Pidin tänään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheen demokratiaselonteosta:
Arvoisa puhemies,
käsittelyssä oleva demokratiaselonteko piirtää kattavan kuvan suomalaisen demokratian tilasta ja haasteista. Demokratia on prosessi, ei projekti, ja siksi tämän selonteon pohdinnan ja lopputulosten on vaikutettava läpileikkaavasti kaikilla politiikan aloilla. Se ei saa jäädä erilliseksi selonteoksi.
Selonteko kuvaa hyvin demokratiassa tapahtuneen muutoksen, me olemme murrosvaiheessa. Vaikka äänestysprosentit jatkavat laskuaan, ovat esimerkiksi nuoret entistä kiinnostuneempia politiikasta. On tärkeä ymmärtää, että kansalaisten sitoutuminen puolueisiin on muuttunut. Maailma ja tieto joka meille sähköisissä verkoissa avautuvat, on todella fragmentoitunutta, oma viitekehys voi löytyä pienestä ryhmästä toiselta puolelta maailmaa.
Enää emme kokoonnu yhteen ainoastaan yhteisen aatteen tai lipun alle, vaan yhä enemmän kansalaiset yhdistävät voimansa yksittäisten asioiden kohdalla. Kyse voi olla niin kansalaisaloitteesta kuin omaan asuinalueeseen vaikuttamisesta. Tämä osallistuminen ylittää puoluerajat ja tämä muutos meidän on ymmärrettävä ja hyväksyttävä.
Arvoisa puhemies,
selonteossa todetaan että ” toimiva kansalaisyhteiskunta ja tiedostavat kansalaiset ovat tärkeä osa toimivaa demokratiaa.” Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä näkee, että ne ovat edellytys toimivalle demokratialle.
Edustuksellisen demokratian rinnalle on noussut paljon uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Median murros ja sosiaalisen median kasvu ovat vaikuttavia tekijöitä. Meillä on aiempaa enemmän tapoja tuoda näkemyksiämme esille. Sosiaalinen media tarjoaa aivan uusia keskustelukeinoja ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia kansalaisten ja päättäjien välille. Samalla se tuo medialukutaidolle aivan uudenlaisia haasteita. Tiedon tulva on tänä päivänä valtava, ja meiltä vaaditaan yhä parempia työkaluja käsitellä tuota tietomäärää.
Vaikka Suomi pärjää hienosti kansainvälisissä demokratiavertailuissa, ovat Pohjoismaat paljon parempi konteksti tarkastella kehitystä. Tässä vertailussa Suomi pärjää melko heikosti osallistumiskulttuurin osalta. Huolestuttavaa kehityksessä on eri ryhmien välinen ero. Äänestysaktiivisuutta pohdittaessa, kokonaisprosenttia tärkeämpi indikaattori on aktiivisten ja passiivisten kansalaisten osallistumisen välinen ero. Tämä ero on meillä valitettavasti kasvussa. Eriytymisen ratkaisu ei löydy yksin demokratiaselonteosta, vaan se vaatii sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa ja ratkaisuja.
Arvoisa puhemies,
politiikka on tuotava rohkeammin kouluihin, niin demokratiakasvatuksen, ihmisoikeuskasvatuksen kuin puoluepolitiikan osalta. On hyvä, että oppilaskuntatoimintaa tuetaan, mutta se ei saa olla ainoa väline. Esimerkiksi tammikuussa toteutettu ”kansanedustaja koulussa”-viikko osoittaa ainakin omakohtaisesti, että kyllä nuoria kiinnostaa ja he haluavat ilmaista näkemyksiään. On meidän vastuulla luoda uusia ja todellisia keinoja vaikuttaa.
Suoran ja osallistavan demokratian keinot eivät saa olla erillisiä edustuksellisesta demokratiastamme, vaan uusien keinojen on tuettava ja syvennettävä nykyistä järjestelmäämme. Näiden yhdistäminen ei ole ongelmatonta, mutta se on välttämätöntä. Meidän suuri mahdollisuutemme piilee aktiivisessa kansalaisjärjestökentässä, niin täällä Suomessa kun Euroopan tasolla. Kansalaisista itsestään lähtevä toiminta on paljon vahvemmalla pohjalla kuin mikään ylhäältä tarjottu. Meidän tulee tunnustaa ja tunnistaa entistä rohkeammin tällainen toiminta.
Yksi uusi demokratiaa vahvistava keino on kansalaisaloite. Se on hyvä tapa syventää demokratiaa ja tuoda kansalaisille mahdollisuus nostaa esiin tärkeinä pitämiään kysymyksiä, vaikka ne eivät olisi hallitusohjelmaan mahtuneet. Vasemmistoliiton ryhmä pitää valitettavana, etteivät kaikki puolueryhmät näe tätä työkalua yhtä tärkeänä. Ryhmäkuri ei ole kansalaisaloitteen hengen mukaista. Jos sidomme eduskunnan kannan aloitteisiin etukäteen, teemme käytännössä tästä uudesta tavasta toimimattoman. Meillä pitää olla rohkeutta ottaa aloitteet käsittelyyn vakavasti ja avoimesti, sattui itse aloite miellyttämään tai ei.
Arvoisa puhemies,
edustuksellista demokratiaa esitetään kehitettäväksi monin tavoin. Vaalisyklin pohtiminen on varmasti paikallaan. Myös sähköinen äänestäminen voi olla keino vaikuttaa äänestysintoon.
Selonteko puhuu äänestysaktiivisuudesta, mutta ei äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta
– selonteko sivuuttaa kysymyksen siitä, pitäisikö maassa riittävän pitkään asuneille , veronsa Suomeen maksaville, myöntää ainakin äänioikeus, jollei peräti vaalikelpoisuus kaikissa vaaleissa eikä vain kunnallisvaaleissa? Myös ihmisten mahdollisuuksia ja intoa lähteä itse ehdolle on tuettava. Vaalibudjetit eivät saa paisua niin isoiksi, että osallistuminen on varallisuudesta kiinni. Olisiko paikallaan pohti kampanjabudjeteille kattoa?
Arvoisa puhemies,
olennaista suomalaisen demokratian kehitykselle on kuitenkin osallisuus, että kansalaiset kokevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuus. Siihen tarvitaan uusia kanavia ja keinoja, jotka takaavat todellisen vaikuttamisen. Liian usein me järjestämme erilaisia kuulemisia, mutta hyvin harvoin me oikeasti kuuntelemme.
Kuten selonteko hyvin toteaa, kysymys on pitkälle suhtautumisesta osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseen.
