Maatalouspolitiikka on EU:ssa keskeinen väännön aihe. Eikä ihme: maataloustukien osuus on yli kolmasosa koko EU:n budjetista.

Nyt EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa (common agricultural policy eli CAP) on tarkoitus uudistaa, jotta maataloustukijärjestelmä vastaisi paremmin ilmastokriisiin ja olisi linjassa EU:n biodiversiteettistrategian ja Pellolta pöytään -strategian kanssa.

Tämä on erittäin hyvä asia. Mutta…

Tänään EU-parlamentissa hyväksytty uudistusesitys ei ole ilmastotavoitteiden näkökulmasta riittävä. Mielestäni esitys olisi pitänyt äänestää nurin ja palauttaa käsittelyyn.

Maatalouspolitiikan uudistuksesta päästiin pitkän väännön jälkeen alustavaan sopuun EU-parlamentin, jäsenmaiden ja komission kesken viime kesänä. Lopputulos on huono kompromissi, jossa näkyy myös vahvasti maatalouslobbareiden kädenjälki.

Maatalous on EU:n lobatuimpia aloja, ja sen suurimmat lobbarit ovat myös erittäin vaikutusvaltaisia. Suurilla maatalouslobbareilla, torjunta-aineita valmistavilla suuryrityksillä ja ruokateollisuudella on pääsy EU-neuvoston ja komission pöytiin huomattavasti useammin kuin ympäristö- ja kansalaisjärjestöillä.

Nyt olemme tilanteessa, jossa ilmastotoimia pitäisi kiristää kaikilla sektoreilla, mutta sen sijaan EU lukitsee maatalouspolitiikkansa suuntaviivat seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi täysin riittämättömiin toimiin.

Tämä on absurdia, varsinkin näin Glasgow’n ilmastohuippukokouksen ja siellä annettujen lupausten jälkeen.

EU:n on mahdotonta päästä ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteisiinsa, elleivät maatalouden periaatteet muutu. Tämä muutos lähtee EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maatalouden tuista. Maataloudelle pitää asettaa omat päästövähennystavoitteet.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen mukaan vuosina 2014–2020 maatalouden ilmastotoimiin ohjattiin EU:ssa 100 miljardia euroa, mutta maatilojen päästöt eivät sinä aikana vähentyneet.

On todella ristiriitaista, että lisäämme EU:n ilmasto- ja biodiversiteettirahoitusta, kun samaan aikaan yli 30 prosenttia EU:n budjetista menee maataloustukiin, jotka eivät kannusta tai tuota päästövähennyksiä.

Maatalous aiheuttaa yli 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä, ja lähes 70 prosenttia päästöistä on peräisin eläinalalta. Suomessa noin viidennes kasvihuonekaasupäästöistä on maatalousperäisiä.

Maankäyttö, maatalous mukaan luettuna, on suurin luontokadon ajuri maailmassa. Teollisen mittaluokan viljelykäytännöt ovat suuri syy biodiversiteetin heikkenemiseen ja yksi ilmastonmuutoksen aiheuttajista.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei yksinkertaisesti tue maanviljelijöitä ja tuottajia riittävällä tavalla siirtymään kohti kestävää ruoantuotantoa. Miten viljelijät voivat tehdä ilmastotekoja, jos tukijärjestelmä ei siinä tue ja siihen aidosti kannusta?

Uudistuksen jälkeenkin EU:n maataloustukijärjestelmä suosii suuria maataloustuottajia ja -yhtiöitä, määrää ja tilakokoa laadun ja innovatiivisuuden sijaan. Se ei tue riittävästi pienten ja keskisuurten maatalousyrittäjien toimeentuloa.

Maatalous on saatava täysipainoisesti mukaan ilmastotyöhön. Muuten voimme sanoa hyvästit viimeisellekin toivolle saada ilmaston lämpeneminen pysäytettyä 1,5 asteeseen.

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on tarjota kuluttajille kohtuuhintaisia, turvallisia ja laadukkaita elintarvikkeita ja varmistaa EU:n viljelijöille riittävä toimeentulo. Jos emme ota ilmastokriisiä vakavasti, voi kummallekin tavoitteelle heittää hyvästit.

Share