Eduskunta keskusteli ydinjätteen loppusijoituksesta keskiviikkona. Keskustelun aiheena oli raportti loppusijoituksen tutkimuksesta ja turvallisuudesta. Tämä raportti on osa loppusijoituksen rakennuslupaprosessia, ja tätä raporttia edellytettiin vuonna 2001, kun Posiva sai periaatepäätöksen Onkalo-loppusijoituslaitokselle.
Siis, Onkalolla ei vielä ole edes rakennuslupaa laitokselle ja luolastolle, vaikka Olkiluodossa on jo erittäin massiiviset kaivaukset valmiina.
Käytännössä ikuinen aikajänne – sata vuottakin pitkä aika
Ydinenergialaki velvoittaa ydinvoimayhtiöitä huolehtimaan loppusijoituksesta. Pahan päivän varalle kerätään myös rahaa ydinjätehuoltorahaston varautumisrahastoon.
Ydinvoiman aikajänne on käytännössä ikuinen. Suomen voimalat tuottavat meille energiaa muutaman vuosikymmenen ajan, mutta ydinjäte säilyy vaarallisena käytännössä ikuisesti, satojatuhansia vuosia. Ainakaan minä en pysty hahmottamaan niin pitkää aikaa.
Ydinjätteen loppusijoitus on suunniteltu alkamaan ensi vuosikymmenellä. Tällä hetkellä käytännössä kaikki Suomen ydinjäte on jäähtymässä vesialtaissa. 1990-luvun puoliväliin saakka Loviisan ydinvoimalassa syntynyt jäte kuljetettiin Neuvostoliittoon ja Venäjälle. Nykyisten voimaloiden ydinjätteen loppusijoitus tulee valmiiksi joskus 2120-luvulla, ja Onkalon suulle laitetaan tulppa. Siis sadan vuoden kuluttua!
Mietitäänpä hetken aikaa sata vuotta taaksepäin. Vuonna 1915 Suomi ei ollut itsenäinen valtio. Kuka osasi ennakoida, mitä seuraavat sata vuotta tuovat tullessaan? Se toi mukanaan maailmansotia, se toi mukanaan ydinpommin. Ei kukaan osaa ennakoida, mitä sadan vuoden aikana tapahtuu. 2120-luvulle asti pitäisi ydinvoimayhtiöidemme hoitaa loppusijoitus, ja ydinjätehuoltorahaston varautumisrahastossa pitäisi olla riittävästi rahaa.
Kuka tietää, onko näitä yhtiöitä enää olemassa? Kuka tietää, onko Suomea enää olemassa? Mitä rahaston arvolle on tapahtunut? Entä, jos joku päättää tehdä arvokkaasta ydinjätteestä ydinpommin? Voimmeko olla varmoja, että tämä nyt suunniteltu loppusijoitus on turvallinen tapa edetä seuraavat sata vuotta — ja siitä käytännössä vuosisatoja, satojatuhansia vuosia eteenpäin?
Luonnontieteellisiä ja poliittisia ongelmia
Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi esitti salissa hyvän kysymyksen koskien raportin luonnontieteellistä taustaa. Jääkausien vaikutusta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. Onkaloon suunnitellaan ydinjätekapseleiden sijoittamista noin 400 metrin syvyyteen, mutta kuitenkin vastaavissa oloissa Kanadassa on mallinnettu, että jääkauden aikana ikirouta voi ulottua jopa 700 metrin syvyyteen. Lisäksi jäteluolamme päällä olisi paksu jääkerros ja meri.
Lisäksi Hassi muistutti, että jääkauden loppuvaiheeseen liittyy voimakkaita maanjäristyksiä, kun maa ensin laskee ja sitten nousee. Olkiluodossa näin on käynyt aiemminkin, miksi ei kävisi uudelleen seuraavien satojen tuhansien vuosien aikana.
Hanna Halmeenpää on entisenä Pro Hanhikivi -aktiivina tiukka Fennovoiman ydinvoimalan asiantuntija. Halmeenpää muistutti salissa siitä, että Fennovoiman ydinjätteiden varalle ei ole vielä mitään suunnitelmaa tiedossa. Fennovoiman täytyy kertoa ensi kesään mennessä, miten aikoo jätteensä hoitaa. Onkalon mitoituksessa niitä ei ole huomioitu.
Halmeenpää huomautti, että Onkalo ei suinkaan ole optimaalisin paikka loppusijoitukselle. Se on vain ainoa, mikä on jäänyt jäljelle, kun muualla Suomessa tutkitut vaihtoehdot kariutuivat.
Auringon säteily, paras säteily
Ehkä täytyy optimistisesti ajatella, että seuraavan 100 vuoden aikana innovoidaan keino, jolla ydinjäte voidaan tehdä vaarattomaksi. Niin kauan, kun loppusijoitus on käynnissä, on haudatut kapselit suhteellisen helppo avata uudelleen. Tosin, yhtä helppoa on myös avata jo haudatut kapselit ja valmistaa ydinjätteestä ydinpommeja. Voimmeko olla varmoja, ettei se tule kenenkään mieleen seuraavan sadan vuoden aikana?
Turvallisempaa olisi panostaa uusiutuvaan energiaan. En usko, että aurinkoenergia asettaa seuraaville sukupolville suurta uhkaa.
