Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Ruusuja enemmän toivoisin tänään aitoa työtä naisten oikeuksien edistämiseksi. Tämän viikkoinen keskustelu naisvaltaisen varhaiskasvatusalan häpeällisestä palkkatasosta on jälleen näyttänyt, että sukupuolten tasa-arvo ei ole valmis. Järjestöt ovat muistuttaneet naistenviikoksi nimeämänsä viikon aikana myös naisiin kohdistuvasta väkivallasta, yhdestä Suomen sitkeimmistä ihmisoikeusongelmista.
Järjestöjen esiin tuomat luvut ovat pysäyttäviä: Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut kumppaninsa pahoinpitelemäksi. 50 000 suomalaisnaista kokee seksuaalista väkivaltaa vuosittain. Viime vuonna 12 naista kuoli parisuhdeväkivallan seurauksena.
Joka syksy vuosien ajan olen tehnyt eduskunnan budjettikäsittelyn alla talousarvioaloitteen turvakotipaikkojen tuomiseksi vaadittavalle tasolle. Valitettavasti vielä on pitkä matka kuljettavana siihen, että Suomi täyttäisi kansainväliset velvoitteensa.
Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Istanbulin sopimus tuli Suomen osalta voimaan elokuussa 2015. Sopimus edellyttää riittävien, helposti saavutettavien turvakotien perustamista, jotta väkivallan uhreille, erityisesti naisille ja heidän lapsilleen, voidaan tarjota turvallinen majoitus ja heitä voidaan auttaa ennakoivasti. Euroopan neuvoston suosituksen mukaan turvakotipaikkoja tulisi olla yli 500. Viime vuonna koko maassa toimi kuitenkin vain 23 turvakotia, joissa oli yhteensä 143 perhepaikkaa. Tämä määrä tulisi moninkertaistaa. Tämä määrä tulisi moninkertaistaa.
Vuonna 2016 lähes 1 200 asiakasta ei mahtunut turvakotiin, jonne oli hakeutunut.
Tänään eduskunnan täysistunnossa keskustellaan myös eduskunnan naisverkoston tärkeästä lakialoitteesta rikoslain raiskauksen tunnusmerkistön muuttamiseksi. Aloite ehdottaa suostumuksen puutteen lisäämistä raiskauksen ensisijaiseksi tunnusmerkiksi. On oikein, että 79 kansanedustajan allekirjoittaman tärkeä keskustelunavaus tuodaan lähetekeskusteluun juuri naistenpäivänä.
Nykyinen rikoslain raiskauksen määritelmä asettaa teon ensisijaiseksi tunnusmerkiksi väkivallan tai sillä uhkaamisen. Lain lähtökohtaisena oletuksena on, että uhrin pitäisi kyetä puolustautumaan. Tosielämässä seksin tulee perustua kahden yhdenvertaisen ihmisen yhteisymmärrykseen, ja seksi ilman toisen suostumusta on aina räikeä loukkaus toisen ihmisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, henkilökohtaista koskemattomuutta ja ihmisoikeuksia kohtaan. Raiskaus on raiskaus ja vakavaa väkivaltaa riippumatta siitä, liittyykö tekoon ylimääräistä fyysistä väkivaltaa. Lain on turvattava täysimääräisesti jokaisen ihmisen seksuaalinen itsemääräämisoikeus.
