Lisää kohtuuhintaisia koteja!

Olen kirjoittanut lukemattomia blogitekstejä ja mielipidekirjoituksia tällä samalla otsikolla. Asumisen korkea hinta on yksi suurimmista ongelmista Helsingissä. Se aiheuttaa kaupunkiköyhyyttä ja on jopa talouskasvun este, kun osaavalla työvoimalla ei ole varaa muuttaa Stadiin työn perässä. Siksi tarvitaan kaikki keinot kohtuuhintaisten asuntojen luomiseksi pääkaupunkiseudulle.

Tänään käsittelemme eduskunnassa hallituksen esitystä pitkän korkotuen uudistuksesta. Tämä kuivakan kuuloinen laki on hallituksen yritys saada aikaan lisää kohtuuhintaista asuntotuotantoa, siis ARA-tuettuja vuokra-asuntoja, kuten esimerkiksi kaupungin Hekan vuokrakämpät. Tavoite hallituksella on hyvä, ja juontaa juurensa eduskunnan aiemmin hyväksymästä lausumasta, jonka mukaan pitkän 40-vuotisen korkotukimallin ehdot on tehtävä houkuttelevammiksi kuin uuden 10-vuotisen korkotuen.

Edullisimmat asunnot rakennetaan usein kaupunkien toimesta juuri pitkäaikaisella korkotuella. Asukkaalle monimutkainen järjestelmä näyttäytyy laajempana valikoimana vaihtoehtoja, kun omistamisen ja markkinavuokrien lisäksi on olemassa myös asumisoikeusasuntoja ja kaupungin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Kaupunkikehitykselle kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen tekee hyvää, koska niiden avulla voidaan tehokkaasti estää segregaatiota, eli asuinalueiden eriytymistä rikkaiden ja köyhien alueiksi. ARA-tuetun rakennuskannan kasvu myös osaltaan hillitsee yleistä vuokrakehitystä, joten vaikutus on kauttaaltaan asuntomarkkinoita tervehdyttävä.

Hallituksen tavoite on siis mitä tärkein, mutta valitettavasti tämä esitys ei tule saavuttamaan tavoitettaan. Uudistukset ovat oikeansuuntaisia, mutta eivät riittäviä saamaan pitkästä korkotuesta jälleen houkuttelevan. Yksi syy on tietenkin se, että yleinen korkotaso on tällä hetkellä niin alhainen, ettei korkotuki ylipäätään ole kovin tehokas porkkana.

Hyvää uudistuksessa on lainanlyhennysten etupainotteisuus, korkotukiajan pidentäminen, mahdollisuus valita kiinteä tai annuiteettilyhennys, mahdollisuus ylimääräisiin lyhennyksiin, enimmäisrahoitusosuuden nosto 95 prosenttiin ja ennakkoratkaisu tukeen hyväksyttävistä kuluista. Riskinä uudistuksessa on se, että kun perusparannuksiin varautuminen vuokran yhteydessä kielletään, joutuvat yhtiöt mahdollisesti kattamaan isot remontit lainarahalla. Mutta kaikkein suurin ongelma liittyy toimintaympäristön epävakauteen. Kyseessä on vuosikymmeniksi toimintaa säätelevä laki, joten sitä ei pitäisi muuttaa parin vuoden välein. Tämä kritiikki tuli voimakkaasti esiin sekä yksityisiltä että julkisilta asuntorakennuttajilta.

Kun käsittelimme lakipakettia ympäristövaliokunnassa, ehdotimme opposition edustajien kanssa yhdessä, että lainan omavastuukorko seuraisi yleistä korkotasoa ehdotetun kiinteän 2,5 % sijaan ja että rakennushankkeiden omavastuurahoituksen korko nostettaisiin kahdeksaan prosenttiin. Näillä yksinkertaisilla korjauksilla mallista voisi saada lyhyttä korkotukea houkuttelevamman. Lisäksi ehdotimme, että muutosta seurattaisiin tarkasti perusparannuksien rahoituksen osalta, ja palautettaisiin tarvittaessa vuokran yhteydessä kerättävä varautuminen remontteihin.

Päädyimme kuitenkin olemaan lakiesityksen kannalla, sillä pykälissä on hyviä uudistuksia. Varsinaisiin lakipykäliin ei siis tarvitse esittää muutoksia. Uudistuksen isoimpia asioita ei kuitenkaan säädetä lailla, vaan myöhemmin annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Siksi esitämme lausumia, eli toiveita siitä, mitä hallituksen tulisi asetuksessaan säätää. Eduskunta äänestää lausumista ensi viikolla.

Share
Kategoria(t): Artikkelit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *