Euroopan unioni on maailman historian menestyksekkäin rauhanprojekti, joka perustettiin alunperin, jotta Euroopan maat eivät enää koskaan ajautuisi sotaan keskenään. Sitä uhkaa tällä hetkellä ympäri Eurooppaa nouseva äärioikeisto, joka polkee ihmisoikeuksia tavalla, jonka pahimmat seuraukset ovat meille tuttuja lähihistoriasta.

Vielä hengissä olevat toisen maailmansodan kokeneet kertovat 2010-luvun yhteneväisyyksistä siihen ilmapiiriin, joka Euroopassa vallitsi 1930-luvulla – puhetapa koveni pikku hiljaa, yksittäisten ihmisryhmien oikeuksia kavennettiin vaivihkaa, kunnes lopulta Eurooppa havahtui keskitysleireihin, joilla oli teloitettu miljoonia juutalaisia.

Samat voimat jylläävät jälleen. Tanskassa pian pidettäviin parlamenttivaaleihin on asettumassa ehdolle rotuerottelua kannattava natsipuolue. Unkari ja Puola kieltäytyvät kunnioittamasta oikeusvaltioperiaatetta. Laitaoikeisto on edennyt vaaleissa myös esimerkiksi Ruotsissa, Italiassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa – sekä Suomessa. Euroopan parlamentissa äärioikeistolaiset mepit äänestävät kovan ja ihmisiä eriarvoistavan linjan mukaisesti.

Paras tapa ylläpitää rauhaa Euroopassa on lisätä tasa-arvoa ja vähentää aivan liian monen eurooppalaisen kokemia osattomuuden tunteita. Tämä tapahtuu esimerkiksi luomalla uusia työpaikkoja ja huolehtimalla kaikille eurooppalaisille kuuluvista reiluista työehdoista. Myös ilmastonmuutoksen ratkaisuiden on oltava yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisia.

Turvapaikkapolitiikkaan on saatava yhteinen sitova linja. Tällä hetkellä EU:n rajalla sijaitsevat valtiot kantavat suurimman osan taakasta. Tuo taakka on jaettava yhteisesti ja oikeudenmukaisesti. Euroopan maiden on nostettava YK:n pakolaiskiintiöitään merkittävästi. Näin luodaan turvallisia reittejä Eurooppaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville.

EU:n on puolustettava kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia, jakamatonta ihmisarvoa ja oikeusvaltioperiaatetta. EU:n on myös voitava sanktioida niitä jäsenmaita, jotka eivät oikeusvaltioperiaatetta noudata. Euroopan unionin perusarvojen puolustaminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.