Valtioneuvosto on valmistellut Suomen ensimmäisen kattavan selonteon tekemästämme kehitysyhteistyöstä. Kehitysyhteistyötoiminnan keskiössä on globaalin köyhyyden poistaminen sekä kansainvälisen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen kestävän kehityksen edistäminen.

On kuitenkin valitettavaa että kehitysyhteistyövaroista on tullut poliittinen pelimerkki, joiden leikkausta esitetään milloin mihinkin tarpeeseen. Tällainen politiikka tekee kehitysyhteistyöstä lyhytjänteistä ja pahimmillaan poukkoilevaa.

Jatkuvuuden takaaminen on keskeistä kansainväliselle toiminnalle, johon osallistuu julkisen vallan lisäksi myös yhä enemmän kansalaisjärjestöt ja yritykset. Rahoituksen on pysyttävä vakaana ja projekteihin on sitouduttava pitkällä aikavälillä, jotta saadaan aikaan kestäviä muutoksia. On valitettavaa ettei Suomi pysy sitoumuksessaan nostaa kehitysyhteistyömäärärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, vaan sen sijaan kehysriihipäätöksillään leikkaa rahoitusta. Päästökauppatulot, jotka päätettiin ohjata kehitysyhteistyöbudjettiin, ovat lähinnä paikanneet leikkauksia, sen sijaan että olisivat kasvattaneet rahoitusta.

Suomen kehitysyhteistyön vahvuus on moninainen toimijakenttä. Vahvan toimijakentän ylläpito vaati kuitenkin johdonmukaisia vaikuttamisvaatimuksia eri sektorien toimijoille. Suomalaisille kehitysyhteistyörahoja saavilla yrityksille ei vielä ole määritelty yhtenäisiä tuloksellisuus- ja laatukriteerejä. Yritysvastuu tulisi määritellä kehityspoliittiseksi kärkialueeksi ja EU:n tekemissä kauppasopimuksissa ihmisoikeuksia ja kestävää kehitystä koskevat kirjaukset tulisi olla yhä vahvemmassa asemassa.

Niin kotimaan kuin EU:n tasolla tulisi tehdä kunnianhimoisempaa ilmasto- ja energiapolitiikka, sekä kaikessa Suomen tekemässä kehitysyhteistyössä huomioida maapallon ekologisen kantokyvyn rajallisuus. Ilmastonmuutos tuottaa edetessään väistämättä globaalia eriarvoisuutta ja siten toimii vasten meidän tavoitteitamme.

Kehitysyhteistyön tulee pyrkiä antamaan tuettaville valtioille eväät auttaa itse itseään. Kehitysyhteistyön täytyy tukea näiden valtioiden mahdollisuutta rakentaa toimiva oikeusvaltio, vapaa demokratia ja vakaa yhteiskunta. Keskeistä tämän saavuttamiseksi on oikeudenmukainen verotus.

Tälllä hetkellä monet suuryritykset ryöstävät luonnonvaroiltaan rikkaita kehitysmaita jotka korruption ja yhteiskunnan tilan takia eivät osaa ja pysty suojelemaan kansalaistensa etua.

Kansainvälisten ja kansalaisjärjestöjen rooli kehitysyhteistyön toimijoina on lisääntynyt. Monissa maissa kansalaisyhteiskunnan toimitila on heikentynyt merkittävästi, joka vaikuttaa yhteiskuntien avoimuuteen ja demokratian edistämiseen. Samalla kun tuemme muiden yhteiskuntien avoimuutta, olisi tärkeää panostaa suomalaiseen kehitysmaatietoisuuden tukemiseen, esimerkiksi globaalikasvatuksen ja ihmisoikeuskasvatuksen avulla.

Kehitysyhteistyöpolitiikan tarpeellisuudesta ei ole epäilystäkään. Jotta Suomi jatkossakin toimisi vaikuttavana kestävän kehityksen toimijana, on meidän sitouduttava vakaaseen rahoitukseen ja luotava poliittisille painopisteillemme konkreettisia tavoitteita, ainoastaan näin pystymme johdonmukaisesti edistämään yhteiskunnallista kehittymistä.

Share