Hallitusneuvottelut olivat opettavainen kokemus keltanokalle. 17 päivää säätytalolla olivat tehokurssi politiikan tekoon. Myös muiden puolueiden linjat ja arvot tulivat hyvin esiin. Ainoa joka ei yllättänyt oli Kokoomus. Linja oli totutun kova ja uusliberalistinen. Sen sijaan demarit saivat aikaan pohdinnan siitä, mitä on vasemmistolaisuus. Kun kaksi puoluetta vannoo samaan ideologiaan, mutta päätyy päinvastaisiin ratkaisuihin, on nuori poliitikko ymmällään.

Omilta tuli paljon kritiikkiä jo hallitusneuvotteluihin osallistumisesta. Tämän ymmärtää, eikä säätytalolla vallinnut tiedotushiljaisuus varmasti auttanut asiaa. Mutta itse näen asian niin, että jos hallitusvastuuta tarjotaan, tulee sinne pyrkiä. Ainakin minä olen asettunut ehdolle, koska haluan edistää niitä arvoja, jotka me vasemmistossa koemme tärkeiksi, ja jos minulle tarjoutuu mahdollisuus yrittää sisällyttää niitä hallitusohjelmaan, niin olisi tyhmää kieltäytyä. Kuulin kritiikkiä muodossa:”Kokoomus ei koskaan tee vasemmistoliittolaista politiikkaa”. Ei tietenkään tee! Ei sitä tee kukaan muu kuin Vasemmistoliitto. Siksi jos haluaa edistää vasemmistoliittolaista politiikkaa, pitää olla valmis osallistumaan neuvotteluihin hallituksesta joka voisi näitä asioita edistää.

Vasta sitten kun me olemme vaalivoittaja, voi ohjelma näyttää kokonaisuutena siltä kuin me haluamme. Siihen asti on pyrittävä edistämään sitä mikä voidaan. Ja juuri sen pohdinnan paikka on huomenna, kun puoluevaltuusto kokoontuu päättämään hallitukseen menosta.

Neuvottelutilanteessa olin yllättynyt vaikutusmahdollisuuksista. Ne olivat paremmat kuin osasin kuvitella. Neuvottelupöydässä oli kuusi osapuolta ja jokaisen näkemys painoi. Se, miten valtioneuvostossa painoarvot menee, on eri asia. Mutta tällä kokoonpanolla Kokoomus olisi hallituksessa vähemmistönä, joten uskon että on mahdollista toteuttaa ohjelman kirjauksia meidän tahtotilan mukaisesti.

Nyt kirjoitettu ohjelma ei ole oikeistolainen eikä vasemmistolainen. Siitä löytyy kaikki sateenkaaren värit. Omalta kannaltani kysymys on siitä, näkyvätkö meidän tavoitteet tarpeeksi. Koen vilpittömästi että Vasemmistoliiton läsnäolo näkyy paperissa. Ei se tietysti ole kokonaisuudessaan meidän toiveiden mukainen, mutta ilman meitä se olisi vielä vaikeampi vähäosaisille.

Suurin kritiikki tuntuu suuntautuvan nimenomaan Kokoomuksen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Ymmärrän tämän ajattelun lähtökohdan, onhan puolueiden arvopohja lähes vastakkainen. Mutta onneksi me elämme vapaassa maassa, jossa on monipuoluejärjestelmä, ja jos haluaa olla mukana tekemässä päätöksiä on oltava valmis tekemään yhteistyötä muiden puolueryhmien kanssa.

Tuleva hallitus leikkaa, mutta vasemmiston ansiosta ei köyhimmiltä. Neuvotteluissa saatiin aikaan ratkaisuja, jotka aidosti lisäävät progressiota ja pienentävät tuloeroja. Tämä on mielestäni keskeinen asia, koska monet muuta vasemmiston tavoitteet löytyvät juuri tätä reittiä.

Kun pohtii hallitukseen menoa, on muistettava myös toisen vaihtoehdon realiteetit. Oppositiossa Vasemmisto olisi pienin puolue ison ja äänekkään Perussuomalaisten ryhmän ja kokeneen ja kovan Keskustan jälkeen. Pelkään, että siinä asemassa äänemme ei tule kuuluviin.

Lähdin neuvotteluihin kriittisenä ja puolivälissä olin jo valmis jättämään neuvottelut. Mutta kova vääntö tuotti tulosta ja nyt kirjoitettu ohjelma kallistuu – vaikkakin niukasti – hallitukseen menon kannalle.

Tästä linkistä löytyy hallitusohjelma ja kaikkien Vasemmistoliiton neuvottelijaryhmien raportit omista osioistaan puolueen kannalta.

Share