Suomi on EU:n perusoikeusviraston teettämän tutkimuksen mukaan Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille. Noin puolet naisista ovat 15 ikävuoden jälkeen kokeneet seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa. Siis noin neljäsosa suomalaisista.

Tutkimuksen tulos ei valitettavasti yllätä. Vuosina 2011 ja 2012 Suomessa tapahtui poikkeuksellisen suuri määrä perhesurmia ja ilmiannettuja lähisuhdeväkivallan uhreja on vuosittain noin 100 000. Vuosi vuodelta lähisuhdeväkivaltatilastot näyttävät yhtä synkiltä, samalla todellisuus on tilastoja paljon synkempää – edellämainitun tutkimuksen mukaan vain 10 prosenttia väkivallan uhreista tekevät ilmoituksen poliisille. Kuitenkin Suomi on vuonna 2011 allekirjoittanut niin sanotun Istanbulin sopimuksen, eli Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Lauantaina vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Monet naisjärjestöt ovat jo vuosia vaatineet tänä päivänä tasa-arvoa ruusujen sijaan. Lähisuhdeväkivaltaa kokevat myös miehet ja lapset, mutta koska lievän- tai perusmuotoisen lähisuhdeväkivallan kohteista 71 prosenttia ovat naisia, on kuitenkin yleisen väkivaltaongelman lisäksi kysymys sukupuolittuneesta tasa-arvo-ongelmasta. Jotta väkivaltaisesta suhteesta pääsee irti, tarvitaan matalan kynnyksen palveluita, joihin voi ottaa yhteyttä nimettömästi ja ilman ajanvarausta, sekä turvakoteja.

Suomen hallitus on tehnyt päätöksen siirtää vastuut turvakodeista kunnilta valtiolle vuodesta 2015, kertoi peruspalveluministeri Susanna Huovinen eduskunnalle viime viikolla esitettyäni hänelle kysymksen aiheesta hallituksen kyselytunnilla. Turvakotien valtioittaminen on oikea ratkaisu, sillä tukalassa taloudellisessa tilanteessa useat kunnat ovat jättäneet järjestämättä tarpeen mukaiset turvakotipaikat. Paikkojen sijainnit eivät myöskään ole olleet alueellisesti tasaisia. On tehtävä merkittävä panostus valtion puolelta, että saamme kasvatettua 126 turvakotipaikkaa Istanbulin sopimuksen vaatimaan 530 paikkaan. Olen itse ottanut kantaa turvakotipaikkojen lisäämisen sekä niiden valtioittamisen puolesta useampaan kertaan ja tein yhdessä Eila Tiaisen kanssa asiasta talousarvioaloitteen viime syksynä.

Suomen riittämättömät toimet lähisuhdeväkivaltaa vastaan ja väkivallan kierteen katkaisemiseksi osoittaa, että tarvitsemme naistenpäivää. Meidän tulisi kuitenkin useammin kuin kerran vuodessa kyetä ottamaan huomioon sitä neljäsosaa suomalaisista jotka kokevat seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa. Tarvitsemme pysyvää tasa-arvoa, emme ruusuja kerran vuodessa.

Share