”Arvojaan ei menetä, vaikka tekisi yhteistyötä. Yhteistyötä voi tehdä, vaikka seisoisi samalla vahvasti omien arvojensa takana.”
Eduskunta vietti tänään keskiviikkona valtiopäivien päättäjäisiä. Ne saivat minut miettimään, mitä kaikkea tämän kuluneen kahdeksan kansanedustajavuoden aikana olen oppinut.
Jos minun pitäisi nimetä niistä asioista tärkein, se olisi yllä oleva viisaus. Sen lausui minulle vuosia sitten suuresti arvostamani, nyt jo edesmennyt entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Outi Ojala. Itse olin tuolloin nuori poliitikko, jonka toimintaa ohjasi mieletön maailman muuttamisen palo ja energia. Ajattelin myös, että asiat etenevät parhaiten, kunhan pitäisin tiukasti pääni ja puskisin omia arvoja ja tavoitteitani eteenpäin ilman kompromisseja.
Kahdeksan vuotta eduskunnassa on saanut käsitykseni muuttumaan. Omista arvoista kiinni pitämisen rinnalle on noussut vahva ymmärrys siitä, ettei kukaan muuta maailmaa yksin. Mikäli mielii saada asioita eteenpäin, niitä on puskettava kohti maalia yhteistyössä, yli puoluerajojen. Samaan aikaan mikään ei ole yhtä tärkeää kuin se, että perehtyy ajamiinsa asioihin syvällisesti ja tietää mistä puhuu.
Hallitusneuvottelut olivat opettavainen kokemus keltanokalle. 17 päivää säätytalolla olivat tehokurssi politiikan tekoon. Myös muiden puolueiden linjat ja arvot tulivat hyvin esiin. Ainoa joka ei yllättänyt oli Kokoomus. Linja oli totutun kova ja uusliberalistinen. Sen sijaan demarit saivat aikaan pohdinnan siitä, mitä on vasemmistolaisuus. Kun kaksi puoluetta vannoo samaan ideologiaan, mutta päätyy päinvastaisiin ratkaisuihin, on nuori poliitikko ymmällään. 
