”Hyvät planeetat ovat harvassa. Jos tuhoamme omamme, ei ole mitään teollisuutta tai kilpailukykyä, josta huolehtia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat kalliimmaksi kuin sen torjunta.”
Näin kirjoitin erääseen vaalikoneeseen neljä vuotta sitten eduskuntavaalien alla. Samaa viestiä olin toistanut jo vuosia ennen sitä, itse asiassa aivan jokaisissa vaaleissa joissa olen ollut ehdolla. Vasta nyt, vuonna 2019, käymme kuitenkin aidosti ja oikeasti ilmastovaaleja. Kun aiemmin ilmastonmuutoksella oli vain pienen pieni sivurooli julkisissa vaalikeskusteluissa ja me asiasta huolestuneet saimme lähinnä jauhaa siitä keskenämme, puhumme me nyt vihdoin asiasta suurillakin foorumeilla.
Yksi sellaisista oli Helsingin Sanomien ilmastotentti, johon osallistuin aiemmin tällä viikolla. Siellä tuli selväksi, kuten moneen kertaan aiemminkin on tullut, että Suomessa on tasan kaksi ilmastopuoluetta: vasemmistoliitto ja vihreät. Demareiden ja RKP:n ilmastolinjaukset ovat selvästi meidän jälkeemme kunnianhimoisimpia, mutta muilla on valitettavasti vielä paljon kirittävää. Se on pelottavaa, sillä elämme juuri nyt viimeisiä hetkiä, joina voimme pysäyttää ilmaston lämpenemisen siihen 1,5 asteeseen, jota tutkijat pitävät ehdottomana ylärajana sille, että maapallo säilyy elinkelpoisena.
Mutta vaikka ilmastonmuutos kuinka pelottaisi, pelolle ei pidä antaa valtaa. Paras lääke ilmastoahdistukseen on vaikuttaa, ja näin vaalien alla se tehdään parhaiten äänestämällä puoluetta, joka ottaa uhkan tosissaan ja on valmis ilmastolätinän sijaan konkreettisiin tekoihin. Minä ja vasemmistoliitto olemme sitä. Me haluamme saada päästöt alas, hiilinielut ylös ja rahavirrat tukemaan ekologista jälleenrakennusta. Ja tämän kaiken me haluamme tehdä yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ilmastoviisaat ratkaisut on tehtävä mahdolliseksi myös pienituloisille, ja siihen voidaan vaikuttaa viisaalla ja oikeudenmukaisella politiikalla.
Meidät tämän ajan päättäjät tullaan tulevaisuudessa arvioimaan sen mukaan, miten onnistuimme ilmastokriisin ratkaisussa. Minä haluan, että Suomi tekee konkreettisen suunnitelman siitä, miten vähennämme päästöjä energiantuotannosta, liikenteestä, ruuantuotannosta, asumisesta ja teollisuudesta. Haluan olla rakentamassa konkreettista suunnitelmaa myös siitä, miten kasvatamme hiilinieluja ja miten rahavirrat ohjataan pois fossiilisista polttoaineista.
Tänään osallistun ilmastomarssille. Haluan, että Suomi ja EU korjaavat ilmastopolitiikkaansa niin, että maapallo säilyy elinkelpoisena myös tuleville sukupolville. Se on historiallinen vastuumme, ja sen aion kantaa.
