Ympäristövalvontaa romutetaan sote-uudistuksen taustalla

Sote- ja maakuntauudistuksen keskustelussa on keskitytty sosiaali- ja terveyspalveluiden niin sanottuun valinnanvapausmalliin. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on historiallinen muutos ja hallitus on unohtanut markkinavimmassaan uudistukset keskeiset tavoitteet. Tärkeintä piti olla sujuvat hoitoketjut ja hoitoon pääsy, nyt tärkeintä tuntuu olevan yritysten mahdollisuudet päästä jakamaan pottia verovaroin kustannetusta toiminnasta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että samalla mullistetaan myös työvoimapalvelut sekä ympäristöhallinto. Ympäristöhallinnon rakenne uudistetaan jälleen kokonaan. Avit ja ELY-keskukset jäävät historiaan, kun niiden tehtävät jaetaan maakunnille ja uudelle perustettavalle Valtion lupa- ja valvontavirastolle. Maakuntien ja yhden viraston malli on sinänsä järkevä ja kannatettava, mutta se sisältää riskejä, joita Sipilän hallitus ei tunnu ottavan vakavasti. Päinvastoin, lausuntokierroksen aikana esitys muuttui huonompaan suuntaan.

Lupa- ja valvontavirastossa, eli Luova-virastossa oli tarkoitus olla erillinen osasto yleisen ympäristöedun valvomiselle. Siis oma yksikkö, joka huolehtisi siitä, että perustuslain mukainen vastuu huolehtia ympäristöstä toteutuisi. Nyt viimeisimmän päätöksen mukaan tällaista yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai osastoa ei tulisi lainkaan. Lisäksi Luova-virastolta estettäisiin muutoksenhaku sen omista päätöksistä.

Yleisen ympäristöedun valvominen on edelleen lakisääteinen tehtävä uudelle virastolle, mutta hallituksen esittämässä mallissa ei ole yhtään tahoa, jolle se hoitaminen ensisijaisesti kuuluu. Ministeri Tiilikaisen ajatus tuntuu olevan, että jokainen lupaviranomainen tekee sitä samalla muun työn ohessa. Kun viranomaisella ei ole valitusoikeutta , jää valvonta kansalaisten ja järjestöjen käsiin.

Tämä voi kuulostaa tekniseltä asialta, mutta kun heikennys yhdistetään jo aiemmin tehtyihin ympäristöasioiden valvonnan ja valitusoikeuden heikennyksiin, ollaan vaaralliselle tielle. Hyvin toimivaa ympäristöhallintoa ei oikeastaan edes huomaa. Viranomaistoiminnalla estetään ympäristölle haitalliset suunnitelmat, ilman että tavalliset ihmiset tietävät asiasta mitään. Pelkään, että jatkossa ongelmia syntyy enemmän. Esimerkiksi kaivostoimintaan liittyvien lupien kohdalla viranomainen ei voisi valittaa, vaikka päätöksissä olisi selkeitä ongelmia ympäristön kannalta. Ympäristöarvoista huolehtiminen on jäämässä elinkeinojen jalkoihin. Tätä heikennystä on vaikea nähdä muuna kuin systemaattisena ympäristöhallinnon alasajona. Vasemmistoliitto ei voi sitä hyväksyä.

Hallitus haluaa siirtää valvontaa kansalaisille ja ympäristöjärjestöille. Vastuu on aivan liian suuri. Ei meillä kansalaisilla voi olla sellaista osaamista ja resursseja, että voisimme valvoa monimutkaisia kaavasuunnitelmia ja vaikkapa ymmärtää maankäytön vaikutuksia kauempana olevaan vesistöön. Sitä varten meillä on korkeasti koulutetut ja osaavat ympäristöviranomaiset. Julkisen vallan tehtävä on huolehtia ympäristöstä, se sanotaan perustuslaissakin.

Share
Kategoria(t): Artikkelit Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *