Juha Sipilän (kesk.) hallitusohjelma ei povaa ympäristölle hyvää, vaikka se vilisee lupauksia hyvästä ja kauniista. Hienoa on, että ilmastotavoitteita luvataan kiirehtiä jo ennen vuotta 2020 mm. luopumalla hiilestä ja vähentämällä öljyn käyttöä. Myös puurakentamiseen on luvassa helpotusta, ja kiertotaloutta ja cleantechia suositaan. Mutta kuinka tosissaan näihin tavoitteisiin pyritään?
Jos hiili ja öljy korvataan turpeella, ei kyse ole varsinaisesta parannuksesta. Myös yksityisautoilua suositaan, ja tuulivoiman tukia ajetaan alas. Hallitusohjelman ilmastopolitiikkaa ohjaavat teollisuuden kilpailukyky ja ”reilu taakanjako” eri maiden kesken – siis kilpailukyky ilmastokatastrofin estämisen edelle?
Ja tuskinpa kilpailukyky tässä yhteydessä tarkoittaa mitään pitkän aikavälin ekologista kilpailukykyä.
Teollisuushankkeille suunniteltu lupaprosessien “ohituskaista” voi pahimmassa tapauksessa johtaa useisiin uusiin Talvivaaran kaltaisiin ympäristökatastrofeihin. Tätä uhkaa lisää valitusoikeuden rajaaminen ja Suomen ympäristökeskuksen liittäminen yhteen luonnonvarakeskuksen kanssa.
Kansalaisjärjestöjen paine auttoi varmasti siihen, että ympäristöministeriö säilytettiin. Ympäristöministerin salkku kuitenkin alistetaan maatalousministerille. Uhkaava on myös hallitusohjelman kirjaus ”uudistumista hidastavan hallinnollisen taakan” vähentämisestä. Taitaa tarkoittaa nimenomaan ympäristöhallinnon karsimista.
Luonnonsuojelun tason hallitusohjelma lupaa turvata. Mutta miksi tasoa ei luvata parantaa? Myös nykytason säilyttäminen on vaarassa varsinkin metsien ja soiden suojelussa, jossa luotetaan vapaaehtoisuuteen. Ei elinympäristömme säästäminen tai tuhoaminen voi riippua ihmisen vapaaehtoisesta valinnasta! Sitovia ympäristönormeja tarvitaan välttämättä.
Kaikkiaan Sipilän hallitusohjelmasta paistaa näkemys luonnosta alihyödynnettynä resurssina, jota ihmisen tulee mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää ja hyväksikäyttää.
Kummallisin strategisen hallitusohjelman linjaus on hevosenlanta energiantuotannossa. Taitaa olla yömyöhällä sorvattuun ohjelmapaperiin jäänyt lapsus, tuskinpa kovin keskeinen osa Suomen kasvustrategiaa.
