TTIP-vapaakauppasopimuksessa ei ole yhtä ongelmaa, siinä on monta. Yksi keskeisimpiä ongelmia on sopimuksen luomisprosessi. Neuvottelut käydään hiljaa ja mahdollisimman salassa, vaikka neuvottelut koskevat kaikkia toimialoja yksityisistä ja julkisista palveluista ruokaan, raaka-aineisiin ja energiaan.
Nykymuodossaan vapaakauppasopimusluonnos palvelee lähinnä monikansallisten yritysten etua. Oikeata vapaakauppaa ei ole se, että muutama suuri yritys sanelee sen, mitä seuraavaksi tehdään. Ei ole hyväksyttävää, että kauppasopimuksen turvin heikennetään kansallisella tasolla määriteltyjä ympäristönormeja, kuluttajansuojaa, immateriaalioikeuksia tai työehtoja.
Vapaakauppasopimusluonnos heikentää valtioiden mahdollisuutta sääntelyyn ja sijoittajille luodaan sopimusluonnoksessa mahdollisuus nostaa kanne valtiota vastaan, jos sen nähdään heikentävän yhtiön mahdollisuuksia tuottaa voittoa. Kanteita ei käsittele mikään julkinen ja demokraattinen tuomioistuin, vaan kaupallinen välimiesmenettely. Tällaisia kanteita on tehty maailmanlaajuisesti jo noin 500, joista suurin on vaatinut 114 miljardin korvauksia yksittäiseltä valtiolta.
Vaikka sopimus toisi Suomen viennille toivottua kasvua, on mahdollisella talouskasvulla liian suuri hinta: demokratian ja julkisen vallan kaventuminen. Todellinen vapaakauppa saavutetaan kukistamalla veroparatiisit, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu. Euroopan unionin jäsenvaltioilta jää joka vuosi saamatta miljardeja euroja verokierron takia. On oltava muita tapoja lähentää EU:n ja USA:n markkinoita, kuin omista standardeistamme tinkiminen ja demokratiamme kaventaminen.
Katso myös: 
Professori Martti Koskenniemi jyrähtää TTIP-vapaakauppasopimuksesta
