Parlamentin työ alkaa pikku hiljaa olla käynnissä. Valiokuntapaikat on valittu, ja minä sain juuri ne, joita olin toivonutkin. Varsinaisena jäsenenä olen ympäristövaliokunta ENVI:ssä, joka vastaa myös kansanterveydestä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta. Toimin ryhmäni koordinaattorina, mikä tarkoittaa, että vastaan oman ryhmäni työstä valiokunnassa. Toinen valiokuntani on naisten oikeuksista ja tasa-arvosta vastaava FEMM, jossa toimin varajäsenenä. Olen molempiin valiokuntapaikkoihini äärimmäisen tyytyväinen. 

Parlamentin byrokratia on työlästä ja poikkeaa Suomen eduskunnasta monessa, opettelemista on paljon. Tällä hetkellä edessä on henkilökuntani rekrytointi sekä valmistautuminen syksyyn, jolloin valiokuntatyö käynnistyy kunnolla.

Tähän mennessä parlamentin suurin päätös on ollut Euroopan komission puheenjohtajan valinta. Tiukassa äänestyksessä parlamentti valitsi komission uudeksi puheenjohtajaksi saksalaisen Ursula von der Leyenin. Valinta oli täpärä, vain yhdeksän ääntä yli vaaditun rajan. Itse äänestin vastaan kolmesta syystä.

Yksi: Prosessi oli täysin epädemokraattinen. Von der Leyenin asetti ehdokkaaksi neuvosto, eli Euroopan päämiehet. Tällä omalla sopimuksellaan he ohittivat niin kutsutun kärkiehdokasmenettelyn. Siinä eri poliittiset ryhmät valitsevat jo ennen vaaleja keskuudestaan oman ehdokkaansa komission johtoon. Näin kansalaisilla on vaaleissa mahdollisuus vaikuttaa valintaan. Neuvoston suljettujen ovien takana käymä neuvottelu kuitenkin käveli tämän järjestelyn yli ja päätti omasta diilistään. Käytännössä komission puheenjohtajasta kuitenkin päättää parlamentti. Sillä olisi siis ollut kaikki valta olla hyväksymättä neuvoston esittämää ehdokasta. Kaikki poliittiset ryhmät kritisoivat prosessia, mutta suuret ryhmät äänestivät tästä huolimatta von der Leyeniä. Suurilla ryhmillä olisi siis ollut mahdollisuus toimia avoimen ja demokraattisen prosessin mukaisesti, mutta he valitsivat toisin. Tämän jälkeen heidän on turha syyttää neuvostoa.

Kaksi: Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste ja aika sen ratkaisemiseen on loppumassa. Siksi seuraavat viisi vuotta ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Von der Leyen ei ole kannattanut tarvittavia keinoja ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi vaan päinvastoin edustanut jarruttelijoita. Tämä on nähtävissä hänen aiemmassa poliittisessa toiminnassaan. Puheenjohtajan valintaprosessin aikana von der Leyen tuntui kuitenkin saaneen yhdessä yössä ilmastoherätyksen ja esiintyi ilmaston puolustajana. Puhetta tarkkaan kuunnelleille selväksi kävi kuitenkin, että lupauksista loisti poissaolollaan kaikki konkretia. Oikeastaan ainoa konkreettinen asia oli von der Leyenin lupaus ajaa hiilineutraalia Eurooppaa vuoteen 2050 mennessä. Tämä on tottakai hyvä tavoite, mutta sitä ei saavuteta ilman riittäviä sitoumuksia. Von der Leyen puhui epämääräisesti Green New Dealistä ja uusista investointirahoista, jotka ovatkin erittäin kannatettavia, mutta onko puhe uskottavaa? Jos ei ole aiemmin sisäistänyt tilanteen vakavuutta ja tarvittavia toimia, onko silloin oikea ihminen löytämään niitä vaikeitakin ratkaisuja, joita nyt tarvitaan? Muutenkin von der Leyen tuntui tarjoilevan puheessaan jokaiselle jotakin – omaa linjaa hänellä ei ollut.

Ja kolme: Von der Leyenin edustama arvomaailma on kaukana omastani. Hän on arvokonservatiivi, joka Saksan parlamentin äänestyskäyttäytymisen perusteella suhtautuu nihkeästi muun muassa aborttioikeuteen. Hän kannattaa EU:n yhteistä armeijaa ja haluaa lisätä asevarustelua. Saksan liittokansleri Angela Merkelin puoluetoverina hän on myös vakaus- ja alijäämävaatimusten kannalla. Se tarkoittaa niin tiukkaa talouskuria, ettei jäsenmailla ole aina mahdollisuutta tehdä oman harkintansa mukaisia panostuksia kansalaisten hyvinvointiin.

Nyt komission puheenjohtajan valinta on kuitenkin tehty, ja parlamentin on pidettävä huoli siitä, että von der Leyen pitää lupauksensa. Ettei ilmastoherätys unohdu ja että ne monet hyvät asiat, joita uusi puheenjohtaja lupasi, todella myös toteutuvat. Euroopalla on edessään valtavat haasteet. Yhteinen pakolaispolitiikka on saatava toimimaan. Brexitistä on selvittävä ja on vauhdilla saatava aikaan rakenteellinen muutos yhteiskunnissamme kohti ilmastokestävää tulevaisuutta. Ilmastosiirtymä on myös tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Sitä lausetta en ole von der Leyeniltä missään vaiheessa kuullut.

Share