Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen piti tänään ensimmäisen Euroopan unionin tila -puheensa parlamentissa. Termi on lainattu yhdysvaltalaisten Kansakunnan tila -puheesta, ja sen tarkoituksena on summata vuoden saavutuksia ja kertoa tulevista suurista linjoista.
Ajattelin vähän koota yhteen fiiliksiäni von der Leyenin puheesta sekä komission tähänastisesta toiminnasta.
Von der Leyenin ensimmäinen vuosi Euroopan johtajana on ollut täynnä poikkeuksellisen tiukkoja tilanteita. Koronakriisissä EU:ta on kritisoitu varsinkin koordinaation ja solidaarisuuden puutteesta. Vetovastuun sijaan komissio on reagoinut moneen asiaan jälkijunassa.
Puheessaan von der Leyen korostikin odotetusti luottamusta ja Euroopan yhteistä tulevaisuutta. Hän vakuutti, että Next Generation EU -nimellä kulkeva elpymispaketti vie Euroopan uuteen aikaan. Se on melkoisen kunnianhimoinen tavoite paketille, jonka sisällöstä ja budjetista ei meinattu ensin päästä sopuun ollenkaan.
Puheet voivat olla suuria, mutta nykyinen ehdotus EU:n pitkän aikavälin budjetiksi ei mielestäni tue riittävästi EU:n uudistamista. Muun muassa tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmaan kohdistuu leikkauksia. Myös oikeusvaltioperiaatteen ja EU:lta tulevan rahoituksen kytköksen tulisi olla selkeämpi.
Von der Leyen vakuutti, että koronan jälkeinen elvytys tehdään ilmasto ja digitalisaatio edellä. Komission puheenjohtajalta tuli myös suoraa kritiikkiä neuvostolle sen ehdottamista leikkauksista esimerkiksi EU:n terveysalan toimintaohjelmaan.
Minulle itselleni suurimpia pettymyksiä on ollut komission ilmastopolitiikka. Green Deal, kiertotalousstrategia, biodiversiteettistrategia ja oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ovat kaikki hyviä avauksia. Rivien välistä kuitenkin paistavat kunnianhimon puute ja kompromissit. Nyt tarvitaan nopeita ja konkreettisia toimenpiteitä korulauseiden sijaan.
Puheessaan von der Leyen linjasi, että EU:n vuoden 2030 päästötavoitetta on kiristettävä vähintään 55 prosenttiin. Ja että tämä riittää ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen.
Ei se riitä. Ehdotus ei ole linjassa Pariisin sopimuksen kanssa, toisin kuin von der Leyen väittää. Tieteellinen tutkimus osoittaa, että pysyäksemme Pariisin sopimuksen puitteissa, tarvitsemme vähintään 65 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä. Parlamentin ympäristövaliokunnan kanta on vähintään 60 prosentin vähennys, ja vähintään siitä aiomme myös pitää kiinni ilmastolakiäänestyksessä.
Von der Leyen nosti myös esiin komission tavoitteen yhteisestä eurooppalaisesta minimipalkasta. Minimipalkka toteutetaan joko kansallisen työehtosopimusjärjestelmän tai sääntelyn kautta. Perusteltu aloite, jolla lisätään työntekijöiden turvaa ja vähennetään palkkojen polkemista unionin alueella.
Odotetusti von der Leyen otti myös kantaa EU:n turvapaikkapolitiikkaan. Hän lupasi EU:n ottavan nyt inhimillisen ja humanistisen lähestymistavan. Se kuulosti melkein irvokkaalta, jos julkisuuteen vuotaneet tiedot komission esityksestä EU:n uudeksi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukseksi pitävät paikkansa. Turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia ei turvata, ulkorajoja vahvistetaan. Esitys julkaistaan ensi keskiviikkona.
Positiivinen yllätys oli se, kuinka painokkaasti von der Leyen otti kantaa sateenkaari-ihmisten syrjintään. Hän totesi, että Puolan HLBTI-vapaille alueille ei ole sijaa unionissa. Hän lupasi viedä eteenpäin perhesuhteiden tunnustamista EU:ssa, niin että henkilöt, jotka ovat lapsen vanhempia jossakin EU-maassa, ovat sitä kaikissa unionin maissa.
Komissiolta on myös tulossa rasismin vastainen toimintasuunnitelma, ja komissioon perustetaan ensimmäistä kertaa rasisminvastaisen koordinaattorin tehtävä. Von der Leyen myös väläytti mahdollisuutta siihen, että EU-rikosten listaa laajennetaan kattamaan kaiken tyyppiset viharikokset.
Valko-Venäjä, Venäjä ja Turkki saivat häneltä suoraa kritiikkiä. Yhdysvallat vähän epäsuorempaa.
Kaiken kaikkiaan von der Leyenin puhe ja kulunut vuosi vahvistavat käsitystä, joka minulla on ollut hänestä alun perinkin. Von der Leyen on vakuuttava puhuja, jonka suussa monet asiat kuulostavat melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Usein ne ovatkin.
