Helsingin suurin ongelma on asumisen liian korkea hinta. Huutavin pula on kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Lisähaastetta tuo Helsingin valtava kasvuvauhti: uudessa yleiskaavassa varaudutaan jopa 200 000:een uuteen asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Kun kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, nostaa se hintoja. Helsinki ei myöskään ole osannut tehdä tarpeeksi vahvaa tonttipolitiikkaa ja käyttää kaupungin käsissä olevia keinoja. Suunta on nyt parempi, rakentaminen on vilkastunut. Mutta vaikka Helsinki pääsee asuntotuotantotavoitteeseensa, sekä määrällisesti että laadullisesti, tarvitaan myös hallitukselta ymmärrystä kaupunkien asuntotilanteesta ja keinoja, jotka helpottavat tilannetta.
Nyt hallitus sen sijaan esittää asumistukeen uusia heikennyksiä. Esitys on kaikkea muuta kuin hallitukselta tarvittaisiin.
Asumistukea saavien osuus on Helsingissä muuta maata suurempi. Oman haasteensa luo yksin asumisen yleisyys kaupungissa. Helsinkiläisistä asuntokunnista puolet on yhden hengen asuntokuntia. Yksin asuu neljännes kaupunkilaisista.
Mikä pahinta, osa helsinkiläisistä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen asumiskustannuksista. Eli on totta, että julkista tukea valuu monelle kohtuuttomia vuokria kiskovalle yritykselle. Siitä ei kuitenkaan ole näyttöä, että asumistuen muutoksilla kyettäisiin suoraan vaikuttamaan vuokrien tasoon. Vuokrat ovat nousseet myös niinä vuosina, joina asumistukeen on tehty heikennyksiä.
Vuonna 2016 yleisen asumistuen menot olivat 1 080 miljoonaa euroa. Hallitus on ottanut asiakseen pienentää tätä summaa. Valitettavasti väärillä keinoilla. Ainoa kestävä tapa vähentää asumistukimenoja on saada asumisen hintaa alas luomalla edellytykset riittävälle, kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle.
Hallitus esittää nyt asumistuen sitomista vuokraindeksin sijaan seuraamaan elinkustannusindeksiä. Vuokrat ovat kuitenkin nousseet muita elinkustannuksia nopeammin. Käytännössä esitys tarkoittaa siis leikkausta asumistukeen.
Lisäksi hallitus esittää, että otetaan käyttöön erillinen enimmäisasumismeno, joka koskee kimppakämppiä ja pieniä, alle 20 m2:n yksiöitä. Eli juuri heitä, jotka ovat jo pyrkineet minimoimaan asumiskustannuksensa.
Esityksen mukaan kimppa-asunnossa tai pienimmissä yksiöissä asuvien asumistuki olisi jatkossa 80 prosenttia yksinasujan tuesta. Esitys alentaisi noin 12 000 asumistuensaajan tukea keskimäärin noin 30 eurolla kuukaudessa. Tuensaajista noin 6 200:lla tuki alenisi 51—100 euroa kuukaudessa. Tuki päättyisi kokonaan noin 250 tuensaajalta. Erityisen suuria vaikutukset olisivat Helsingissä, jossa tuki tippuisi enimmillään 406 eurosta 325 euroon.
Kimppakämppä on varmasti yksi edullisimmista tavoista asua Helsingissä. On pakko kysyä, miten hallitus säästää sillä, että kimppa-asuminen tehdään mahdottomaksi ja nämä ihmiset siirtyvät hakemaan jo valmiiksi kalleimpia pikkuyksiöitä? Mitä luultavimmin henkilön asumismenot kasvavat eli muutos ei pienennä asumistukimenoja. Päinvastoin. Suurella todennäköisyydellä muutos sysää taas uuden joukon toimeentulotuen saajiksi ja säästön sijaan kasvattaa menoja.
On myös surullista, ettei hallitus näe yhteisöllisen asumisen merkitystä. Yhteisöllisessä asumisessa on monia muitakin hyviä piirteitä kuin kustannusten jakaminen. Se ei toki ole jokaista varten, mutta meillä tuleekin olla erilaisia tapoja asua. Nyt hallitus on tuhoamassa yhden tavan.
