Suomen kaivoslainsäädännön nykytila ei vastaa suomalaisten käsitystä hyvästä kaivostoiminnasta. Useat kaivoskiistat ympäri maata ja kaksi nimienkeruuvaiheessa olevaa kansalaisaloitetta osoittavat, että korjattavaa löytyy. Luontoarvojen ja paikallisten ihmisten mielipiteen on mentävä kaivosfirmojen tahdon edelle.
Tein yhdessä muiden vasemmistoliiton kansanedustajien kanssa kirjallisen kysymyksen elinkeinoministeri Lintilälle. Ehdotamme koko joukon uudistuksia kaivoslainsäädäntöön. Lähtökohdan on oltava, että maaperän rikkaudet kuuluvat meille kaikille, eivät ulkomaisille kaivosfirmoille. Mikäli kansallisomaisuuttamme hyödynnetään, tulee hyödystä osan palata takaisin suomalaisille. Tarvitaan siis rojaltimaksu tai maa-ainesvero ja verovälttelyyn on puututtava. Lisäksi Suomen tulee perustaa valtion omistama kaivosyhtiö, joka voisi toimia esimerkkinä kestävästä kaivosteollisuudesta.
Kaivostoiminnalla on aina ympäristövaikutuksia. Kuitenkin kaivoksia tarvitaan niin kauan kun käytämme kaivannaisista valmistettuja tuotteita, ja esimerkiksi liikenteen sähköistyminen lisää akkumineraalien tarvetta. Ympäristöriskit tulee arvioida huolellisesti etukäteen, kaupallinen malminetsintä luonnonsuojelualueilla pitää kieltää ja yritysten vastuita kaivosten jälkihoidosta on kasvatettava
Kunnille pitäisi säätää yksiselitteinen oikeus olla myöntämättä malminetsintälupia alueelleen ja luonnonsuojelualueilla ei pitäisi tehdä ollenkaan kaupallista malminetsintää. Ja sitten tietenkin vielä CETA. Suomen ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen investointisuojan vaikutuksia ei vieläkään ole kunnolla arvioitu, vaikka eduskunta on sitä vaatinut jo kahdesti.
Tässä kirjallinen kysymyksemme kokonaisuudessaan:
Kirjallinen kysymys
kaivoslainsäädännön muuttamisesta
Eduskunnan puhemiehelle
Kaivoslainsäädännön lähtökohtana tulee olla, että maaperän rikkaudet ovat yhteistä kansallisomaisuuttamme. Suomessa on otollinen kallioperä kaivostoiminnalle, ja korkeatasoisen geologisen tutkimuksen ansiosta tietoa arvomineraaleista on paljon. Kaivoksilla on aina negatiivisia ympäristövaikutuksia, mutta niin kauan kun käytämme uuskaivannaisista valmistettuja tuotteita, tarvitaan myös kaivosteollisuutta. Jostain syystä kaivosbisnes on kuitenkin haluttu luovuttaa ulkomaalaisten kaivosjättien temmellyskentäksi. Suomen tulisikin perustaa valtion omistama kaivosyhtiö, jotta luonnonrikkauksien hyödyntämisen hyödyt jäisivät Suomeen, eivätkä karkaisi ulkomaille. Valtio-omisteinen yhtiö voisi toimia vastuullisesti ja esimerkkinä kestävästä kaivannaisteollisuudesta. Samalla kaivostoimintaa säätelevät lait tulee päivittää niin, että ne paremmin huomioivat ympäristönsuojelun sekä paikalliset ihmiset.
Nykyinen kaivoslaki astui voimaan vuonna 2011. Kuluneen vuosikymmenen aikana on ehtinyt tapahtua paljon sekä kaivosalalla että suomalaisten arvoissa. Lukuisat kaivoskiistat ympäri Suomea, kiivas julkinen keskustelu ja kaksi nimienkeruuvaiheessa olevaa kansalaisaloitetta osoittavat, että suomalaiset haluavat muutosta kaivospolitiikkaamme. Maaperän rikkauksien on kuuluttava meille jokaiselle – ei ulkomaisille kaivosfirmoille. Luontoarvojen ja paikallisten ihmisten mielipiteen on mentävä kaivosfirmojen tahdon edelle. Vallitsevan politiikan ja yleisen mielipiteen välillä on ristiriita, joka tulee korjata pikaisesti.
Suomen ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA ja erityisesti sen investointisuoja on aiheuttanut perusteltua huolta kansalaisissa ja eduskunnassa. Eduskunta hyväksyi yksimielisesti lausuman, että kaivoslainsäädäntömme muutostarpeet tulee arvioida huolellisesti ennen CETA-sopimuksen astumista voimaan. Hallitus kuittasi lausuman suppealla selvityksellä, jonka laatinut yritys on profiloitunut edustamalla kaivannaisalan yrityksiä ympäristöoikeudenkäynneissä. Tämän jälkeen ulkoasianvaliokunta hyväksyi vielä uuden lausuman, jossa todetaan, ettei selvityksen perusteella ja asiantuntijakuulemisissa saatu täyttä varmuutta CETA-sopimuksen vaikutuksista. Ulkoasiainvaliokunta katsoo, että hallituksen tulee jatkaa kaivostoimintaan vaikuttavan lainsäädännön uudistamisen arviointia, niin että arvioinnin tulokset ovat seuraavan hallituksen käytettävissä.
Eduskunnan tahtotila on selvä: kaivoslainsäädännön muutostarpeet on selvitettävä. Yhtä selvää on, ettei nykyinen lainsäädäntö enää vastaa kansalaisten arvoja. Kaivoslainsäädännön uudistaminen onkin aloitettava välittömästi.
Kaivostoimintaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa seuraavasti:
- maaperän rikkauksisen oltava yhteisiä
- valtion kokonaan omistama kaivosyhtiö perustettava
- luonnonsuojelualueille ei tule myöntää kaupallisia malminetsintälupia
- kunnille yksiselitteinen oikeus kieltää kaupallinen malminetsintä alueellaan
- kaivosyhtiöiden vastuista luonnonsuojelusta ja jälkihoidosta kasvatettava
- rojalti tai maa-ainesvero käyttöön
- kansainvälisten yhtiöiden verovälttely estettävä, esimerkiksi rajoittamalla korko- ja velkakikkailua
- kaivos- ja malminetsintälupien sekä muiden vastaavien oikeuksien luovutuksesta saatua myyntivoittoa verotetaan Suomesta saatuna tulona silloinkin, kun niiden omistaja on ulkomainen yhtiö (Timo Harakan lakialoitteen mukaisesti)
- alueen varaus ilmoitusmenettelystä luvanvaraiseksi, jolloin toiminnan ympäristövaikutukset ja paikallisten asukkaiden näkemykset selvitettäisiin varhaisemmassa vaiheessa
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo vahvistaa Suomen omistusta maaperänsä rikkauksiin ja varmistaa, että voitot hyödyttävät myös suomalaisia?
Aikooko hallitus perustaa valtio-omisteisen kaivosyhtiön?
Miten hallitus aikoo varmistaa, että kaivosten mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot eivät jää yhteiskunnan korjattavaksi?
Ja onko hallitus jo käynnistänyt kaivoslainsäädännön arvioinnin seuraavaa eduskuntaa varten, kuten ulkoasiainvaliokunta lausumallaan edellyttää?
Helsingissä 22.1.2019
Silvia Modig
Matti Semi
Li Andersson
Paavo Arhinmäki
Aino-Kaisa Pekonen
Hanna Sarkkinen
Jari Myllykoski
Anna Kontula
