Koronakriisi on tehnyt yhä selvemmäksi, että Euroopassa on maita, joiden poliittinen kehitys on enemmän kuin huolestuttava.
Muutama viikko sitten Unkarin parlamentti hyväksyi lain, joka antaa pääministeri Viktor Orbánille lähes rajattoman vallan. Laki hyväksyttiin koronapandemiaan vedoten, mutta poikkeuksellisille valtaoikeuksille ei ole laissa määrätty päättymispäivää. Orbán voi siis käytännössä hallita Unkaria oman mielensä mukaisesti niin pitkään kuin haluaa.
Maan uhka ajautua diktatuuriin on todellinen.
Myös Puolan tilanne on huolestuttava. Vuodesta 2015 maata hallinnut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus -puolue toimii monissa asioissa kuten Orbánin oikeistopopulistinen Fidesz Unkarissa.
Sekä Puolassa että Unkarissa valtamedia on jo pidempään ollut valtaapitävien hallussa. Myös oikeuslaitosten toimintaa on rajoitettu. Puolassa oikeuslaitos on käytännössä hallituksen käsissä vuoden 2017 lainmuutoksen jälkeen. Tuomarilaki antoi Puolan hallitukselle oikeuden valita ja erottaa korkeimman oikeuden tuomareita.
Nyt päällä on koronapandemia, joka tuntuu olevan oikeistopopulistisille hallituksille enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Puolan hallitus toi viime viikolla parlamentin käsittelyyn kaksi lakiesitystä, joista toinen kiristäisi jo muutenkin erittäin tiukkaa aborttilainsäädäntöä, toinen käytännössä kriminalisoisi seksuaalikasvatuksen.
Ajoitus ei ollut sattumaa. Viimeksi aborttilainsäädännön tiukennus tyssäsi suuriin mielenosoituksiin. Nyt niihin ei ollut koronarajoitusten vuoksi mahdollisuutta.
Parlamentti päätyi kuitenkin tällä erää palauttamaan lakiesitykset valiokuntiin.
Puolan hallitus ei ole myöskään suostunut perumaan 10. toukokuuta järjestettäviä presidentinvaaleja. Poikkeusoloissa opposition vaalityö on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta.
Erityisen huolissani olen vähemmistöjen asemasta. Puolan Laki ja oikeus -puolue on viime vuosina ottanut poliittisessa kampanjoinnissaan seksuaalivähemmistöt maalitauluksi.
Tasa-arvoa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja kohtaan on hyökätty, ja toimintaa pyritään tukahduttamaan monilla muillakin tavoin.
Viime vuonna kymmenet alueet Puolassa julistautuivat puolueen johdolla ”vapaaksi seksuaalivähemmistöjen ideologiasta”.
Näillä alueilla seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavat järjestöt eivät esimerkiksi saa vierailla kouluissa puhumassa. Kaduille on kiinnitetty homovastaisia tarroja ja julisteita.
Miten tämä on mahdollista Euroopassa?
Sen ei pitäisi olla.
EU aloitti jo ennen koronakriisiä kurinpitomenettelyn Unkaria ja Puolaa vastaan. Sen kautta mailta voidaan evätä äänioikeus unionin päätöksiin. Toimet eivät kuitenkaan ole toistaiseksi edenneet juuri millään tavalla, mistä EU:ta koko ajan myös kritisoidaan.
Puolan tilannetta käsiteltiin tällä viikolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta LIBEssä. Oikeusasioista vastaava komissaari Didier Reynders sanoi valiokunnalle, että komissio seuraa Puolan toimintaa erittäin tarkasti.
Se ei riitä. Viimeistään nyt on aika ottaa käyttöön mekanismi, jossa EU-raha on sidottu oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.
EU:n on näytettävä, että se pitää kiinni niistä arvoista, joiden ympärille koko unioni on syntynyt: demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja ihmisoikeuksista.
Vähemmistöjen oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät palvelut ovat keskeisiä ihmisoikeuksia, riippumatta siitä missä jäsenmaassa asuu.
Koronaviruskriisiä ei saa käyttää tekosyynä ihmisoikeusrikkomuksille eikä oikeusvaltioperiaatteen murentamiselle.
