Kulunut viikko Strasbourgissa on ollut varsinainen ilmaston superviikko. Parlamentti on keskustellut Madridin ilmastokokouksen tuloksesta, ja komissaari Frans Timmermans oli ympäristövaliokunnassa keskustelemassa Green Dealista. Madrid oli kansainvälisesti katsoen valtava pettymys ja floppi, mutta Green Dealissa on toivoa. Green Deal on hillittömän suuri paketti ja vastanimitetyn komission tärkein esitys siitä, miten pääsemme siirtymään hiilineutraaliin yhteiskuntaan ja saavutamme hiilineutraaliuden 2050. Paketti sisältää muun muassa ilmastolain, biodiversiteettistrategian, metsästrategian sekä linjauksia lähes kaikilta sektoreilta. Mikä EU:n tämän viikon päätöksissä on hyvää ja mikä huolestuttavaa? Molempia löytyy. Ensin hyvät uutiset.

1. Green Deal -paketin laaja-alaisuus. Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaatii läpileikkaavaa ajattelua ja toimia kaikilla politiikan sektoreilla, ja tässä uuden komission ohjelma onnistuu. Jotta onnistumme ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, on aivan kaikki sektorit saatava mukaan työhön. Tämä koskee niin maa- ja metsätaloutta, liikennesektoria kuin teollisuus- ja rahoitusmarkkinoita. Tämän Green Deal huomioi.

2. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tärkeässä asemassa ovat eri sektorit, mutta vielä tärkeämmässä asemassa ihmiset. Jotta eurooppalaiset voivat antaa tukensa ja hyväksyntänsä poliittisille päätöksille, on toimien oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja otettava huomioon niin ihmisten eri tulotasot kuin eri alueiden maantieteelliset erityispiirteetkin. Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto vastaa tähän tarpeeseen. Sen on muun muassa tarkoitus tukea alueita, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. Sen lisäksi sillä mahdollistetaan esimerkiksi uudelleenkoulutusta ja rahoitetaan energiaremontteja.

3. Erityishuomio biodiversiteetille. On hienoa, että biodiversiteettiin kiinnitetään paljon huomiota ohjelmassa. Komissio myöntää että olemme epäonnistuneet tavoitteissamme ja esittää uutta biodiversiteettistrategiaa. Tähän väliin kuitenkin pieni mutta. Ellei maatalouden toimintatapoja saada muutettua, kirjaukset jäävät pelkiksi tyhjiksi sanoiksi. Maa- ja metsätalous ovat suurimmat syyt biodiversiteetin heikkenemiseen, ja tulevan metsästrategian on pystyttävä ohjaamaan kestävään metsien käyttöön. Tästä pari sanaa lisää huonoissa uutisissa.

4. Paineen luominen suurille saastuttajamaille. Usein kuulee puhuttavan, kuinka on aivan yhdentekevää, mitä muut valtiot ilmaston suojelemiseksi tekevät, kun vaikkapa Kiina ja Intia kuitenkin saastuttavat reippaasti enemmän kuin me. Green Deal sisältää avauksen pohtia hiilitulliin verrattavaa mekanismia EU:n rajalle. Se tarkoittaisi, että tänne tuotavan tavaran hinnassa näkyisivät sen päästöt. Näin välinpitämätön saastuttaja ei pääse hyötymään epäreilusta kilpailutilantesta. Tämä on myös keino asettaa painetta niihin suuriin saastuttajamaihin, jotka yrittävät välttää vastuunsa ja silti tuoda tuotteitaan Euroopan markkinoille. Yksistään tämä ei kuitenkaan riitä, vaan myös kauppasopimuksiin on saatava vahvemmat ympäristölausekkeet (Mercosur on esimerkki tässä epäonnistuneesta sopimuksesta). Myös päästökaupan rakennetta on parannettava, jotta hiilen hinta saadaan ylös. Kun se nousee tarpeeksi korkealle, ei enää ole kannattavaa ylläpitää tai investoida saastuttaviin enrgiamuotoihin.

Sitten huolestuttavat puolet Green Dealista.

1. Päästövähennystavoite vuodelle 2030. Jos ja kun haluamme saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, on nyt ottamamme seuraava askel se kaikkein tärkein. Jos seuraava askel on riittämätön, emme ole oikealla uralla kohti vuoden 2050 tavoitetta. Komissio ehdottaa päästövähennystavoitteeksi 50 prosenttia ja lupaa tehdä suunnitelman siitä, kuinka päästä 55 prosenttiin. Tämä ei yksinkertaisesti riitä. Ilmastotieteilijöiden mukaan tason tulisi olla 55 prosenttia, ja sekin pitää sisällään sen reunaehdon, että hiilinielut kehittyvät suotuisasti. Turvallinen polku olisi 65 prosenttia. Vain pari viikkoa sitten EU julisti ilmastohätätilan, mutta silti komissio esittää tavoitetta alle tieteellisen suosituksen. Tämä on valtava ristiriita.

2. Yrityksille ja teollisuudelle luotu epävarmuus. Päästövähennystavoite liittyy kaikkeen, myös investointeihin, joiden kannalta on hankalaa, etteivät tavoitteet ole nyt linjattua kunnianhimoisempia. Yrityksille ja koko teollisuudelle on elintärkeää tietää, millainen on tulevien vuosien sääntely-ympäristö sekä muutokset siinä. Vain näin investointeja voidaan suunnata oikein. Pahinta olisi, jos joutuisimme vuonna 2040 korjaamaan kurssia rajusti. Se tulisi huomattavasti kalliimmaksi ja olisi paljon vaikeampaa kuin toimia nyt oikein. Ja koska ilmastonmuutosta ei ratkaista yksinään julkisella rahalla, on yksityisen rahan suuntauduttava oikein. Eri toimijoille on kyettävä luomaan luottamus siihen, että vihreät investoinnit kannattavat – ja että ne kannattaa tehdä nyt heti.

3. Maa- ja metsätalous. No niin, takaisin tähän. Yksinkertainen tosiasia on, että mikäli annamme hiilinielujen heikentyä, eivät mitkään päästövähennykset riitä. Siis mitkään. Metsä- ja maatalous ovat tässä aivan keskeisessä asemassa – niiden toimintaperiaatteiden on muututtava perustavanlaatuisesti. Maatalouteen sisältyy valtava potentiaali muuttaa pellot nieluiksi päästöjen sijaan, mutta ei niillä eväillä, joita nykyinen maataloustukien uudistus tarjoaa. Suunnan muuttamisen osalta ei ole kuultu riittävän vahvoja kantoja sen puoleen maatalouskomissaarilta kuin Timmermansiltakaan.

Summa summarum: Green Deal saisi olla sitovissa tavoitteissaan tiukempi, ja monet tavoitteet tulevat vaatimaan tarkistamista matkan varrella. Samaan aikaan se kuitenkin tarjoaa monia keinoja muuttaa yhteiskuntia hiilineutraaleiksi. Samalla se avaa mahdollisuuksia sille, miten hiilineutraaliuteen siirtyminen voi avata uusia mahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Green Deal lupaa työntäyteisiä vuosia ympäristövaliokunnalle, mutta sen takiahan täällä ollaan – jotta pääsemme tekemään konkreettisia, kaikkiin vaikuttavia päätöksiä ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi. Kaikista puutteistaan huolimatta uskon, että Green Deal on juuri nyt hyvä avaus kohti ilmastokestävää tulevaisuutta.

Share