EU-komissio valmistelee lakipakettia, joka tekisi luonnon ennallistamisesta pakollista. Luonnos siitä vuoti julkisuuteen viime viikolla.
Muutama sana siitä, miksi metsien suojeleminen ja ennallistaminen eli palauttaminen kohti luonnontilaa on tärkeämpää kuin koskaan.
Sekä siitä, miksi on hyvä asia, että EU on tekemässä luonnon ennallistamisesta pakollista.
EU-komissio nimittäin valmistelee asiasta lakipakettia. Luonnos siitä vuoti julkisuuteen viime viikolla, ja tieto on herättänyt vastustusta erityisesti maa- ja metsätaloustoimijoiden piirissä.
Ennallistamistoimien on tarkoitus koskea alueita, joiden tilaa on ihmistoiminnalla heikennetty niin, että ne eivät enää ole hyvässä kunnossa. Komission esitys koskee niin metsiä, soita, vesistöjä kuin maatalous- ja kaupunkialueitakin.
Vuoteen 2030 mennessä näistä alueista 30 prosenttia olisi ennallistettava. Vuosisadan puoliväliin mennessä jo 90 prosenttia.
Esimerkiksi metsissä lahopuun määrää olisi lisättävä ja avohakkuista siirryttävä jatkuvapeitteiseen metsienkäsittelyyn. Myös EU:n luontodirektiivissä mainittujen lajien, kuten hömötiaisen ja ilveksen, määrän olisi lisäännyttävä.
Kyse on mittavista velvoitteista. Mutta myös välttämättömistä.
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti helmikuun lopussa uusimman raporttinsa, ja sen viesti on hälyttävä. Ilmasto on muuttunut nopeammin kuin on arvioitu ja nyt ikkuna on sulkeutumassa. Väistämättömiin muutoksiin sopeutuminen vaatii erityisesti luonnon laaja-alaista suojelua ja ennallistamista.
Toisin sanoen: peruuttamattomia muutoksia ilmastossa on jo tapahtunut, mutta suojelemalla luontoa meillä on vielä mahdollisuus sopeutua ja hidastaa muutosta, joka on uhka koko ihmiskunnalle.
Maa- ja metsätalouslobbarit sanovat usein, että sitovia toimia luonnonsuojeluun ei tarvita, sillä vapaaehtoisuuteen perustuva luonnonsuojelu toimii. Se ei pidä paikkaansa.
EU:n suunnitelmat ovat linjassa kansainvälisten luontotavoitteiden kanssa. Tänä keväänä Kiinan Kunmingissa tavoitellaan kansainvälistä biodiversiteettisopimusta, jossa sitouduttaisiin suojelemaan 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista.
Maa- ja metsätalouslobbarit sanovat usein, että sitovia toimia luonnonsuojeluun ei tarvita, sillä Suomessa tehdään jo riittävästi ja vapaaehtoisuuteen perustuva luonnonsuojelu toimii.
Se ei pidä paikkaansa.
Luonnon monimuotoisuuden vapaaehtoista suojelua on kokeiltu EU:ssa yli kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana luontokato on vain kiihtynyt, myös meillä Suomessa.
76 prosenttia Suomen metsäluontotyypeistä on uhanalaisia. Voiko kukaan väittää tällaisten lukujen valossa, että metsäteollisuutemme on kestävällä pohjalla?
Jarruttelun sijaan nyt pitää keskittyä siihen, miten turvaamme rahoituksen välttämättömille suojeluprojekteille.
Suomalaisten metsänomistajien kiinnostus suojelua kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, ja se on todella hyvä asia. Yksityisten metsänomistajien on saatava asianmukaista korvausta metsien suojelusta.
Valtion on näytettävä esimerkkiä. Ihan ensimmäinen askel on lopettaa hakkuut valtion omistamissa luonnonmetsissä.
