I can’t believe i still have to protest this shit. Tämä sosiaalisessa mediassa säännöllisesti kiertävä lause on minunkin huulillani usein. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia. Käytännössä tämä ylevä periaate ei kuitenkaan läheskään kaikkien osalta toteudu. Vielä 2010-luvulla sukupuolenkorjauksen yhteydessä vaaditaan sterilisaatiota, ja vankeuden uhalla puolet väestöstä joutuu sukupuolensa takia armeijaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat edelleen syrjintää, tiedotusvälineissä tehdään jako jalkapalloiluun ja naisjalkapalloiluun, ja jos nimesi viittaa muuhun kuin kantasuomalaiseen taustaan, työnhaku on usein tuskaisaa.

Onneksi näkyvissä on myös muutoksia parempaan. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo oli itselleni hieno voitto yhdenvertaisuuden puolesta ja tarkoittaa, että nyt vihdoin myös minun kaltaisillani ihmisillä on halutessaan mahdollisuus mennä naimisiin – tai hankkia riitaisa avioero. Myös uuden translain eteen on tehty hartiavoimin töitä, ja tänä päivänä olemme monta askelta aiempaa lähempänä lain oikeudenmukaista muuttamista. Maailma ei ole kuitenkaan valmis, ja paljon työtä on tehtävä edelleen niin tämän kuin muidenkin asioiden kanssa. Turvallinen ja tasa-arvoinen maailma kuuluu kaikille iästä, sukupuolesta, varallisuudesta, etnisestä taustasta tai vaikkapa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta – ja sen eteen haluan tehdä töitä jatkossakin.