Eduskunnassa keskustellaan tämä viikko tämän hallituksen viimeisestä budjetista. Viimeinen mahdollisuus tehdä kunnianhimoista politiikkaa ei toteutunut. Ei kai pitäisi olla yllättynyt. Mutta pettynyt olen silti. Sipilän hallituksen ohjelman ainoa edes lievästi positiivinen osio koski ilmastopolitiikkaa. Valitettavasti nämä jäivät vain tyhjiksi sanoiksi.
Ilmaston kannalta kaikkein haitallisinta on hallituksen metsäpolitiikka, joka mahdollistaa hakkuiden kasvattamisen siten, että hiilinielumme pienenevät lähelle nollaa 2030 luvulle tultaessa. Vaikka päästövähennyksiä toteutetaan laajasti, niin tämä nielujen heikentyminen mitätöi kaikki muut tehdyt päästövähennykset. Arvion mukaan 2030 luvulla Suomen nettopäästöt kasvavat. Eli hallituksen politiikka kiihdyttää ilmastonmuutosta, vaikka hallitus itse edelleen kutsuu ilmastopolitiikkaansa ”kunnianhimoiseksi”. Se on verbaalisen akrobatian taidonnäyte!Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan siis sekä päästöjen vähentämistä että nielujen kasvattamista. Hallitus ei tee kumpaakaan sillä ripeydellä ja kunnianhimolla, mitä tilanne vaatisi. Surullisen hyvä esimerkki hallituksen logiikasta on turpeen verotuki. Kiivihiilestä pyritään eroon, mikä on erittäin kannatettavaa. Mutta samalla turve säilyy hallituksen energiapaletissa, vaikka se on yhtä saastuttavaa kuin kivihiili. Kun koko vaikutus turpeennostosta ja ojituksista huomioidaan, voi turve olla jopa haitallisempaa ilmastolle kuin kivihiili. Koko hallituskauden on turpeen käyttöä tuettu kasvavalla summalla: vuonna 2015 turpeen verotukeen kului 103 miljoonaa euroa, ensi vuodelle varataan 189 miljoonaa euroa. Tämän rahan olisi toivonut käytettävän ilmastonmuutoksen torjuntaan tai vaikkapa lieventämään hallituksen leikkauksia koulutukseen tai kaikkein köyhimpien tilanteeseen.
Ilmastonmuutoksen lisäksi toinen vakava uhka maapallolle on luonnon monimuotoisuuden hupeneminen. Tämäkin asia kuuluu hallituksen virallisiin korulauseisiin, mutta toimet puhuvat toista kieltä. Räikein esimerkki on Etelä-Suomen metsien elintärkeän Metso-suojeluohjelman rahoituksen romahduttaminen. Vielä vuonna 2015 luonnonsuojelualueiden hankintaan käytettiin melkein 50 miljoonaa euroa, mutta ensi töikseen Sipilän hallitus leikkasi tätä. Ensi vuodelle Metso-ohjelman vapaaehtoiseen suojeluun aiotaan varata vain 27 miljoonaa euroa. Ja tässä on kyseessä kaikkein tehokkain tapa lisätä luonnon monimuotoisuutta siellä, missä se on heikointa, eli Lapin eteläpuolisissa talousmetsissä. Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimuksessa 17 % maapinta-alan suojeluun, mutta tästä ollaan kaukana. Lapissa tilanne on hyvä, jollakin tavalla suojeltuja metsiä on 16,5 %. Mutta muissa maakunnissa metsistä on suojeltu vain 2–8 % maakunnasta riippuen.
Ongelmallista hallituksen politiikassa on myös ympäristöhallinnon määrätietoinen alasajo. Ympäristöministeriön budjetti pienenee koko ajan, ympäristöhallintoa pirstotaan, kaavoitusta säänteleviä lakeja nakerretaan pala palalta, vastuuta yleisen ympäristöedun valvonnasta siirretään kansalaisyhteiskunnalle, mutta samalla kansalaisjärjestöjen tukea pienennetään.
Sipilän hallitus, ei näin!
