Vierailin viime perjantaina Terrafamen kaivoksella Sotkamossa. Halusin saada selvyyden kaivoksen ympäristöongelmiin. Ympäristökysymysten lisäksi esiin on noussut yhtiön kirjanpidolliset kikkailut talouslukujen siloittelemiseksi. Tilanne on hämmentävä: onko käymässä niin, että samalla kun ympäristöongelmat eivät enää estäisi kaivostoimintaa, johtavat taloudelliset realiteetit kaivoksen sulkemiseen?
Vesiasiat saatu hallintaan
Terrafamen maine ympäristöväen keskuudessa on mennyt jo aikoja sitten. Talvivaaran aikainen törkeä välinpitämättömyys ympäristöstä painui syvälle mieliimme. Yrityksen uusi johto on vakuuttanut hoitavansa kaivosta ympäristölupien mukaisesti.
Terrafamen kaikki luvat ovat tällä hetkellä määräaikaisia (Vaasan hallinto-oikeuden tiedote). Jotta toiminta voi jatkua, on uusia lupia haettava tämän vuoden elokuuhun mennessä. Sitä varten yhtiöllä on käynnissä kaksi ympäristövaikutusten arviointia (YVA). YVA:ssa selvitetään myös, mitä hallittu alasajo vaatii ja maksaa. Näiden arviointien valmistuttua ollaan paljon viisaampia, kun saamme myös viranomaisen arvion ympäristövelvoitteiden täyttymisestä.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Terrafame on saanut hoidettua Talvivaaran aiheuttamat jätevesiongelmat kuntoon. Väliaikaisen luvan raja-arvoja ei ole ylitetty. Tämä on tärkeä asia, sillä Talvivaaran aikana tehdyt virheet ovat tulleet ympäröivälle luonnolle kalliiksi.
Jätevesien pitoisuuksien lisäksi tärkeä kysymys on kaivosalueella olevan veden määrä. Alueelle mahtuu 10 miljoonaa kuutiota vettä. Tällä hetkellä vettä on vajaat 4 miljoonaa kuutiota. Viime keväänä vesitase huiteli lähellä maksimia, ja yhtiö laski ylimääräistä vettä pois kaivosalueelta. Oman ilmoituksensa mukaan kyseessä oli pakon edessä tehty ratkaisu, jottei vesi murtaisi patoja mennessään. Kansan Uutisissa kuitenkin kerrottiin, että ohijuoksutuksia ei olisi ollut pakko tehdä.
Tällä hetkellä vesitase on hallinnassa. Bioliuotusprosessi on vihdoin kunnossa ja kun se toimii oikein, osa vedestä haihtuu ja osan voi ohjata takaisin prosessin kiertoon. On täysin kestämätöntä, että yritys joutuu turvautumaan laittomiin juoksutuksiin. Vesitase on oltava hallinnassa siten, että se kestää yllättävän sateisen kevään vaikka useampana vuonna putkeen.
Tuottava kaivos vai hallittu alasajo?
Terrafame ilmoitti positiivisen tuloksen 2016 viimeiseltä kvartaalilta. Kyse ei ollut Sipilän ihmeestä. Tulos näytti todellisuutta ruusuisemmalta laskennallisten kirjanpitoarvojen muutosten vuoksi, eli kasoissa varastossa olevien metallien arvon nousu nostaa loppusummaa. Oikeasti kassavirta on edelleen vahvasti miinuksella. Terrafamen tuote ei ole nikkeli, vaan nikkelisulfidisakka, mikä on myös huomioitava kannattavuutta arvioitaessa.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Nikkelin hinta on edelleen alhainen, mutta useampi suuri tuottaja maailmalla on ilmoittanut lopettavansa tuotannon, joten maailman markkinahinta on jollain aikavälillä varmaankin nousemassa. Tähän vaikuttaa yleinen kansainvälinen talouskehitys, johon Terrafamella tai eduskunnalla ei ole vaikutusta.
Yksi varma merkki siitä, ettei talouden ennuste ole niin positiivinen kuin yhtiö ilmoittaa, on se ettei ulkopuolista sijoittajaa ole vielä löytynyt. Viime kesänä hallitus antoi ukaasin, että yksityistä rahaa olisi löydyttävä vuoden loppuun mennessä. Seuraavan kerran Terrafame tulee ojentamaan kätensä valtion rahapussille viimeistään ensi kesänä. Arvioiden mukaan ylösajon loppuunsaattamiseen tarvitaan vielä toiset 100 miljoonaa ennen joulua myönnettyjen lisäksi. Mikäli ylösajon jälkeenkään ulkopuolista rahoittajaa ei ole löytynyt, tarvitaan tietenkin vielä lisää rahaa. Vaihtoehtona on kaivoksen hallittu alasajo.
Kysymys on hankala. Alasajo on myös todella kallis yhteiskunnalle ja sen myötä alueelta häviää iso määrä arvokkaita työpaikkoja. Suoria työpaikkoja kaivoksella on n. 1 500, mutta välillisten vaikutusten myötä se on alueen merkittäviä työantajia. Hallittu alasajo työllistää suunnilleen nykyisen määrän ihmisiä vielä 2–3 vuoden ajan.
Jos ympäristöongelmia ei saada hallintaan, tai kaivos ei tule kannattavaksi, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alasajo. Jos taas ympäristöongelmat on aidosti ratkaistu ja kaivoksesta mahdollista saada hyvä tuotto, niin miksi se silloin kannattaa myydä? Eikö valtion siinä tapauksessa kannattaisi pysyä omistajana ja saada sijoitetut sadat miljoonat verorahat takaisin?
Joka tapauksessa paras vaihtoehto olisi, että kaivos toimisi kannattavasti ympäristöä kunnioittaen, ja työpaikat voitaisiin säilyttää.
