Suomi sitoutui vuonna 2005 Eurooppa-neuvoston päätökseen, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi lahjoittaa maan bruttokansantuotteesta 0,7 % kehitysapuun. Ensi vuonna päätöksestä on 10 vuotta ja Suomi ei vieläkään täytä tavoitetta.
Päinvastoin, kun eduskunnan koko viikon kestävät budjetti-istunnot eteni, selviää miten kehitysapurahoihin aletaan suhtautua kuin säästöpossuun, josta voi aina vähän lainailla, kun muualta puuttuu. Täysistunnon keskustelussa keskiviikkona kokoomusedustaja Pertti Salolainen sanoi 2,7 miljoonan leikkaamisen kehitysapurahoista olevan merkityksetöntä.
Eduskunnassa kehitysapu nousi keskusteluun aiemmin syksyllä perussuomalaisten varjobudjetin johdosta. Perussuomalaiset ehdottivat valtion luopuvan kehitysapurahoista ja niiden korvaamista kansalaiskeräyksellä. Ehdotus romuttaisi valtaosan Suomen kehitysapuprojekteista, sillä jos haluaisimme kerätä valtion rahoitusta vastaavan määrän kansalaiskeräyksenä, meidän tulisi järjestää Nenäpäivää vastaava tempaus vuoden jokaisena päivänä.
Näyttää siltä, että kansainvälinen solidaarisuus on murtumassa oikeistolaisen talouspolitiikan taakan alla. Aikaisemmin laajaa tuki kehitysavulle oli itsestäänselvyys, nyt eduskunnassa syötetään yhä paksumpaa pajunköyttä siitä, mihin rahoitus ulkomailla päätyy. Jos kehitysapurahoihin kajoaminen leimataan merkityksettömäksi, se viittaa siihen, ettei kansainvälinen solidaarisuus ole enää itsestäänselvyys.
Kehitysapu ei kuitenkaan edes itsessään riitä. Jos haluamme saavuttaa aitoa kansainvälistä oikeudenmukaisuutta on meidän panostettava myös tiukkaan mutta tasa-arvoiseen ilmastopolitiikkaan. Globaalin pohjoisen, johon luetaan myös Australia, on nyt kannettava vastuunsa aiemmasta vastuuttomasta toiminnastaan, jonka seurauksena elämme nyt ilmastonmuutoksen uhan alla. Globaalille etelälle ei voi esittää vaatimusta olla kehittymättä, vain koska se pakottaisi meitä heikentämään elintasoamme.
Etenevä ilmastonmuutos tuo mukanaan nälänhätää, asunnottomuutta ja inhimillistä kärsimystä, pääosin kehitysmaihin. Meidän on samaan aikaan tehtävä kaikkemme pysäyttääksemme ilmastonmuutosta sekä jatkaa kehitysapua. Kansainvälinen oikeudenmukaisuus ei saa kaatua omaan ahneuteemme.
