Osallistun tällä hetkellä YK:n COP26-ilmastokokoukseen Skotlannin Glasgow’ssa. Fiilikset ovat näin ensimmäisen päivän päätteeksi ristiriitaiset.

Glasgow’n kokous on merkittävin ilmastohuippukokous sitten Pariisin 2015. Ilmastokriisin näkökulmasta sen lopputulokset voivat olla ratkaisevia. On aika uskomatonta olla täällä paikan päällä todistamassa tätä.

Glasgow’sta on tullut tärkeitä ulostuloja tällä viikolla: metsäjulistus, metaanisopimus, sitoumuksia hiilen käytöstä luopumisesta vuosikymmenen loppuun mennessä…

Ilmastokokouksen aattona rikkaat G20-maat sitoutuivat tavoittelemaan ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä 1,5 asteeseen.

Nämä ovat kaikki askeleita oikeaan suuntaan, sillä ilmastokriisin ratkaisu on rikkaiden maiden käsissä. G20-maat vastaavat 75 prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Jos ne kaikki sitoutuisivat nettonollatavoitteeseen 2050 mennessä, ilmaston lämpeneminen pystyttäisiin rajoittamaan alle kahteen asteeseen.

Mutta kun valtioiden tekemiä julistuksia ja sopimuksia raottaa tarkemmin, huomaa että sitoutumisen taso on yhä riittämätön. Tämä tuntuu nyt olevan vähän Glasgow’n henki. Tehdään sitoumuksia, muttei vielä riittävällä tasolla.

On käsittämätöntä, että kaiken olemassa olevan tieteellisen tiedon pohjalta ei edelleenkään kyetä tekemään riittävän vaikuttavia ja nopeita ratkaisuja ilmastokriisin torjumiseksi.

Glasgow’ssa tiistaina allekirjoitettu metsäjulistus lupaa lopettaa metsien hävittämisen vuoteen 2030 mennessä. Julistuksen on allekirjoittanut yli 130 maata.

Hyvin samankaltainen julistus tehtiin vuonna 2014, ja sen jälkeen metsäkato on vain kiihtynyt. Positiivista on toki se, että nyt metsäjulistuksessa on mukana Brasilian kaltaisia maita, jotka eivät ole aiemmin olleet mukana.

Pahimmillaan metsäjulistus voi kuitenkin olla Brasilialle lupa jatkaa sademetsien tuhoamista samaan tapaan vielä seuraavat kymmenen vuotta. Sama pätee sopimukseen hiilen käytön lopettamisesta. Se antaa hiilen käytön jatkua vielä vuosia.

Hiilijulistuksen ulkopuolelle jättäytyivät maailman merkittävimmät hiiliriippuvaiset valtiot, kuten Kiina, Intia ja Yhdysvallat.

Nyt olisi yksinkertaisesti pakko kirittää ilmastotoimia. Valtioiden on tehtävä vaikuttavia ja nopeita sitovia päätöksiä julistusten ja juhlapuheiden sijaan.

Kuva: Juliana Harkki

Share