Metsien monimuotoisuus turvattava

Hyvää maailman ympäristöpäivää! Olin tänään pitämässä Vasemmistoliiton puheenvuoron seminaarissa, joka käsitteli luonnon monimuotoisuutta talous- ja kaupunkimetsissä. On selvää, että luonnon monimuotoisuutta on parannettava myös suojelualueiden ulkopuolella. Mutta lisäksi Etelä-Suomen metsien suojelua on lisättävä, se on aivan liian alhaisella tasolla.

Tällä hallituskaudella metsä on valitettavasti nähty vain puutuotantopeltona. Sipilän hallituksen biotaloushuuma on vienyt väärään suuntaan yleistä suhtautumista metsiin. Välillä tuntuu, että kaikki ongelmat halutaan ratkaista käyttämällä metsää vielä vähän enemmän. Seuraavan hallituksen pitää viipymättä tehdä ne lainsäädäntömuutokset, mitä tarvitaan, jotta luonnon monimuotoisuuden hupeneminen loppuu.

Yksi seminaarissa noussut uusi idea oli, että muutetaan Etelä-Suomen suojeluohjelma METSO määräaikaisesta toistaiseksi voimassa olevaksi – kunnes suojelutavoitteet on saavutettu. Pohtimisen arvoinen ajatus!!!

Luonnon monimuotoisuuden lisääminen on itseisarvo, mutta lisäksi metsällä on muitakin välinearvoja kuin vain puuntuotanto. Tulisi siis arvostaa muutakin metsästä saatavaa: virkistys, matkailu, marjastus, poronhoito, lääkekasvit…

Myös puuntuotannossa pitäisi siirtyä monipuolisempiin metsänhoitotapoihin ja huolehtia arvokkaiden kohteiden suojelusta sekä valtion ja kuntien että yksityismetsissä. Huomattavasti nykyistä enemmän kannattaisi korjata puuta poimintahakkuilla. Se olisi hyväksi luonnon monimuotoisuudelle, maisemalle, marjoille – ja metsänomistajakin saisi tuoton tasaisemmin kuin päätehakkuissa. Lisäksi kesäaikaiset hakkuut pitäisi lopettaa monestakin syystä. Lintujen pesintä häiriintyy, juurikäävän leviäminen helpottuu, maaperä kärsii koneiden alla.

Käytännöt tukevat edelleen avohakkuisiin perustuvaa metsänhoitoa. Lisäksi esimerkiksi Kemera-tuki ohjaa jaksottaiseen kasvatukseen, ja se pitäisikin uudistaa huomioimaan paremmin KESTÄVÄ metsätalous – nimensä mukaisesti.

Metsähallituksella ja kunnilla on merkittävä rooli metsänhoidon käytänteiden muuttumisessa. Valtion mailla ja kaupunkimetsissä pitäisi erityisen tarkasti huolehtia asiallisesta metsänhoidosta. Valtion mailla se on jopa säädetty laissa: Metsähallituksen ja Metsätalous oy:n yhteiskunnallinen velvoite pitää sisällään biologisen monimuotoisuuden suojelun ja lisäämisen. Valitettavasti kuitenkaan näin ei näytä käytännössä tapahtuvan.

Kaupunkimetsien osalta kuntien kaavoituksella on tärkeä rooli: metsiä ei saa pirstoa ja nakertaa. Esimerkiksi Helsingissä uusia asuntoja pitää rakentaa muualle kuin Keskuspuistoon. Haaste on melkoinen, sillä Helsingin arvioidaan kasvavan 200 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Mitä on ne alueet, joille voidaan rakentaa uusille tulijoille asuntoja?

Helsinki kaavoitti uusia asuntoja 20 000 hengelle Kruunuvuorenrantaan. Alueelle tehtiin luontokartoitukset ja esimerkiksi kosteikkojen säästäminen huomioitiin kaavoituksessa. Aivan viimeisessä vaiheessa löytyi lahokaviosammalta, joka on luokiteltu erityisesti suojeltavaksi. Mitä poliitikon tässä vaiheessa pitäisi tehdä? Itse päädyin kannattamaan rakentamisen pysäyttämistä sillä kyseisellä alueella, mikä tarkoitti 2000 asukkaan kotia.

Luontokartoitusten ja selvitysten olisikin oltava niin selkeitä ja vahvoja, jotta niiden perusteella suojelun tarve on selvä. Poliitikon on hyvin vaikea laittaa luonnon monimuotoisuus edelle, kun toisessa vaakakupissa on tärkeät ja tarpeelliset asunnot.

Share
Kategoria(t): Artikkelit Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *