Viikonloppuna saatiin päätökseen Egyptin ilmastohuippukokous. Se oli monelta osin pettymys. Lopputulos ei vastaa sitä mitä tarvittaisiin, koska päästövähennysten kirittämisestä ei saatu sopua.
Päästövähennykset ovat välttämättömiä, jotta pysymme Pariisin sopimuksen polulla. Kokouksen päätökset eivät vie meitä yhtään lähemmäs hillitä ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Hukattu aika on meille kallista. Nykyisillä päätöksillä olemme matkalla yli 2,5 asteen lämpenemisen.
Perustamalla Loss and damage -rahaston, rikkaat teollisuusmaat myöntävät historiallisen vastuunsa tilanteesta.
Tämän vuoden kokouksessa iso kysymys oli ilmastorahoitus. Voittona voidaan pitää sopua perustaa uusi rahasto korvaamaan kehittyville maille ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja (Loss and damage). Vahingoilla ja menetyksillä viitataan lämpenemisen aiheuttamiin tuhoihin, joita ei voida enää estää eikä niihin voi sopeutua.
Se on askel kohti ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Perustamalla Loss and damage -rahaston, rikkaat teollisuusmaat myöntävät historiallisen vastuunsa tilanteesta. Tällä hetkellä raskain taakka ja suurimmat tuhot ilmaston lämpenemisestä kasaantuvat kehittyviin maihin.
Kehittyvät maat eivät ole vastuussa niistä päästöistä, jotka meidät tähän katastrofiin on johtanut. Tämän ratkaisun kautta kehittyvät maat voivat sitoutua yhteiseen 1,5 asteen tavoitteeseen, koska tietävät saavansa tukea oikeudenmukaisella tavalla.
Jos päästöjä ei hyvin pian saada voimakkaaseen laskuun, kasvaa tuhojen määrä koko ajan.
Se miten esimerkiksi kokonaan ja lopullisesti merenpinnan alle hävinneet saaret korvataan, on toinen kysymys. Jos päästöjä ei hyvin pian saada voimakkaaseen laskuun, kasvaa tuhojen määrä koko ajan. Mikään raha tule riittämään niiden korvaamiseksi. Rahaston yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta yhtä kaikki kyse on tärkeästä päätöksestä.
Kirjaus fossiilisten polttoaineiden alasajon välttämättömyydestä, oli myös edellisen kokouksen iso kiista, joka Glasgow’ssa vesittyi loppumetreillä. Asiaan ei saatu parannusta nytkään. Kuten ei saatu siihen, miten kaikki rahavirrat uudelleen suunnataan ilmastokestävällä tavalla. Ei vaikka tämä tavoite on kirjattu jo Pariisin sopimukseen, jonka allekirjoittajia kaikki kokouksen osapuolet ovat.
Kokouksen anti oli kovin laiha, mutta epätoivolle ei pidä antaa tilaa. Taas otettiin pari pientä askelta oikean suuntaan – vaikkakin aivan riittämättömät. Työtä on vain sitkeästi jatkettava.
Epätoivon tunne kannattaa suunnata toimintaan. Yksilöiden valinnat eivät riitä ratkaisuksi, mutta osaltaan niillä on iso vaikutus tämän tankkerin hitaaseen kääntymiseen. Me tarvitsemme systeemisen muutoksen, jonka olemme Euroopassa saaneet melko hyvin liikkeelle Green Deal kokonaisuuden myötä.
Edelleen meillä Euroopassakin riittää töitä. Emme mekään ole Pariisin polulla, eikä päätöksemme päästövähennysten määrästä ja tahdista, noudata tieteellistä neuvoa.
Ihmiskunnalta tuntuu puuttuvan itsesuojeluvaisto, kun tietoisesti tuhoamme itsellemme välttämättömät elämän edellytykset tällä planeetalla. Kommentit, joissa päivitellään ilmastotoimien hintaa, eivät saa minulta ymmärrystä.
Mitä pidemmälle päästämme lämpenemisen, sitä kalliimpaa ja vaikeampaa tästä tulee kaikille, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.
