Tekijä: Silvia Modig (Page 1 of 44)

ILMASTON NÄKÖKULMASTA EU:N MAATALOUSPOLITIIKAN UUDISTUS ON PETTYMYS

Maatalouspolitiikka on EU:ssa keskeinen väännön aihe. Eikä ihme: maataloustukien osuus on yli kolmasosa koko EU:n budjetista.

Nyt EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (common agricultural policy eli CAP) on tarkoitus uudistaa, jotta maataloustukijärjestelmä vastaisi paremmin ilmastokriisiin ja olisi linjassa EU:n biodiversiteettistrategian ja Pellolta pöytään -strategian kanssa.

Tämä on erittäin hyvä asia. Mutta…

Tänään EU-parlamentissa hyväksytty uudistusesitys ei ole ilmastotavoitteiden näkökulmasta riittävä. Mielestäni esitys olisi pitänyt äänestää nurin ja palauttaa käsittelyyn.

Maatalouspolitiikan uudistuksesta päästiin pitkän väännön jälkeen alustavaan sopuun EU-parlamentin, jäsenmaiden ja komission kesken viime kesänä. Lopputulos on huono kompromissi, jossa näkyy myös vahvasti maatalouslobbareiden kädenjälki.

Maatalous on EU:n lobatuimpia aloja, ja sen suurimmat lobbarit ovat myös erittäin vaikutusvaltaisia. Suurilla maatalouslobbareilla, torjunta-aineita valmistavilla suuryrityksillä ja ruokateollisuudella on pääsy EU-neuvoston ja komission pöytiin huomattavasti useammin kuin ympäristö- ja kansalaisjärjestöillä.

Nyt olemme tilanteessa, jossa ilmastotoimia pitäisi kiristää kaikilla sektoreilla, mutta sen sijaan EU lukitsee maatalouspolitiikkansa suuntaviivat seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi täysin riittämättömiin toimiin.

Tämä on absurdia, varsinkin näin Glasgow’n ilmastohuippukokouksen ja siellä annettujen lupausten jälkeen.

EU:n on mahdotonta päästä ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteisiinsa, elleivät maatalouden periaatteet muutu. Tämä muutos lähtee EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maatalouden tuista. Maataloudelle pitää asettaa omat päästövähennystavoitteet.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan vuosina 2014–2020 maatalouden ilmastotoimiin ohjattiin EU:ssa 100 miljardia euroa, mutta maatilojen päästöt eivät sinä aikana vähentyneet.

On todella ristiriitaista, että lisäämme EU:n ilmasto- ja biodiversiteettirahoitusta, kun samaan aikaan yli 30 prosenttia EU:n budjetista menee maataloustukiin, jotka eivät kannusta tai tuota päästövähennyksiä.

Maatalous aiheuttaa yli 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, ja lähes 70 prosenttia päästöistä on peräisin eläinalalta. Suomessa noin viidennes kasvihuonekaasupäästöistä on maatalousperäisiä.

Maankäyttö, maatalous mukaan luettuna, on suurin luontokadon ajuri maailmassa. Teollisen mittaluokan viljelykäytännöt ovat suuri syy biodiversiteetin heikkenemiseen ja yksi ilmastonmuutoksen aiheuttajista.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei yksinkertaisesti tue maanviljelijöitä ja tuottajia riittävällä tavalla siirtymään kohti kestävää ruoantuotantoa. Miten viljelijät voivat tehdä ilmastotekoja, jos tukijärjestelmä ei siinä tue ja siihen aidosti kannusta?

Uudistuksen jälkeenkin EU:n maataloustukijärjestelmä suosii suuria maataloustuottajia ja -yhtiöitä, määrää ja tilakokoa laadun ja innovatiivisuuden sijaan. Se ei tue riittävästi pienten ja keskisuurten maatalousyrittäjien toimeentuloa.

Maatalous on saatava täysipainoisesti mukaan ilmastotyöhön. Muuten voimme sanoa hyvästit viimeisellekin toivolle saada ilmaston lämpeneminen pysäytettyä 1,5 asteeseen.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on tarjota kuluttajille kohtuuhintaisia, turvallisia ja laadukkaita elintarvikkeita ja varmistaa EU:n viljelijöille riittävä toimeentulo. Jos emme ota ilmastokriisiä vakavasti, voi kummallekin tavoitteelle heittää hyvästit.

Share

GLASGOW’N ILMASTOKOKOUS ON OHI – MITÄ SIITÄ JÄI KÄTEEN?

YK:n ilmastokokous Skotlannin Glasgow’ssa saatiin päätökseen viikonloppuna. Monen ensireaktion voi tiivistää sanaan pettymys. Riittäviin ilmastopäätöksiin ei päästy, useita asioita vesittyi loppumetreillä.

Itse en osaa ajatella tätä akselilla ”täydellinen epäonnistuminen” tai ”täydellinen onnistuminen”. Kansainvälinen politiikka ei vain toimi niin. Ilmastokriisiä ei pystytä ratkaisemaan yhdellä yksittäisellä huippukokouksella. Ilmastotoimia on tehtävä joka päivä politiikan kaikilla eri tasoilla.

Olennaista on, että Glasgow’n lopputulos vie meidät askeleen lähemmäs Pariisin polkua. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen on yhä mahdollista, vaikka se tulee vaatimaan kovempia päästövähennystavoitteita erittäin pian.

On myös todella tärkeää huomata tämä: nuorten aktivistien ja muun kansalaisyhteiskunnan paineella on merkitystä. Glasgow’ssa saatiin aikaan uusia ja kiristettyjä päästövähennystavoitteita.

Nämä pointit nostaisin esiin:

1. Hiilivoimasta irtautuminen mainitaan

Tämä on ensimmäinen kerta, kun YK:n ilmastoneuvottelujen päätöksessä mainitaan hiilivoimasta irtautuminen ja fossiilituista luopuminen, vaikka tiukempi kirjaus vesittyikin loppumetreillä. Kirjaus hiilen ja fossiilisten polttoaineiden ”häivyttämisestä” muuttui niiden ”vähentämiseksi”, ja fossiilituista luopuminen ”tehottomista” fossiilituista luopumiseksi. Vaikka tämä on iso pettymys, niin koskaan aiemmin ei ole kirjattu edes näin. Useat maat ovat jo kieltäneet kivihiilen käytön lailla, ja päästömarkkinoiden kiristyessä rahoitusvirrat siirtyvät pois hiilestä. Hiilivoiman aika alkaa olla ohi.

2. Kansallisia päästövähennyksiä seurataan tarkemmin

Tämä on merkittävä asia, joka on jäänyt uutisoinnissa vähemmälle huomiolle. Kansalliset sitoumukset (Nationally Determined Contributions eli NDC) tarkistetaan tästedes vuosittain viiden vuoden sijaan. Tämä on merkittävä edistysaskel. Aikaa lämpötilan nousun hidastamiseen on niin vähän, että vuosittainen väli päästövähennystavoitteiden tarkistuksille on ehdoton.

3. Tämä vuosikymmen on ratkaiseva

Meneillään oleva vuosikymmen on ratkaiseva ilmastokriisin torjunnan kannalta. Tämä tunnustettiin kokouksen aikana nykyistä selvemmin. Kokouksen yleispäätöksessä tunnustetaan ja ilmaistaan selkeästi kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neuvo, jonka mukaan päästöjä on leikattava 45 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2010 tasosta.

4. Kehittyville maille lisää ilmastorahoitusta

Tämä oli yksi keskeinen väännön aihe. G20-maat vastaavat 80 prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä, joten niiden on myös kannettava ratkaisuista suurempi vastuu. Tähän mennessä teollisuusmaat ovat jääneet jälkeen lupaamastaan 100 miljardin vuosittaisesta tuesta kehittyville maille. Ilmastokriisistä kärsivät eniten maat, jotka sitä ovat vähiten aiheuttaneet. Nämä maat tarvitsevat tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja tuhojen korjaamiseen. Nyt kehittyneet maat lupaavat lisätä ilmastorahoitusta. Tästä lupauksesta on pidettävä aidosti kiinni.

5. Päästömarkkinoiden säännöille saatiin raamit

Glasgow’n tavoitteena oli saada valmiiksi Pariisin sopimuksen sääntökirja ja sopia kansainvälisistä päästömarkkinoista. Erityisesti siitä, miten rikkaat saastuttajamaat voivat hoitaa osan päästövähennyksistään rahoittamalla ilmastotoimia köyhemmissä maissa niin, että päästöt aidosti vähenevät, eikä niitä lasketa ns. kahdesti. Tähän saatiin nyt raamit, vaikka kaksoislaskentaa ei saatu aukottomasti rajattua pois. Päästömarkkinoille pääsee yhä toimijoita, joita viherpesu kiinnostaa enemmän kuin päästöjen vähentäminen. Tärkeää on, että markkinamekanismien ehtoihin kirjattiin myös ihmisoikeuksien ja alkuperäisväestöjen oikeuksien kunnioittaminen.

6. Metaanisopimus ja muut julistukset

Glasgow’n aikana saatiin muitakin ulostuloja, kuten metaanisopimus, metsäjulistus ja hiilijulistus. Näiden julistusten pitää vielä muuttua sitoviksi poliittisiksi tavoitteiksi tai lainsäädännöksi. Mutta eivät ne ihan yhtä tyhjän kanssa ole. Esimerkiksi metaanijulistus on positiivinen asia. Sen allekirjoittajamaat lupaavat vähentää metaanipäästöjä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, mikä on askel oikeaan suuntaan.

7. Päätösten on pohjauduttava tieteeseen

Tämä on tärkeää, vaikka se voi kuulostaa sanahelinältä. Yleispäätelmä lujittaa tieteellisen tiedon merkitystä ilmastopäätöksenteon perustana. Ihmisen toiminnan yhteys esimerkiksi sään ääri-ilmiöiden lisääntymiseen tunnustetaan, ja kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n suositukset ovat selkeämmin mukana sopimusteksteissä.

Miten käy Pariisin polulle?

Kokouksen aikana tehdyt uudet päästövähennyssitoumukset eivät ole riittävällä tasolla pysäyttääksemme ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen. Toiveikkaimpien arvioiden mukaan, jos kaikki maat toteuttavat päästösitoumuksensa ja hiilineutraaliustavoitteensa, lämpeneminen voidaan saada pidettyä 1,8 asteessa. Todennäköisempää on matka kohti 2,4 asteen lämpenemistä tai sen yli.

Glasgow’n neuvottelut olivat yksi välietappi kestävän ilmastopolitiikan polulla. Nyt on aika varmistaa, että tähän mennessä tehdyt päätökset muuttuvat konkretiaksi ja niitä kiritetään edelleen. Seuraavaan ilmastokokoukseen lähdetään päivitetyin tavoittein. Selvää on, että tarvitsemme lisää nopeita ja vaikuttavia ilmastotoimia. Vain siten lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen on yhä mahdollisuuksien rajoissa.

Share

ILMASTOKOKOUKSEN PÄÄSPONSOREILLA VALTAVAT ILMASTOPÄÄSTÖT

Tämä on pistänyt silmään aika räikeästi täällä Glasgow’n ilmastokokouksessa: kuinka suuryritykset ovat ottaneet viherpesusta kaiken mahdollisen irti kokouksen yhteydessä.

Esimerkiksi: Glasgow’n ilmastokokouksen pääsponsorit. Niiden yhteenlaskettu hiilijalanjälki on suurempi kuin koko Iso-Britannian.

On kestämätöntä ja ristiriitaista, että suuret ilmastosaastuttajat saavat viherpestä itseään näkymällä tapahtumassa.

COP26-ilmastokokouksen 11 pääsponsoria on valinnut Britannian hallitus. Niihin kuuluvat muun muassa teknologiajätti Microsoft, elintarvikejätti Unilever, skotlantilaiset energiayhtiöt SSE ja Scottish Power, Britannian kolmanneksi suurin vähittäistavaraketju Sainsbury’s sekä japanilainen teknologiayhtiö Hitachi.

Näiden 11 pääsponsorien yhteenlaskettu hiilijalanjälki oli viime vuonna 350 miljoonaa tonnia, kertoo tutkivaan journalismiin erikoistunut The Ferret.

Yrityssektori on tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja askelia oikeaan suuntaan on otettu. Monet yritysten esillä pitämistä ilmastotoimista eivät kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.

Tällä hetkellä monen COP26-pääsponsorin nettonollatavoite riippuu päästöjen vähentämisen sijaan päästöjen kompensoimisesta, osittain sellaisella teknologialla jota ei vielä ole olemassa.

Hiilidioksidipäästöjä kompensoidaan esimerkiksi lupaamalla istuttaa puita sen sijaan, että ryhdyttäisiin konkreettisiin muutoksiin yrityksen ilmastopäästöjen vähentämiseksi.

COP26-pääsponsoreiden toimet eivät ole uskottavia. Pelkkä päästöjen kompensointi ei riitä.

Ympäristöjärjestöt ovat syystäkin kritisoineet ilmastokokouksen pääsponsoreita viherpesusta. Näyttää siltä, että monelle suuryritykselle hiilineutraaliustavoite 2050 on todellisuudessa vain lupa jatkaa saastuttamista.

Keskustelin täällä Glasgow’ssa myös Corporate Europe Observatoryn tutkijan Pascoe Sabidon kanssa. Sabidon mukaan suuryritysten läsnäolo ja osallistuminen keskusteluihin COP26-kokouksessa on ollut näkyvää, myös esimerkiksi öljyteollisuus on mukana. Lobbaukseen ja vaikuttamistoimintaan tulisi edelleen saada huomattavasti lisää läpinäkyvyyttä.

Corporate Europe Observatory tutkii lobbareiden vaikutusvaltaa EU-päätöksenteossa. Tutkimusryhmä on kutsunut Glasgow’ta historian suurimmaksi viherpesutapahtumaksi.

Ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvitaan vaikuttavia, nopeita ja konkreettisia toimia myös yrityksiltä. Erityisesti COP26-pääsponsoreiden kaltaisilta suurilta saastuttajilta. Niiden yritysten, jotka ovat eniten vastuussa ilmastokriisin aiheuttamisesta, on kannettava myös suurin vastuu kriisin ratkaisemisessa.

Share

ENSIFIILIKSET GLASGOW’N ILMASTOKOKOUKSESSA

Osallistun tällä hetkellä YK:n COP26-ilmastokokoukseen Skotlannin Glasgow’ssa. Fiilikset ovat näin ensimmäisen päivän päätteeksi ristiriitaiset.

Glasgow’n kokous on merkittävin ilmastohuippukokous sitten Pariisin 2015. Ilmastokriisin näkökulmasta sen lopputulokset voivat olla ratkaisevia. On aika uskomatonta olla täällä paikan päällä todistamassa tätä.

Glasgow’sta on tullut tärkeitä ulostuloja tällä viikolla: metsäjulistus, metaanisopimus, sitoumuksia hiilen käytöstä luopumisesta vuosikymmenen loppuun mennessä…

Ilmastokokouksen aattona rikkaat G20-maat sitoutuivat tavoittelemaan ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 asteeseen.

Nämä ovat kaikki askeleita oikeaan suuntaan, sillä ilmastokriisin ratkaisu on rikkaiden maiden käsissä. G20-maat vastaavat 75 prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Jos ne kaikki sitoutuisivat nettonollatavoitteeseen 2050 mennessä, ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin rajoittamaan alle kahteen asteeseen.

Mutta kun valtioiden tekemiä julistuksia ja sopimuksia raottaa tarkemmin, huomaa että sitoutumisen taso on yhä riittämätön. Tämä tuntuu nyt olevan vähän Glasgow’n henki. Tehdään sitoumuksia, muttei vielä riittävällä tasolla.

On käsittämätöntä, että kaiken olemassa olevan tieteellisen tiedon pohjalta ei edelleenkään kyetä tekemään riittävän vaikuttavia ja nopeita ratkaisuja ilmastokriisin torjumiseksi.

Glasgow’ssa tiistaina allekirjoitettu metsäjulistus lupaa lopettaa metsien hävittämisen vuoteen 2030 mennessä. Julistuksen on allekirjoittanut yli 130 maata.

Hyvin samankaltainen julistus tehtiin vuonna 2014, ja sen jälkeen metsäkato on vain kiihtynyt. Positiivista on toki se, että nyt metsäjulistuksessa on mukana Brasilian kaltaisia maita, jotka eivät ole aiemmin olleet mukana.

Pahimmillaan metsäjulistus voi kuitenkin olla Brasilialle lupa jatkaa sademetsien tuhoamista samaan tapaan vielä seuraavat kymmenen vuotta. Sama pätee sopimukseen hiilen käytön lopettamisesta. Se antaa hiilen käytön jatkua vielä vuosia.

Hiilijulistuksen ulkopuolelle jättäytyivät maailman merkittävimmät hiiliriippuvaiset valtiot, kuten Kiina, Intia ja Yhdysvallat.

Nyt olisi yksinkertaisesti pakko kirittää ilmastotoimia. Valtioiden on tehtävä vaikuttavia ja nopeita sitovia päätöksiä julistusten ja juhlapuheiden sijaan.

Kuva: Juliana Harkki

Share

GLOBAALI ROKOTESOLIDAARISUUS ON KAIKKIEN ETU

Yli 70 prosenttia EU:n aikuisväestöstä on saanut kaksi koronarokoteannosta. Euroopan rokotetahti on samaan aikaan hidastunut. Nyt vaarana on, että osa rokotteista jää Euroopassa kokonaan käyttämättä, koska ne säilyvät vain tietyn ajan.

Samaan aikaan monissa köyhemmissä maissa rokotteista on huutava pula. Koronan hoitoon on syntynyt kahdet markkinat, joissa varakkaat ja köyhemmät maat ovat eri asemassa, ja tämä on hälyttävää.

Maailmalla on annettu yli kuusi miljardia koronarokoteannosta, mutta vain 2,8 prosenttia matalan tulotason maiden ihmisistä on saanut edes yhden annoksen. Kuilu rikkaiden ja köyhempien maiden välillä on järkyttävä. Tämä jakaa meidät globaalisti kahden kerroksen väeksi. Maailman terveysjärjestö WHO on huomauttanut asiasta viimeksi lokakuun alussa.

Rokotetahdissa on eroja myös EU:n sisällä. Suomessa yli 67 prosenttia koko väestöstä on saanut kaksi rokoteannosta. Bulgariassa vastaava luku on 20 prosenttia, kertoo rokotekattavuutta mittaava Our World in Data -julkaisu.

WHO on asettanut maailmanlaajuiseksi tavoitteeksi, että 70 prosenttia kaikkien maiden väestöstä on rokotettu vuoden 2022 puoliväliin mennessä. Tämä vaatii vähintään 11 miljardia rokoteannosta.

Maailmanlaajuinen rokotetuotantotahti riittäisi tähän tavoitteeseen, mutta tavoite saavutetaan vain, jos rokoteannokset jaetaan tasapuolisesti. Tällä hetkellä rikkaat maat antavat kansalaisilleen jo kolmansia rokoteannoksia.

EU on luvannut lahjoittaa 250 miljoonaa rokoteannosta kehittyviin maihin ennen vuodenvaihdetta, ja toiset 200 miljoonaa ensi vuoden puoliväliin mennessä. Tämä ei yksinkertaisesti riitä.

Kehittyvissä maissa on pulaa rokotteista myös sen takia, että rokotevalmistajat ovat olleet vastahakoisia tehostamaan maailmanlaajuista rokotetuotantoa, esimerkiksi jakamalla rokoteteknologiaa.

Se että pystymme takaamaan rokotukset kaikkialla maailmassa, on kaikkien etu. Niin kauan kuin virus pääsee leviämään rajoittamattomasti, kasvaa riski uusille varianteille. Globaali kansanterveydellinen kriisi vaatii globaalia ratkaisua.

Kuva: Euroopan parlamentti

Share
« Older posts

© 2021

Theme by Anders NorenUp ↑