Kun Suomessa puhutaan metsistä, maataloudesta ja luonnonsuojelusta, keskustelu typistyy nopeasti ääripäihin.
Ääripäässä EU uhkaa sääntelyineen Suomea ja suomalaista maanviljelijää tai metsänomistajaa. Sitovista ilmastotoimista puhutaan ”ideologisesti värittyneinä” toimina, joissa luonto ja ekologinen kestävyys asetetaan taloudellisen kestävyyden edelle, eikä niin saisi tehdä.
Maa- ja metsätalouslobbarit ovat Suomessa vahvoilla. Sen näkee täällä Brysselissä melkein päivittäin, sen näkee myös selaamalla kotimaan uutisotsikoita.
Tai lukiessa Suomen ministerin allekirjoittamia metsäkirjelmiä EU-komissiolle.
Kaava toistuu: EU:n metsästrategia, maataloustukien uudistus, vihreitä sijoituskohteita koskeva taksonomialuokittelu, metsien- ja maankäyttöä koskeva LULUCF-asetus tai vaikkapa ihan Suomen oma luonnonsuojelulain uudistus.
”Ei käy, tulee lisää hallinnollista taakkaa, tulee kustannuksia, meillä kaikki hoituu jo paremmin kuin hyvin.”
Suomessa moni asia on hoidettu hyvin, mutta se ei ole nykytilanteessa syy jarruttaa ilmasto- ja luonnonsuojelutoimia.
Totuus on, ettei suomalaista metsä- tai maataloutta uhkaa EU vaan ilmastonmuutos ja luontokato. Eivätkä ilmastonmuutos ja luontokato ole ideologisia valintoja. Ne ovat tosiasioita.
Elämme ratkaisevia hetkiä maapallon luonnon, sen lajien ja ekosysteemien pelastamiseksi.
Kuudes massasukupuutto on uhka ihmisen elinehdoille kaikkialla maapallolla. Suomen lajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä joka toinen on uhanalainen.
76 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Voiko kukaan väittää tällaisten lukujen valossa, että metsien- ja maankäyttömme on kestävällä pohjalla?
Ilmastonmuutos ja luontokato eivät ole ideologisia valintoja. Ne ovat tosiasioita.
Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n uusimmat raportit ovat hälyttävää luettavaa. 1,5 asteen lämpötilan nousu ylittyy nykymenolla 10 vuoden sisällä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kasvavat sen jälkeen rajummin kuin on aiemmin ajateltu. Väistämättömiin muutoksiin sopeutuminen on mahdollista, mutta se vaatii erityisesti luonnon laaja-alaista suojelua ja ennallistamista.
Ilmastokriisiin ei yksinkertaisesti voi enää vastata sillä, ettei tehdä mitään aiemmasta poikkeavaa. Jos nyt jarrutamme ilmastotoimia, on lasku tulevaisuudessa valtava.
Meidän on vähennettävä päästöjä ja kasvatettava hiilinieluja. Niin yksinkertaista se on.
Hiilinieluja ovat metsät, mutta niitä voivat myös olla vaikkapa suot tai hiiliviljelyyn siirretyt maatalousmaat.
Otimme EU-parlamentin ympäristövaliokunnassa juuri kantaa EU:n hiilinieluja koskevaan asetukseen eli ns. LULUCF:ään. Vaadimme, että EU:n hiilinielutavoitetta kasvatetaan, myös maatalousvaltaisissa maissa metsämaiden lisäksi.
En usko, että ilmastokeskustelun vieminen ääripäihin palvelee suomalaista metsänomistajaa tai maanviljelijää.
Suomalaisten metsänomistajien kiinnostus metsiensuojelua kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, niin myös maanviljelijöiden kiinnostus ilmastokestävään viljelyyn.
Heitä pitäisi tässä tukea.
Sen sijaan, että EU-tukia ohjataan ilmastolle haitallisiin toimiin, maanomistajille pitäisi tarjota riittäviä kannustimia hiiliviljelyyn ja metsien suojeluun.
Monimuotoinen, hyvinvoiva luonto on meille kaikille yhteinen asia.
