Jätin tänään kirjallisen kysymyksen hallitukselle, jossa kysyn jos he aikovat helpottaa aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumisen kun hankintalakia uudistetaan. Kirallinen kysymys kokonaisuudessaan:
Suomen voimassa oleva julkisista hankinnoista annettu lainsäädäntö perustuu vuonna 2004 annettuihin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin julkisista hankinnoista. Hankintalaki tulee uusia vastaamaan Euroopan komission joulukuussa 2011 antamiin kolmeen direktiiviehdotukseen (2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU), jotka hyväksyttiin 18.4.2014. Lain olisi direktiivien asettaman määräajan mukaan pitänyt astua voimaan 18.4.2016, mutta Sipilän hallitus ei ole tuonut esitystä uudesta hankintalaista vielä eduskunnalle.
Hankintalainsäädännön uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita on muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten aseman parantaminen tarjouskilpailuissa, sekä parantaa mahdollisuuksia huomioida ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia. Konkreettinen keino tavoitteiden edistämiseksi olisi mahdollistaa maakohtaisen raportoinnin käyttämistä yhtenä kilpailutuksen laatukriteerinä.
Maakohtaisen raportoinnin mahdollistaminen kilpailutuksen laatukriteerinä on perusteltua, sillä maakohtaisessa raportissa yhtiöiden tulee kertoa niiden liikevaihto, tulos ennen veroja, maksetut verot, työntekijöiden määrä, varat sekä muut olennaiset taloudelliset tunnusluvut maakohtaisesti eriteltynä. Maakohtainen raportointi mahdollistaa alustavan arvion tekemisen siitä, maksaako yhtiö oikean määrän veroja oikeaan aikaan ja paikkaan.
Kansainvälisestä verovälttelystä kärsivät eniten köyhimmät kansalaiset, pienyrittäjät ja kehitysmaat. Isot yritykset voivat edistää asemaansa keinotekoisesti, ja menetetyt verot ovat pois kaikille saatavilla olevien peruspalveluiden rahoittamisesta. Verovälttely asettaa myös kansainvälisesti ja kansallisesti toimivat yritykset eriarvoiseen asemaan.
Kuntatasolla Helsingin kaupunki on vuonna 2012 hyväksynyt Globaalin vastuun strategian, jonka mukaan kaupungin tulisi edistää keinoja hankkia tietoa yritysten kytkennästä veroparatiiseihin esimerkiksi maakohtaisten raporttien avulla. Nykyinen kaupungin tulkinta hankintalaista estää kuitenkin yksittäisen kunnan ottamasta maakohtaisen raportoinnin yhdeksi kilpailutuksen laatukriteeriksi ja on estänyt Helsingin kaupunkia toteuttamasta Globaalin vastuun strategiaa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus puuttua aggressiivisen verosuunnittelun aiheuttamiin kilpailuhaittoihin hankintalaissa? Mahdollistaako tuleva hankintalaki maakohtaisen raportoinnin käytön laatukriteerinä?
