Täysistunto saa tänään käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen äitiyslain säätämiseksi. Lakivaliokunta päätyi kannattamaan kansalaisaloitteen hyväksymistä. Kun täysistunto asettuu samalle kannalle, otamme taas pienen askeleen kohti yhdenvertaisuutta.
Äitiyslaissa on käytännössä kyse siitä, että naispari, joka päättää lähteä hedelmöityshoitoihin yhdessä, tunnustetaan yhdessä lapsensa vanhemmiksi. Nykytilanne tarkoittaa sitä, että vaikka naispari on yhdessä halunnut vanhemmiksi ja aloittanut yhdessä hedelmöityshoidot, on ainoastaan synnyttävä osapuoli automaattisesti lapsen äiti lapsen syntyessä. Toisen äitiys on mahdollista vahvistaa vasta syntymän jälkeen sisäisen adoption kautta. Eri sukupuolta olevilla hedelmöityshoidon kautta vanhemmiksi tulevilla tilanne on toinen: suostumuksensa hedelmöityshoitoon antanut mies on isyyslain mukaan lapsen isä, ja syntyvällä lapsella voi olla kaksi oikeudellista vanhempaa jo lapsen syntyessä.
Kansalaisaloitteen esittämä muutos tarkoittaisi sitä, että lapsella olisi oikeus vanhempiinsa heti syntymästään ja vanhemmilla velvollisuutensa ja oikeutensa lapseen heti syntymästä. Kyse on yhdenvertaisuudesta ja lapsen edusta.
Pahin kauhuskenaario nykytilanteessa on se, että synnyttävälle äidille tapahtuisi jotain ennen kuin sisäinen adoptio on vahvistettu. Jos synnyttävä äiti kuolee ennen adoptiota, jää pahimmillaan lapsi – jolla on todellisuudessa kaksi sitoutunutta vanhempaa – yksin, koska lakimme ei tunnista toisen naisen äitiyttä ennen adoptiota. Tämä ei missään nimessä voi olla lapsen etu.
Lain vastustajat vetoavat siihen, että äitiyden käsite lain myötä muuttuisi. Jos tuo käsite tällä hetkellä sulkee ulos osan vanhemmista, sen tuleekin muuttua. Vanhemmuus ei lähde biologisesta perimästä vaan rakkaudesta ja huolenpidosta. Halusta rakastaa ja lupauksesta pitää lapsesta huolta.
Kristillisdemokraattien näkemys, että vain synnyttämällä voi tulla äidiksi, on julma ja väärä. Tälläkin hetkellä Suomessa elää tuhansia lapsia adoptioperheissä. Nämä lapset ovat saaneet perheensä ja vanhempansa kotimaisen, kansainvälisen tai perheensisäisen adoption myötä. Adoptioperheiden vanhempina on sekä eri että samaa sukupuolta olevia pareja että yksin adoptoineita. Näille lapsille heidän vanhempansa, äitinsä ja isinsä ovat heidän vanhempiaan. Näille vanhemmille heidän lapsensa ovat heidän omiaan ihan yhtä lailla kuin biologisen yhteyden kautta. On käsittämätöntä, että näitä perheitä ja näitä äitejä vähätellään.
Mikä äitiyslaki?
Äitiyslain myötä naisparille hedelmöityshoidoilla syntyvän lapsen oikeudellisen asema on selvä heti syntymästä lähtien. Toinen äiti voi tunnustaa lapsen omakseen, jos raskaus on alkanut hedelmöityshoitoklinikalla parin yhteisestä suostumuksesta. Tunnustus voidaan ottaa vastaan jo neuvolassa samoin kuin isyyden tunnustaminen.
Tunnustaminen on mahdollista vain silloin, kun käytettyjen sukusolujen luovuttaja on kieltänyt isyyden vahvistamisen eikä lapselle voida vahvistaa isää. Sukusolujen luovuttaja saa nykyisinkin päättää, haluaako luovuttaa anonyymisti vai säilyttää mahdollisuuden isyyden vahvistamiseen, eikä tässä suhteessa mikään muutu. Äitiyslaki ei vie keltään isää vaan antaa lapselle toisen vanhemman.
Nykyään toinen äiti joutuu adoptoimaan oman lapsensa. Vanhemmuus voidaan vahvistaa naisparin perheessä vasta syntymän jälkeen, perheen sisäisellä adoptiolla. Adoptio voi kestää jopa puoli vuotta, minkä ajan lapsen oikeudellinen asema on epäselvä. Turhat ja byrokraattiset adoptioprosessit tuhlaavat myös yhteiskunnan resursseja.
