Tuore ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen aloitti pääministerin peräänkuuluttamat normienpurkutalkoot pysäyttämällä vuosien työn soiden suojelun puolesta.
Ympäristöministeriön soidensuojeluohjelman valmistelu on aloitettu jo kuusi vuotta sitten. Laajapohjainen työryhmä on tehnyt perusteellista työtä kartoittaen yli 150 000 hehtaaria suota. Valmisteluryhmä on tähän mennessä yksimielisesti ymmärtänyt soiden suojelun vakavuuden eikä suojelun vapaaehtoisuus ole ollut vaihtoehto.
Suomessa on hälyyttävän vähän luonnontilassa olevia soita jäljellä. Yli puolet suolajeista ovat uhanalaisia. Vapaaehtoinen suojelu ei sovellu etenkään soiden osalta, koska suo on vesitaloudellinen kokonaisuus vaikka omistus olisi pirstaloitunut eri tahoille. Suo kärsii jos yksikin omistaja valitsee olla suojelematta omaa maataan.
Soiden suojelu on tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta mutta myös ilmastomuutoksen torjumisen vuoksi. Suot toimivat hiilinieluina, eli sitovat itseensä hiilipäästöjä.
Jos vastakkain ovat ihmisten taloudelliset intressit ja uhanalainen laji, tiedämme jo saimaannorpan tilanteen kokemuksella miten siinä käy. Toinen esimerkki ympäristönormien tärkeydestä on Talvivaaran traaginen kohtalo.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta on tehtävä toimia ja silloin ei vapaaehtoisuus riitä. Ympäristö ei ole se alue josta normeja tulisi purkaa.
