi 80 % asumiskustannuksista), jotta vältetään toimeentulotuen käyttöä asumisen kustannuksiin.

Kuten sunnuntain Helsingin Sanomien jutussa Asuminen on monelle jo liian kallista (HS 10.4.2011) todettiin, eduskuntapuolueista vain Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa on lupaus tuen ja hyväksyttävien enimmäisvuokrien korottamisesta.

Kunnallista vuokra-asuntotuotantoa pitäisi siis lisätä. Vuokra-asuntojen lisäksi tulisi rakentaa lisää myös asumisoikeusasuntoja, osaomistusasuntoja ja Hitas-asuntoja. Tällä hetkellä Helsingissä muutaman suuryrityksen monopoli nostaa keinotekoisesti rakentamisen kustannuksia ja rajoittaa siten asuntotuotannon määrää ja laatua. Tulisi kehittää malleja, joiden kautta pienet ja keskisuuret rakennusyhtiöt voivat osallistua paremmin rakentamiseen. Ja ryhmä- ja hartiapankkirakentamisen mahdollisuuksia tulisi myös tukea entistä enemmän. Tällainen asuntopolitiikka lisäisi samalla vaihtoehtoisten ja yhteisöllisten asumismuotojen tarjontaa.

PS. Helsingin Vasemmisto otti vastaan Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n haasteen ja pitää Elielinaukiolla sijaitsevan vaalimökkinsä ovet avoimina asunnottomille 11. – 14.4. välisinä öinä. Mökissä toimii yökahvila, johon ovat tervetulleita niin asunnottomat kuin muutkin öisin liikkeellä olevat. Tukiryhmäni on pitämässä mökkiä avoinna tiistaina klo 22 alkaen.

Share