Pidin tänään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheen pääministerin ilmoituksessa energiapolitiikan kokonaisuudesta.
Puheessa peräänkuulutettiin kunnianhimoisia tavoitteita Suomen energiapolitiikalle. Tavoitteena tulee olla hiilineutraali yhteiskunta ja kasvihuonepäästöjen vähentäminen 80-95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.
Kovat tavoitteet ovat tarpeen, jos haluamme olla mukana hillitsemässä ilmaston lämpenemistä yli kahden asteen ja pysyä kansainvälisissä sitoumuksissamme. Kestävän kehityksen alalla Suomi on jo nyt jäämässä jälkeen muista pohjoismaista. Ilmastonmuutos on kuitenkin fakta, ja ellemme nyt panosta riittäviin kansallisiin ja kansainvälisiin toimiin, on tulevaisuuden lasku valtava. Maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun jo 19. elokuuta – kuvaava esimerkki siitä, miten edelleen elämme yli varojemme.
Käydäkseen läpi tarvittavan energiauudistuksen Suomen on samalla panostettava energiatehokkuuteen ja päästöjen vähentämiseen, sekä kasvatettava vähähiilitekonologiaa eli cleantech-alaa. Merkittäviä toimenpiteitä on tehtävä yhteiskunnan kaikilla sektoreilla, etenkin energiantuotannossa ja kulutuksessa, mutta myös liikenteessä, rakentamisessa ja asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa.
Suomen tulisi katsoa mallia Saksan energiakäänteestä, ottaen myös oppia sen varjopuolista, eikä kasvattaa kivihiilen käyttöä. Energiakäänteessä yleistyneet hajautettu energiatuotanto ja energiaosuuskunnat pienentävät huoltovarmuuteen liittyviä riskejä ja ovat väyliä tuoda lisää uusiutuvia energiamuotoja markkinoille. Suomen energiakäänteessä tulisi panostaa älykkäisiin sähköverkkoihin ja joukkoliikenneinvestointeihin sekä energiatehokkaaseen rakentamiseen, eli nolla- ja plusenergiataloihin ja luonnollisesti tuulivoiman, aurinkoenergian ja biokaasun käytön lisäämiseen.
Saksan energiakäänne ja uudistuvien energiamuotojen tulo markkinoille on kuitenkin vaatinut huikeat investoinnit. Suomessa tarvitsemme investointikäänteen ydinvoimasta uusiutuviin energiamuotoihin.
Hallituksen siunaamat panostukset Fennovoiman hankkeeseen saivat puheessa moitteita. Vaikka ydinvoimalla tuotettu sähkö olisi halpaa, voimalan rakentamiskustannukset ovat suuret ja purkamiskustannukset arvaamattomat. Puhumattakaan ydinjätteen loppusijoituksen epävarmuudesta.
Fennovoiman omistajissa on käynyt kato. Siinä riskin kantavat Venäjän valtio Rosatomin kautta ja Suomen kunnat energiayhtiöidensä kautta. Vaikka Venäjällä olisi riskiin varaa, niin kannattaa kysyä, onko Suomen kunnilla. Jos ydinvoima olisi varmaa ja kannattavaa liiketoimintaa, sijoittajia olisi helppo löytää. Sen sijaan useat yksityiset teollisuuden ja kaupan yhtiöt ovat jättäneet tai jättämässä Fennovoiman hankkeen.
