Kuva: Shutterstock

Euroopan parlamentti äänestää torstaina EU:n ilmastolain lopullisesta hyväksymisestä. Suomessa ilmastolaista on keskusteltu yllättävän vähän, vaikka kyse on merkittävästä ja historiallisesta asiasta: ensimmäisestä yhteisestä ilmastolaista koko EU:lle.

Euroopan unionin tavoite olla hiilineutraali viimeistään vuonna 2050 kirjataan nyt sitovasti lakiin. Ilmastolakiin nojataan myös kaikki tuleva EU:n lainsäädäntö ja ilmastopäätökset.

Läpi lain kulkee myös vaatimus nojata EU:n tulevat päätökset tieteelliseen neuvoon ja Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksiin. Ilmaston näkökulmasta tämä on merkittävä asia.

On kuitenkin selvää, että ilmastolain olisi pitänyt sisältää tiukempia kirjauksia.

On paradoksaalista, että itse lakiin ei saatu kirjattua tieteen mukaista päästövähennystavoitetta vuodelle 2030. Vähennystavoitteeksi kirjattiin nyt 55 prosentin nettotavoite, johon lisättiin hiilinielujen kasvattaminen. Tämä tarkoittaa alle 53 prosentin todellista vähennystä päästöihin, kun tieteellisen neuvon mukaan luvun pitäisi olla vähintään 67 prosenttia.

Riittämätön tavoite vuodelle 2030 tarkoittaa, että meidän on korjattava välitavoitteita voimallisesti ylöspäin matkan varrella, ja tämä on kaikille vaikeampaa ja kalliimpaa. Työpaikkojen ja investointien kannalta olisi ollut parempi valita ennakoitava polku tuleville vuosille.

Aion kuitenkin äänestää ilmastolain puolesta. Lain kirjaukset eivät ole riittäviä, mutta nyt päämäärä, eli hiilineutraalius viimeistään 2050, on tärkein. Vastuullista politiikkaa on katsoa asiaa laajemman kokonaisuuden kannalta.

Neuvottelut parlamentin ja neuvoston kesken olivat erittäin vaikeat. Olin vasemmistoryhmän neuvottelijana mukana lain valmistelussa.

Lain kaataminen merkitsisi uusia pitkiä neuvotteluja, jotka eivät todennäköisesti toisi parempaa lopputulosta, pikemminkin toisinpäin. EU:n tärkeät ilmastopäätökset lykkääntyisivät usealla vuodella. Käsillä on ilmastokriisi, meillä ei ole aikaa poliittisiin pikavoittoihin tai vitkutteluun.

Share