Asumisen korkea hinta on pääkaupunkiseudun suurin ongelma. Ihmisillä menee aivan liian suuri osa tuloista asumiseen, mutta asia ei ole ongelma vain yksittäisille ihmisille ja perheille. Asumisen hinta on jo este työllisyydelle, kun pieni- ja keskituloisilla ei enää ole varaa muuttaa sinne, missä työpaikat ovat. Pääkaupunkiseudulla syntyy 25 % koko maan BKT:stä, eli pääkaupunkiseudun korkea asumisen hinta estää talouskasvua koko maan tasolla.

Asumisen hintaan vaikuttaa moni tekijä. Useimmiten vedotaan asuntopulaan, mutta se ei ole koko totuus. Erityisesti Helsingissä ongelma ei ole pelkkä asuntojen määrä vaan myös laatu. Meillä on pulaa nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Tarvitsemme niitä lisää.

Asuntomarkkinat kuntoon

Keinoja parantaa asuntomarkkinoita on olemassa. Tonttitarjontaa on lisättävä, ja kaavoitusta on nopeutettava ja parannettava. On tutkittava, mitkä elementit kaavassa korottavat hintaa. Konkreettinen keino alentaa asumisen hintaa on pysäköintipaikkojen erottaminen asuntojen hinnasta. Nyt jokaisen asukas maksaa taloyhtiön pysäköintipaikasta, oli auto tai ei. Myös muita asumisen standardeja pitäisi tarkastella näin. Hintaa voidaan alentaa ilman, että asumisen laatu kärsii.

Yksi iso ongelma tällä hetkellä ovat muutama iso yhtiö, jotka vastaavat käytännössä kaikista rakennusprojekteista. He voivat nyt sanella asuntojen hinnat. Markkinoille olisi saatava uusia toimijoita, jotta syntyisi tervettä kilpailua, joka vaikuttaisi myös hintoihin. Meidän poliitikkojen on etsittävä keinot avata markkinoita myös muille rakennuttajille.

Eduskunta hyväksyi viime vuonna lain ryhmärakentamisesta. Laki pohjautui Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan. Sain hallitusneuvotteluissa läpi kirjauksen ryhmärakentamisesta. Kyseessä lienee merkittävin yksittäinen lause, jonka olen poliitikkona saanut läpi. Ryhmärakentaminen tarkoittaa sitä, että asukkaat itse rakentavat tai rakennuttavat oman kotinsa. Ryhmärakentamista voi olla pienen puutalokiinteistön muokkaaminen useamman asunnon kiinteistöksi tai mittava projekti jossa ryhmä rakennuttaa ison kerrostalon. Ryhmärakentaminen tarjoaa asukkaille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan tulevan kotinsa ja talonsa ratkaisuihin. Parhaimmillaan yhteisellä tekemisellä myös saadaan hintaa alas.

Julkisesti tuettua vuokra-asuntotuotantoa tarvitaan

Juha Sipilän hallitus on tehnyt muutamia esityksiä joilla pyritään pureutumaan asumisen hintaan. Eduskunnassa on nyt käsittelyssä hallituksen esitys ARA-korkotuen muuttamisesta. Hallituksen esityksen pyrkimys on hyvä: saada aikaan kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Se on selvästi räätälöity silmällä pitäen ”yleishyödyllisiä” Satoa ja VVO:ta, jotka ovat ensin valtion tuella rakentaneet, mutta sitten perineet jopa markkinahintoja korkeampia vuokria.

Valitettavasti hallituksen valitsema keino saattaa kuitenkin johtaa tavoitetta päinvastaiseen tilanteeseen. Hallitus aikoo puolittaa asuntuotuottajan oman pääoman korkokaton kahdeksasta prosentista neljään. Kaikki yksityiset ARA-asuntojen tuottajat ovat sanoneet, että tämä pysäyttää asuntojen tuottamisen. Tätä voisi pitää ahneiden asuntotuottajien pelotteluna, mutta tähän näkemykseen yhtyvät myös pääkaupunkiseudun kunnat.  Myös ministeriö itse omassa vastineessaan toteaa että yksityinen ARA-tuotanto saattaa heikentyä.

Stop segregaatiolle

Toinen hallituksen takaperoinen idea on tulorajojen palauttaminen valtion tukemiin vuokra-asuntoihin, eli oikeus asua kaupungin vuokra-asunnossa katsottaisiin palkan mukaan. Tämäkin ajatus kuulostaa alun perin oikeansuuntaiselta, mutta käytännössä tämä saattaa muodostua työllistymisen esteeksi. Luodaan uusi tuloloukku, kun tarkoitus on niitä purkaa. Ihmisen ei kannata ottaa vastaan parempipalkkaista työtä, jos samalla on uhka menettää kotinsa. Uskomatonta, mutta totta – Helsingistä on helpompi löytää työpaikka kuin kohtuuhintainen koti.

Helsingissä on yli puoluerajojen tunnistettu ongelma, että asuinalueet kehittyvät eriarvoisesti. Yritämme huomioida kaikessa päätöksenteossa sen, että kaupunki rakentuisi tasapainoisesti. Käytettävissä olevia keinoja ovat esimerkiksi kaavoitus, kouluverkosto ja palvelutarjonta. Näitä kaikkia on käytettävä vieläkin paremmin, jotta kaikilla alueilla voisi asua kaikenlaisia ihmisiä.

Tuoreen tutkimuksen mukaan asuinalueiden eriytyminen Helsingissä on jatkunut. Lisäksi tutkijat huomasivat, että alueen työttömyysprosentin ylittäessä 13 % vaikuttaa alueen korkea työttömyys asukkaiden tulevaisuuteen enemmän kuin yksilölliset työmarkkinamenestykseen vaikuttavat seikat.

Koti kuuluu kaikille, ja on meidän kaikkien yhteinen etu, että ihmiset voivat asua siellä, missä haluavat.

Share