Eduskuntavaalit 2019

Vaaliteemat

Ilmastonmuutos

Hälyttävää. Kriittinen hetki. Nyt tai ei koskaan. Nämä ilmaisut ovat toistuneet viime aikoina tiheään ilmastoasiantuntijoiden puheissa, eivätkä turhaan: jotta elinolosuhteet maapallolla voivat säilyä siedettävinä, ilmastopolitiikkamme suunnan ja elämäntapamme on muututtava niin Suomessa kuin muuallakin. Asiantuntijoiden mukaan jo kahden asteen lämpeneminen aiheuttaisi maailmanlaajuisesti mittavaa inhimillistä kärsimystä, mitä emme voi hyväksyä. Siksi tavoitteen on oltava, ettei ilmasto lämpene yli 1,5 astetta. Lämpenemisen hillitseminen tälle tasolle on vielä mahdollista, mutta vaatii tekoja.

Yksinkertaistettuna resepti on tämä: Kasvihuonepäästöjä ilmakehään on vähennettävä ja hiilen sitoutumista maahan ja kasveihin lisättävä – nopeasti. Vaikka päästöjen vähentäminen on tärkeää, olennaista on myös kasvattaa hiilivarastoja ja vahvistaa hiilinieluja. Se tarkoittaa hiilen suunnitelmallista sitomista esimerkiksi puihin, maaperään ja kosteikkoihin. Hiilineutraaliuden sijaan on tavoiteltava niin sanottua nettohiilinegatiivisuutta. Se tarkoittaa, että 2030-luvulle tultaessa Suomi sitoo enemmän hiiltä ilmakehästä kuin päästää sinne. Tämä on täysin mahdollinen tavoite, mutta vaatii aitoon ekologiseen jälleenrakennukseen tiukasti sitoutuneita päättäjiä.

Minä haluan, että tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus luottaa tulevaisuuteen jatkuvan pelon, ahdistuksen ja epävarmuuden sijaan. Haluan Suomen, joka tekee kaikkensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Sen eteen olen työskennellyt niin Helsingin kaupunginvaltuutettuna kuin eduskunnassa ympäristövaliokunnassa, ja sen eteen tulen tekemään töitä myös jatkossa. Turvallinen tulevaisuus kuuluu kaikille, ei harvoille.

Kohtuuhintainen asuminen

Kuvittele koti, jossa ihmisen on hyvä elää. Koti, jossa sen asukkaalla on riittävästi tilaa, jonka sijainti on kohtuullisen matkan päästä työpaikasta tai koulusta ja jonka jälkeen rahaa jää myös muuhun elämiseen. Monelle tämä on itsestäänselvyys, mutta erityisesti Helsingissä monille ei. Pääkaupunkimme korkeiden asumiskustannusten vuoksi aivan liian moni joutuu asumaan liian ahtaasti, kalliisti ja kaukana päivittäisistä menoistaan. Helsingissä moni työssäkäyvä joutuu myös nostamaan asumistukea, kun tulot eivät riitä liian korkeisiin elinkustannuksiin. Helsingissä asumisen korkea hinta on suurin syy kaupunkiköyhyyteen, minkä lisäksi se hidastaa koko maan talouskasvua, kun osaavilla ja ammattitaitoisilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta muuttaa työn perässä Helsinkiin.

Tämä kaikki on muutettavissa, mutta vaatii poliittista tahtoa ja työtä. Asumisen hinta ei ole luonnonlaki, vaan siihen voidaan vaikuttaa kuntien maa- ja tonttipolitiikalla sekä lainsäädännöllisillä ratkaisuilla. Eri asuinalueiden eriytymisen kannalta tärkeässä roolissa on valtion tukema kohtuuhintainen asuntotuotanto, joka on myös ainoa kestävä tapa alentaa nykyisiä kohtuuttoman korkeita asumistukimenoja. Rakennusmääräyksiä muuttamalla voitaisiin alentaa sekä rakentamisen kustannuksia että luoda kodeista aiempaa energiatehokkaampia. Monen asunnon hinta alenisi esimerkiksi pakollisesta pysäköintipaikasta luopumalla. Jokainen uusi asunto ei myöskään tarvitse omaa saunaa, mikä sekä nostaa hintoja että kasvattaa hiilijalanjälkeä.

Kohtuuhintainen koti on perusoikeus, jonka toteutumisen eteen olen tehnyt työtä niin Helsingin kaupunginvaltuutettuna kuin eduskunnan ympäristövaliokunnassa ja maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen työryhmässä ja aion tehdä jatkossakin. Kohtuuhintainen koti kuuluu kaikille, ei harvoille.

Yhdenvertaisuus

I can’t believe i still have to protest this shit. Tämä sosiaalisessa mediassa säännöllisesti kiertävä lause on minunkin huulillani usein. Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia. Käytännössä tämä ylevä periaate ei kuitenkaan läheskään kaikkien osalta toteudu. Vielä 2010-luvulla sukupuolenkorjauksen yhteydessä vaaditaan sterilisaatiota, ja vankeuden uhalla puolet väestöstä joutuu sukupuolensa takia armeijaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat edelleen syrjintää, tiedotusvälineissä tehdään jako jalkapalloiluun ja naisjalkapalloiluun, ja jos nimesi viittaa muuhun kuin kantasuomalaiseen taustaan, työnhaku on usein tuskaisaa.

Onneksi näkyvissä on myös muutoksia parempaan. Tasa-arvoisen avioliittolain voimaantulo oli itselleni hieno voitto yhdenvertaisuuden puolesta ja tarkoittaa, että nyt vihdoin myös minun kaltaisillani ihmisillä on halutessaan mahdollisuus mennä naimisiin – tai hankkia riitaisa avioero. Myös uuden translain eteen on tehty hartiavoimin töitä, ja tänä päivänä olemme monta askelta aiempaa lähempänä lain oikeudenmukaista muuttamista. Maailma ei ole kuitenkaan valmis, ja paljon työtä on tehtävä edelleen niin tämän kuin muidenkin asioiden kanssa. Turvallinen ja tasa-arvoinen maailma kuuluu kaikille iästä, sukupuolesta, varallisuudesta, etnisestä taustasta tai vaikkapa seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta – ja sen eteen haluan tehdä töitä jatkossakin.