En ollut uskoa korviani eilistä hallituksen tiedotustilaisuutta seuratessani: valtion korkotukemiin asuntoihin säädetään 3000 euron tulorajat. Raja koskisi 40 vuoden korkotukimallia eli käytännössä Helsingissä kaupungin omia vuokra-asuntoja. Tulorajat lisäävät byrokratiaa, mikä on outo valinta normeja purkavalta hallitukselta. Byrokratian lisääminen lisää myös kustannuksia, eli pahimmillaan asumisen hinta myös nousee. Lisäksi ne lisäävät eriarvoistumista.
Viime keväänä hallitus lähetti lausunnoille asetuksen tulorajoista 10 vuoden korkotukimallin osalta. Tämä raja astui voimaan elokuussa ja on 3540 euroa kuussa yksin asuvalta. Lausunnoissa kunnat totesivat, ettei raja ole tarkoituksenmukainen, ja saattaa jopa voimistuneen segregaation vuoksi vaikuttaa negatiivisesti. Jopa ministerin erityisavustaja Usvasuo on sanonut, että on tärkeää keskustella tulorajojen tasosta haittavaikutusten minimoimiseksi. Nyt kaupungin vuokra-asuntoihin esitetään vielä matalampaa rajaa.
Valtiovarainministeri Orpo sanoi tiedotustilaisuudessa, että valtion tukemissa asunnoissa asuu paljon ihmisiä kahdesta korkeimmasta tuloluokasta. Tavoite on saada asunnot pienituloisten käyttöön, eli niille jotka edullista asuntoa eniten kaipaavat. Pienipalkkaisten asumistilanteen helpottaminen on hyvä ja kannatettava tavoite. Tällä hetkellä moni matalapalkka-alalla työskentelevä joutuu muuttamaan pois kotikaupungistaan, koska eivät löydä asuntoa, johon olisi varaa. Valitettavasti tulorajat eivät kuitenkaan tule tätä ongelmaa korjaamaan.
Kun tulorajoista viime vuonna ruvettiin puhumaan, totesi ystäväni tarkkanäköisesti, että Stadissa on helpompi löytää työpaikka kuin kohtuuhintainen asunto. Tulorajat koskevat uusia vuokrasopimuksia, joten tulorajoilla ei saada kahden ylimmän tuloluokan asukkaita muuttamaan pois. Eikä pidäkään, koska hyvä ja onnellinen asuinalue koostuu erilaisista ihmisistä erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla tulotasoilla. Edelleen myös – onneksi – ihmisten työurat kehittyvät, ja palkka nousta. Tulorajat eivät siis ratkaise ongelmaa, että asunnoissa asuu muitakin kuin kaikkein pienituloisimpia. Jo nykyisellä asukasvalinnalla on pystytty hyvin turvaamaan se, että asukkaiksi valitaan eniten asunnon tarpeessa olevat pienituloiset ja vähävaraiset henkilöt.
Vakavin vaikutus matalalla tulorajalla on, että se edistää segregaatiota eli alueiden eriytymistä todella pahasti. Tuloerot vaikuttavat tutkitusti hyvinvointieroihin, ja nyt hallitus haluaa synnyttää alueita, joissa asuvat vain he meistä, joilla on vaikein elämäntilanne!
Helsingissä segregaation vähentäminen on yhteinen tavoite ylipuoluerajojen. Olemme tehneet paljon töitä saadaksemme paremmalle tolalle alueita, joilla kehitys on ollut negatiivista ja haasteita muuta kaupunkia enemmän. Helsingissä on varattu erillinen raha positiiviselle diskriminaatiolle, eli voimme tehdä erillisiä panostuksia alueisiin, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Olemme myös voineet tuoda elinvoimaa ja sisältöä eri alueille muun muassa lähiörahaston varoilla.
Olemme oikeastaan onnistuneet kovalla työllä korjaamaan monia 90-luvulla tehtyjä virheitä. Nyt hallitus uhkaa tuhota tämän työn. Sipilän hallituksesta ei selvästikään löydy osaamista tai ymmärrystä Helsingin asuntopolitiikalle ja erityispiirteille.
Siinä hallitus on täysin oikeassa, että asumisen korkea hinta on todellinen ongelma Helsingissä. Pula on nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Ratkaisu tähän on tuottaa niitä riittävästi. Pelkkä asuntotuotannon määrän kasvattaminen ei yksinään riitä, vaan tarvitaan nimenomaan kohtuuhintaisia asuntoja. Tähän tarvitaan uusia aidosti yleishyödyllisiä toimijoita, jotka näkevät asuntotuotannossa muitakin arvoja kuin mahdollisimman korkean tuoton.
