Euroopan komissio on viime kesästä asti neuvotellut Yhdysvaltojen kanssa Transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) solmimisesta. Yleiseen keskusteluun vapaakauppasopimus on noussut vasta hiljattain, eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan syytettyä komissiota neuvottelun sisältöjen ja sopimuspohjan vaientamisesta. Kansalaisjärjestökentän aktiivisuuden takia komissio järjestää kauppasopimuksesta myös julkisen kuulemisen.

Neuvotteluista on vaikea saada tietoa koska ne käydään suljetuin ovin. Ei ole ajanmukaista avoimuutta, että Euroopan kansalaiset joutuvat vaatimalla vaatia tietoa arkeensa merkittävästi vaikuttavista asioista. Vaikka Suomi on jo nyt osallisena lukuisissa kauppasopimuksissa, on tämä sopimus kooltaan ja vaikutuksiltaan aivan omaa luokkaansa. Kauppa-alueeseen kuuluisi puolet maailman bkt:stä.

Yksi neuvottelujen suurimpia kysymyksiä on sopimukseen kaavailtu investointisuoja ja sen laajuus. Kiistojen varalta luotu ratkaisumekanismi sallii ulkomaisten investoijien nostaa kanteen itsenäistä valtiota vastaan, jos yhtiö katsoo valtion heikentävän sen mahdollisuuksia tuottaa voittoa. Eurooppaan sijoittava yhtiö voi myös oikeutta hakiessaan sivuuttaa Euroopan tuomioistuimet, ja käyttää maan rajojen ulkopuolisia tribunaaleja, eli niin sanottua välimiesmenettleyä.

Tribunaalit olisivat yksityisiä ja valtioiden ulkopuolisia. Välimiesmenettely ei sovellu kiistanratkaisijana, eikä sitä voi hyväksyä. Järjestelmä on epäsymmetrinen, ja jättää faktojen tulkinnan täysin tribunaalin jäsenten haltuun. Tällä hetkellä samat 15 henkilöä ovat tuominneet 55 prosenttia kiistoista. Välimiesmenettely ei millään tavalla vastaa kansainvälisten oikeusjärjestelmien standardeja.

Ymmärrettävästi juuri investointisuoja on nostanut esiin paljon huolia, ja kysyisin ministeri Stubbilta tänään kauppasopimuksen eduskuntakäsittelyssä seuraavat kysymykset aiheesta: Kuinka laajaan investointisuojaan te olette valmiita sitoutumaan? Missä menee teidän näkemyksenne mukaan raja jossa rajoitamme kansallista demokraattista päätöksentekoa? Hyväksyttekö sen, että yritys voi haasta valtion oikeuteen ja korvauksiin, jos demokraattiset ja poliittiset ratkaisut muuttavat yrityksen tulosnäkymiä?

Näin kävi esimerkiksi Vattenfallin ja Saksan tilanteessa. Yritys koki, että Saksan valtio on velvollinen korvaukseen, maan päätettyä luopua ydinvoimasta, johon Vattenfall oli sijoittanut. Tämä on vain yksi lukuisista kansainvälisistä esimerkeistä, investointisuojan puitteissa valtioita vastaan nostettuja kanteita on maailmanlaajuisesti tällä hetkellä noin 500.

Olen aina ihmetellyt oikeistolaisten vapaakauppaintoilijoiden haluttomuutta lähteä torjumaan veroparatiiseja ja aggressiivista verosuunnittelua. Veronkierto ja epärehelliset yritykset jos mitkä ovat suuria uhkia vapaalle ja oikeudenmukaiselle kaupalle. Minulle vapaakauppa ei tarkoita suuryritysten päätösvallan sokeaa kasvattamista. Miksi veronkierron estäminen ei ole mukana tämän tasoisissa sopimuksissa? Finnwatchin arvion mukaan Eurooppa menettää 1000 miljardia euroa verotuloja veroparatiisitoiminnan ja aggressiivisen verosuunnittelun takia.

Valtioilla on oltava oikeus demokraattiseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Politiikka ei saa ohjata pelko siitä, että valtio voi joutua maksamaan kalliita oikeuskuluja ja kattavia korvauksia jos haluaa muuttaa esimerkiksi ympäristölainsäädäntöään. Mitään sopimusta joka uhkaa tällaista demokraattista oikeutta ei tule allekirjoittaa. Neuvotteluista tihkuneiden tietojen ja nykyisen sopimuspohjan perusteella, sopimusta ei voida pitää Suomen, tai minkään muun vapaan valtion, etujen mukaisena.

Vapaakauppasopimusta on markkinoitu työpaikkojen kasvattajana ja viennin edistäjänä. Kuitenkin sopimusehdot vaikuttavat hyödyttävän kansainvälisiä yrityksiä ja sijoittajia enemmän kuin Euroopan kansalaisia ja valtioiden itsemääräämisoikeutta.

Share