Silvia Modig ja Joonas Leppänen tunnetaan ympäristövastuullisina ihmisinä. Riina Simonen kysyi heiltä, millaisia henkilökohtaisia valintoja he ovat tehneet ympäristön hyväksi, ja millaisilla ohjauskeinoilla voisimme saada suomalaiset elämään nykyistä ekologisemmin.

Silvia Modig

– Olen ollut kasvissyöjä jo 15 vuoden ajan. Kierrätän mahdollisimman tehokkaasti, säästän energiaa kotini lämmityksessä ja pyrin ylipäätään kuluttamaan mahdollisimman vähän. Suosin käytettyä tavaraa, ja rahatilanteen salliessa yritän ostoksillani tukea vastuullista tuotantoa. Kun aikataulut sallivat, käyn dyykkaamassa ruokaa. Kun penkoo kaupan roskista, joka on täynnä syötävää hyvää ruokaa, on kerskakulutusyhteiskuntamme ytimessä. Kun tästä saattaa vielä seurata putkareissu, ollaan länsimaisen päättömyyden huipentumassa.

– Kannustimia tulee olla monenlaisia, mutta mielestäni verotus on avainasemassa. Verotusratkaisuja on katsottava myös ekologisesta näkökulmasta, ja jos markkinatalouskovaisiin on uskomista, hinnan ja taloudellisten kannustimien pitäisi ohjata ihmisiä tekemään kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja. Konkreettisena esimerkkinä mainittakoon, että tuulimyllyt ja aurinkopaneelit pitäisi voida asentaa mihin tahansa olosuhteiltaan sopivaan paikkaan eikä nähdä niitä ”esteettisinä haittoina” maisemassa. Omista uusiutuvan energian lähteistä tulisi voida myydä ylimääräinen energia yleiseen verkkoon.

–  Jotta energiaverotus olisi sekä ekologista että solidaarista, se voisi olla progressiivista: tietty määrä sähköä ja lämpöä per henkilö olisi melko kevyesti verotettua, mutta ”luksuskäytön” verotus  kireää. Jokaisessa asunnossa tulisi olla omat kulutusmittarit. Tämä kannustaisi välttämään turhia asuinneliöitä, laskemaan huonelämpötilaa, säästämään sähköä ja niin edelleen. Lentopetrolia pitäisi verottaa sen todellisten haittojen mukaan. Tämä tosin johtaisi siihen, että etelänmatkoja ei voisi enää tehdä halvalla, mutta en pidä jatkuvia etelänmatkoja ihmisen perusoikeutena.

– Myös ympäristökasvatus on avainasemassa: esimerkiksi koulujen kasvisruokapäivä on askel oikeaan suuntaan, mutta se jää puolikkaaksi ellei nuorille myös opeteta, miksi tämä valinta on tehty. Kannatan myös ruuhkamaksuja.

Joonas Leppänen

– Minulla ei ole kaupungissa asuvana ajokorttia, käytän julkista liikennettä sekä pyöräilen. Hankin aika vähän uusia tavaroita: käytän esimerkiksi vaatteeni loppuun asti ja minulla on myös muiden vanhoja vaatteita. Kierrätän jätteet. Käytän energiansäästölamppuja. Kotona teen pelkästään kasvisruokaa, mutta en kuitenkaan ole täysin kasvissyöjä. Syön lihaa ja kalaa, mutta aika harvoin.

– Suurin ekologinen rikokseni on varmaan talvisin liian pitkät lämpimät suihkut.

– Suurimmat ympäristövaikutukset syntyvät asumisesta, liikenteestä ja ruoasta. Uusien asuntojen tulisi olla vain A-energialuokkaa, ja vanhoja lähiöitä pitäisi remontoida ekolähiöiksi Ruotsin mallin mukaan. Julkisen liikenteen pitäisi olla entistäkin houkuttelevampaa ja edullisempaa, ja pyöräilyolosuhteita pitäisi kehittää edelleen.

– Maataloustukia pitäisi uudistaa siten, että tuetaan voimakkaammin luomutuotantoa ja ruokakasvien viljelyä, ei kaikkea maataloutta. Energiantuotannossa kannatan uusiutuvaa energiaa ja energiansäästöä, en ydinvoimaa ja jatkuvaa energian tuotannon kasvattamista. Kaikessa politiikassa pitäisi huomioida ilmastonäkökulma: ympäristöpolitiikka ei saisi olla irrallaan muusta politiikasta.

Teksti: Riina Simonen

Teksti on julkaistu Helsingin Vasemmiston Vasen-lehdessä, lehti luettavissa myös verkossa, lisätietoja Helsingin Vasemmiston sivuilla.

Share